kokemuksia satks:ssa synnyttäneiltä...
olen itse menossa sinne synnyttämään lokakuussa.
kaipaisin tietoa synnytys tavoista,kivun lievityksestä yms.
millaisia kätilöitä ja henkilökuntaa siellä on?
itsellä edellisestä synnytyksestä 7 vuotta ja paljonhan siellä on
asiat siitä muuttuneet....?
kiitos jo etukäteen vastanneille...
Kommentit (14)
kiitos tamppi...
lisää kokemuksia kiaipailisin vielä :)
Synnytykset vuosina 2000 ja 2004. Ensimmäisestä lopputulos oli hyvä, muttei jäänyt hyviä muistoja. Sattui olemaan nuori ja epävarman oloinen kätilö, joka tuntui olettavan, että kun kolmatta synnyttää niin homma menee itsellään. Ei kohtelu huonoa ollut, oli vaan jotenkin ei-läsnäoleva. Kuopuksesta aivan päinvastaiset kokemukset. Kätilö oli kokenut, hyvin mukanaoleva. Ehdotteli erilaisia asentovaihtoehtoja avautumisvaiheessa ja kyseli ponnistusvaiheen mielipiteitä. Kivunlievityksiä kun en ole käyttänyt, niin niiden saamisesta en osaa sanoa. Ilokaasua tarjottiin aika pian ja kokeilin, vaikka tiesinkin ettei siitä apua ole. Se vaan ei mulle sovi eikä tepsi. Aika hyvin olen kuitenkin kuullut väen epiduraalia saaneen eli ei kai kivunlievitys pannassa ole.
Positiivisella mielellä vaan, viidettä kertaa haaveilen vielä joskus itsekin niihin hommiin pääseväni.
ja ihan ok kokemuksia varsinkin vuodeosastolta. Salista ei niinkään. Kyseessä oli toinen synnytys ja ensimmäisen synnytin helsingissä, joten vertailukohtana oli naistenklinikka, johon olen todella tyytyväinen.
Ensinnäkin epiduraalia ei toissynnyttäjille satk:ssa mielellään anneta. Oikeastaan en ole kenenkään kuullut saaneen epiduraalia. Se on enemmänkin mielestäni siellä periaate kuin tilannekohtainen juttu. Minä olisin ehtinyt helvetillisiin kipuihini saada epiduraalin, sitä ei kuitenkaan annettu vaan minun tapauksessani tehoton kohdunkaulapuudutus. Kätilö ponnistusvaiheessa oli nuorehko ja epävarman oloinen, ei osannut tsempata eikä neuvoa. Asentoja tai mitään ei suostunut pyynnösäni kokeilemaan. Tämä klö on mielestäni nyt äitiyslomalla, joten ei vaaraa että saisit hänet kätilöksi.
Eiköhän toi ole aika kätilökohtainen juttu missä tahansa sairaalassa, että miten ihmiset tykkää. Satk on käsittääkseni aika jälkeenjäänyt monessa asiassa. Kaverini oli siellä joskus kätilöharjoittelussa eikä hän paikkaa erityisesti kehunut edistykselliseksi. Töissä siellä on enemmän vanhempaa kuin nuorempaa porukkaa, joten eiköhän se siitä johdu. Jospa se satk pääsisi tälle vuosituhannelle, ku porukka siellä ajanmittaan eläköityy ja tulee nuorempaa tilalle.
Synnytin siellä v. 04. Kokemus ei ollut mitä parhain :S Itse olin hyvin nuori ja sen mukaista kohtelua myös sain..Sain kaikki kivunlievitykset mitä halusin mutta ilokaasun ottoa toppuuteltiin. Synnytyksen jälkeen en istunut 2 viikkoon kunnolla koska eppari oli ommeltu huonosti kiinni tmv. Kätilö oli noin 30 vuotias..
Mutta jotain positiivistakin jäi, ;) henkilökunta vauvalassa oli todella mukava ja vuodeosaston hoitsut pääosin myös mukavia. :) Vaikka siitä aikaa vasta reilu 1,5 v niin olen melkein unohtanut jo millaista siellä oli.. Tsemppiä!
