Lue keskustelun säännöt.
Miksi annat lapsesi tuijottaa?
28.01.2019 |
Ymmärrän, että pieni 3v taapero ihmettelee, mutta miksi et ole opettanut yli 4-vuotiaalle kakarallesi olemaan tuijottamatta? En itse siitä varsinaisesti suutu, mutta maailmassa on hulluja ihmisiä ja jos lapsesi sattuu tuijottamaan väärää ihmistä niin lapsesi voi olla vaarassa.
Vai onko toljottaja-lapsilla toljottaja-vanhemmat, jotka ei edes itse ymmärrä tuijottamisen olevan epäkohteliasta?
Kommentit (26)
Luulen, etteivät mammat ihan aina ole tietoisia lastensa katsomisista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 alapeukkua tullut jo. Perustelisitteko?
Ap
Pystyn myöntämään, että mun jo 9- ja 11-vuotiaatkin jäävät vieläkin joskus tuijottamaan muita ihmisiä. Tuijotuksen kohteen ei tarvitse välttämättä olla edes mitenkään muista poikkeava. Molemmat ovat hyvin rauhallisia, pohdiskelevia ja ympäristöään tarkasti havannoivia lapsia, että ehkä heitä vain kiinnostaa myös muut ihmiset? Tottakai olen yrittänyt opettaa että tuijottaminen on epäkohteliasta, eikä kaikki siitä pidä, mutta tuijottavat välillä silti. Toisaalta en pidä tätä mitenkään ihan kamalana asiana, vaan jopa jollain tapaa hyvänäkin. Vaihtoehto kun voisi olla puhelinta tuijottavat lapset tai aina äänessä ja liikkeessä olevat, jotka eivät omalta mesomiseltaan ehdi nähdä ja kuulla muita ihmisiä. Että seuraavan kerran kun olen maksamassa ruokaostoksiani ja lapseni uteliaina tuijottavat sinua pakkaamassa omia ostoksiasi, niin olen pahoillani...
Vierailija kirjoitti:
2 alapeukkua tullut jo. Perustelisitteko?
Ap
En alapeukuttanut, mutta epäilen, että olet se tyyppi, jolla on pakkomielle tuijottamisesta. Uutisia: ei sua kukaan tuijota. Et ole niin mielenkiintoinen.
Lapsena puhuttiin, että mitä sä mulkkaat/tuijotat. Silloin se taisi olla ärsyttävää.
Nyt aikuisena ei tulisi mieleenkään pahastua siitä, että varsinkaan lapsi katsoo pitkään. Ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuijotus ja toljotus on Suomessa kaikenikäisten tapa. Muualla maailmassa ei todellakaan!
En tiedä mistä aloittaja puhuu ja meillä on 4,5-vuotias lapsi. En siis oikeasti tiedä tarkoittaako hän, että lapset yleisesti jäävät tuijottamaan vierasta suu auki? (En ole huomannut tällaista) vai sitä, että lapset katsovat sellaiseenkin suuntaan, johon aikuinen ei enää kehtaa kohdistaa silmiään? Esim. omituisesti käyttäytyvää, lievästi kehityisvammaista tai päihtynyttä ohikulkijaa?
Aika vihamielinen aloitus ainakin on, on tainnut olla tosiaan huono päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis minusta utelias lapsenkatse on ihan ok. Usein katson takaisin ja vähän hymyilen. Vastineeksi lapsi yleensä joko kääntää katseensa ujosti pois tai hymyilee sievästi takaisin.
Sen sijaan kammottava on semmonen vihaisen näköisen kyylämummon töllötys, jonka tänäänkin sain osakseni. Suupielet lähtökohtaisesti alaspäin ja olemus elämäänähnyt ja kyrsiintynyt. Ei paljon välähdä vastahymyä sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan itsekin "tuijottaa" epähuomiossa. Sori vaan. Lapsenkin annan katsoa maailmaa. Maahan tuijottavia on tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä aloittaja puhuu ja meillä on 4,5-vuotias lapsi. En siis oikeasti tiedä tarkoittaako hän, että lapset yleisesti jäävät tuijottamaan vierasta suu auki? (En ole huomannut tällaista) vai sitä, että lapset katsovat sellaiseenkin suuntaan, johon aikuinen ei enää kehtaa kohdistaa silmiään? Esim. omituisesti käyttäytyvää, lievästi kehityisvammaista tai päihtynyttä ohikulkijaa?
Aika vihamielinen aloitus ainakin on, on tainnut olla tosiaan huono päivä.
Päivä pilalla kun on joutunut lapsen katseen uhriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenikäiset tuijottavat ihmiset on epäkohteliaita. Joskus saatan ajatella, että mikäs siinä jos olen niin kaunis niin katso sitten, mutta ei siitä usein sellaista kuvaa tule vaan että ”mikäköhän vika minussa on, miksi katsoo”
Lapsille pitäisi pienestä pitäen opettaa, ettei saa tuijottaa kyllä ne sen tajuaa jossain vaiheessa, itsellekkin opetettu enkä pahemmin ole muita pitkään katsellut, antaa huonon kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn myöntämään, että mun jo 9- ja 11-vuotiaatkin jäävät vieläkin joskus tuijottamaan muita ihmisiä. Tuijotuksen kohteen ei tarvitse välttämättä olla edes mitenkään muista poikkeava. Molemmat ovat hyvin rauhallisia, pohdiskelevia ja ympäristöään tarkasti havannoivia lapsia, että ehkä heitä vain kiinnostaa myös muut ihmiset? Tottakai olen yrittänyt opettaa että tuijottaminen on epäkohteliasta, eikä kaikki siitä pidä, mutta tuijottavat välillä silti. Toisaalta en pidä tätä mitenkään ihan kamalana asiana, vaan jopa jollain tapaa hyvänäkin. Vaihtoehto kun voisi olla puhelinta tuijottavat lapset tai aina äänessä ja liikkeessä olevat, jotka eivät omalta mesomiseltaan ehdi nähdä ja kuulla muita ihmisiä. Että seuraavan kerran kun olen maksamassa ruokaostoksiani ja lapseni uteliaina tuijottavat sinua pakkaamassa omia ostoksiasi, niin olen pahoillani...