Synnytin satkussa ensimmäiseni viime lokakuussa. Synnytyssalissa sain kätilön, joka jätti yksin saliin pitkiksi ajoiksi (onneksi oli mies tukena). Muita synnytyksiä ei ollut silloin. Ponnistusvaiheessa kätilö oli tosin asiantunteva ja sain myös epiduraalin. Imukuppisynnytys ja pahat repeämät jätti pahan mielen, koska myöhemmin sain tietää, ettei lääkäri ollut kaikkia repeämiä ommellut. :( Vuodeosastolla sai kinuta kipulääkettä, sitä ei millään haluttu antaa ja tästä jäi todella paha mieli. Mutta muuten jäi posiviitinen mieli paikasta.
Mutta avoimin mielin satkuun synnyttämään. :) Tämä oli vain yksi kokemus...
Synnytin Satks:ssa tämän vuoden alkupuolella ja minulle jäi ihan hyvät fiilikset tapahtumasta pääosin.
Kätilöni oli n. 30-vuotias, ammattitaitoinen kätilö joka hoisi synnytyksen kunnialla loppuun vaikka vauva teholle joutuikin. Hän ei kylläkään ollut mikään lämmin ihminen mielestäni, mutta ihan ammattitaitoinen. Synnytyksessäsi oli lopulta paikalla 3 kätilöä ja nämä kaksi muuta olivat ihan empaattisen oloisia.
Koska minulle annettiin epiduraali minun oli maatava loppu aika sängyssä ja synnytettävä perinteiseen tapaan selinmakuulta jalat ylhäällä. Asento tuntui huonolta, mutta kätilöt olivat tiukkoina että siinä on oltava. Ponnistusvaiheeni pitkittyi ja enkä meinannut saada vauvaa ponnistettua ulos...(osin siksi että lapsi ei ollut laskeutunut) mutta uskon myös että asento ei ollut minulle sopiva :(
Kivunlievityksestä kätilö kysyi minulta alussa ja mainitsin heti epiduraalin mutta sanoin että haluan sen vasta sitten kun kivut käy sietämättömiksi. Epiduraalin suhteen ajoitus onnistui, vaikka ko. lievitys ei sopinutkaan minulle. Ilokaasua mielestäni ikäänkuin pihtailtiin ja kätilö hieman väheksyi kipujani. En tajunnut heti pyytää ilokaasua ja eikä sitä kovin nopeasti tarjottu. Ammeeseen pääsin heti kun minut oli alussa tutkittu ja huomattu synnytyksen käynnistyneen. Ei ollut mikään kovin hyvä lievityskeino mielestäni.
Vuodeosastolla olin alkuaan hyvinkin herkässä mielentilassa ja masentunut ja todella huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen...minulla oli aivan sairaan ihania oma hoitajia (jokaisella on omahoitaja). He ymmärsivät olotilaani ja kannustivat. Lääkkeissä ei todellakaan pihtailtu , vaan niiden ottamiseen suorastaan kannustettiin ( en halunnut niitä kauheasti popsia. ) Kun lopulta sain vauvan luokseni vuodeosastolle, imetysopetus oli tehokasti ja saimme imetyksen käyntiin.
Minulle jäi ihan hyvät muistot hoitajista ja kätilöistä, mutta lääkäreistä todella negatiivinen, varsinkin vastasyntyneiden tehoosastolla lääkäri toimi mielestämme todella välinpitämättömästi meitä vanhempia kohtaan. Vuodeosastolla oli myös muutama mätäomena joukossa, mutta onnekseni minun kätilöni olivat ihania empaattisia ihmisiä, joita muistelen lämmöllä ja joille olen todella kiitollinen ronskista imetyskoulusta :)
Tsemppiä ap:lle!
Positiivisella asenteella synnyttämään :)
kiva kun kuulee kaikenlaisia kokemuksia...
itsellä jäi positiivinen kokemus esikoisen synnytyksestä satkissa..
kipulääkkeitä olisin saanut vaikka mitä mutta tarvetta ei pahemmin ollut.
käytössä vain ilokaasu ja kohdunkaulan puudutus..
imetys opastus oli siihen aikaan huonoa..
kiire ei näkynyt silloin missään vaikka samana päivänä synnyttäneitä oli tyttäreni lisäksi yli kymmenen...
positiivisella mielellä olen sinne menossa...
olisikohan jollakin vielä kokemuksia???