Kiitos vain kaikista alapeukuista. Jäi kirjoittamatta, että tottakai joka kerta kun huomaan heidän tuijottavan, kuiskaan ettei saa tuijottaa, jolloin lopettavat. Eli en anna tuijottaa. Eikö teidän muiden lapset sitten koskaan kiinnostuneina seuraa mitä ympärillä tapahtuu, esim. kun olette tilanteessa jossa joutuu odottamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin välillä jotain katson jos on niin hyvännäköinen ja muuta, mutta tiedän että se on epäkohteliasta enkä pitkään katso(tuijota) Kerran joku lapsi tuijotti minua todella pitkään, varmaan 20sekuntia (:D) ja onhan se nyt häiritsevää ja outoa jos ei kotona sanota että ei kuulu hyviin käytöstapoihin tuijottaa muita ihmisiä. Muistan ala-asteella yks tyttö katto aina tosi häiritsevästi ja pitkään, oudolla katseella oltiin varmaan ”jo” kutosella, eikä sitä ollut tajunnut. Vähän daiju tyyppi
Kiitos vain kaikista alapeukuista. Jäi kirjoittamatta, että tottakai joka kerta kun huomaan heidän tuijottavan, kuiskaan ettei saa tuijottaa, jolloin lopettavat. Eli en anna tuijottaa. Eikö teidän muiden lapset sitten koskaan kiinnostuneina seuraa mitä ympärillä tapahtuu, esim. kun olette tilanteessa jossa joutuu odottamaan?[/quote]
Joo, ymmärrän.
Mutta just sen takia pitää opettaa ettei sais jäädä kattomaan muita ihmisiä niin pitkään, ei ole kohteliasta ja kuulu hyviin käytöstapoihin olla tuijottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vain kaikista alapeukuista. Jäi kirjoittamatta, että tottakai joka kerta kun huomaan heidän tuijottavan, kuiskaan ettei saa tuijottaa, jolloin lopettavat. Eli en anna tuijottaa. Eikö teidän muiden lapset sitten koskaan kiinnostuneina seuraa mitä ympärillä tapahtuu, esim. kun olette tilanteessa jossa joutuu odottamaan?
Joo, ymmärrän.
Mutta just sen takia pitää opettaa ettei sais jäädä kattomaan muita ihmisiä niin pitkään, ei ole kohteliasta ja kuulu hyviin käytöstapoihin olla tuijottamatta.
Juu, menen kertomaan. Kiitti!
Valitettavasti niillä lapsilla, joille tuo "ei saa tuijottaa" pitää erikseen opettaa, ei ole paljon toivoa. Tottakai lapset ovat kiinnostuneita ja uteliaita ja katsovat. Tunne- ja tilannetaju ei kuitenkaan kehity siitä, että vanhempi muistuttaa "ei saa tuijottaa". Ei se lapsi sitä siitä opi, oppii muuten tai sitten ei. Ei tarvitse riehua av:ssa ettei lapsia kasvateta kun ei tuollaista voi kasvattaa. Osasta lapsista tulle vähän pöljiä, suurimmasta osasta ihan ok-käytöksisiä. Eikä minu haittaa vaikka pieni lapsi tuijottaisikin, on teillä vaikeaa.
Mulla on vielä pieni taapero, joten en tiedä miten aikanaan opetan tämän, mutta tuli mieleeni kaksi syytä:
1) Itse tilanteessa sen opettaminen on vaivaannuttavaa ja noloa sekä lapselle että tuijotuksen kohteelle.
2) Tilanteen jälkeen kotona sen opettaminen ei ole niin tehokasta, jos lapsi on ilman syytä tuijottanut, niin on varmaan unohtanut jo.
Viimeistäön kouluiässähän nuo oppivat "Siperia opettaa" tavalla, tyyliin on noloa tuijottaa kun kaikki luulee sun ihastuneen jne.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että osa vanhemmista antaa muksunsa toljottaa ihan sen takia jotta sille lapselle alettaisiin leperrellä jotain. Varsinkin äiti-ihmiset kuvittelee (en tajua miksi) jotta heidän tenavansa on jotenkin ihmeellinen; kehukaa sitä ja huomioikaa se kun se töllää! En kehu enkä huomioi.
Minusta on hyvin viehättävää, että lapsi katsoo, minä katson takaisin ja vaihdetaan hymyt, hymyn jälkeen lapsi ei aina katso, jos vielä katsoo sanon jotakin kivaa. Ohikulkijaa voi vain katsoa ja hymytä.
Musta tuntuu että osa vanhemmista antaa muksunsa toljottaa ihan sen takia jotta sille lapselle alettaisiin leperrellä jotain. Varsinkin äiti-ihmiset kuvittelee (en tajua miksi) jotta heidän tenavansa on jotenkin ihmeellinen; kehukaa sitä ja huomioikaa se kun se töllää! En kehu enkä huomioi.