En tiedä johtuiko tammikuun suuresta synnyttäjämäärästä, mutta mielestäni en saanut sitä hoitoa jota toivoin. Synnytykseni oli pitkä ja rankka. Onneksi kätilö oli aivan ihana ja piti puoliani lääkäriä vastaan. Lääkäri oli töykeä ja yritti vaan pitkittää jo pitkittynyttä synnytystä. Kätilön ansiosta tyttäreni syntyi imukupilla, vaikka tosin sain aika pahoja repeämiä. Kivun lievitys oli ok. Sain ilokaasua ja epiduraalin, joka tosin ei auttanut toivotulla tavalla.
Osasto oli aivan täynnä. Ihmisiä mm. ylipaikoilla. Taisi olla hoitajilla kiire, koska en saanut apua imetyksessä. Minulta ei myöskään tarkastettu kertaakaan verenpainetta, vaikka piti. Kärsin siitä koko loppuraskuden. Anemiaani suhtauduttiin myös välinpitämättömästi. Ruoka oli myös usein loppu ja kerran minua kehoitettiin jopa syömään pelkkää salaattia! Onneksi sielläkin oli muutama aivan ihana hoitaja, mutta täytyy sanoa että katkera maku jäi. Lähdin sairaalasta pois myös aikaisemmin, koska halusin kotiin toipumaan.
Toivottavasti sinun synnytyksesi menee hyvin ja saisit parempaa hoitoa. Luulen, että omat negatiiviset kokomukseni johtuu aivan hoitajien ym. kiireestä.
hei!synnytin kyseisessä sairaalassa syyskuussa -05.aamulla 5 oltiin synnärin oventakana,kätilö rauhallisen ja hiljaisen olonen,ei turhia jutustellu.paljon oltiin miehen kanssa kaksistaan,ammeessa olin tunnin ja sit mies taluutti saliin ja siinävaiheessa ku kätilö 7 jälkeen tuli saliin oli myöhäistä laittaa epiduraalia,kannattaa pyytää kipulääkitystä rohkeesti.ilokaasun voimalla vietiin synnytys läpi.kätilöillä oli vaihto 8 aamulla,eli uusi kätilö vei synnytyksen loppuun.vanhempi kätilö,aika sanovainen ja tiukka,ei hyvät fiilikset jäänyt hänestä.odotin enemmän kätilöiltä ja petyin,mut seuraavalla kerralla tietää mitä tuleman pitää eikä oota niin hirveesti ja saa ehkä itsekkin sanottua rohkeemmin,mut osastolla oli kivat lastenhoitajat ja kätilöt.tsemppiä ja avoimin mielin synnyttämään.jokaisen synnytys on erillainen ja ainutkertainen.aion mennä toistekkin!!!
Synnytin ko. sairaalassa esikoiseni 2003 ja kokemukset ovat pelkästään postitiivisia. Tänä vuonna meille syntyy toinen ja olen menossa sairaalaan ihan hyvin mielin.
Ainakin vuonna 2003 käytössäni oli amme ja suihku näistä luomu-kivunlievityksistä sekä tietty kiikkutuoli, oma mies, tyynyt jne. Ilokaasua pössyttelin ja sain myös epiduraalin, kun kipu meinasi viedä järjen. Epiduraalin jälkeen ei saanut enää nousta kävelemään mutta toisaalta olin onnellinen, että kipu hellitti ja sai levähtää sängyssä ennen loppukliimaksia.
Kätilöt olivat mukavia ja asiantuntevia. Minulla esimerkiksi eivät jälkeiset meinanneet millään tulla ulos ja yksi kätilöistä sai lopuksi ne ulos vyöhyketerapian keinoin jalkapohjaani painelemalla. Toki jotain troppia oli tätäkin varten annettu jo sitä ennen.
Jos nyt ihan pakko jotain negatiivista olisi löytää, niin ehkä se, että välilihani leikattiin ilman, että siitä kerrottiin tahi kysyttiin minulta. Tietenkin minun olisi pitänyt asiasta etukäteen mainita, että kysyvät minulta mikäli leikata täytyy. Tosin, uskon tässäkin, että kätilö varmasti teki sillä hetkellä parhaalta vaikuttavan ratkaisun.
Onnea odotukseesi!