Miten saada 11v pojan lintsaaminen loppumaan?
11v poika on ollut toistuvasti pois koulusta heti kevätlukukauden alkajaisiksi. Viimeksi tänään. Koulusta saan heti tiedon, jos ei aamulla ole kouluun saapunut. Itse poikaa ei saa puhelimella kiinni ja luuhaa siten iltapäivään asti mm. kauppakeskuksissa. Tänään oli esim ollut uimassa uimahallissa!?
On annettu arestia, pelikieltoa ja nyt viimeisenä otimme rahat pois, joten ei voi ostaa esim. syömistä, mikäli vielä lintsaa. Mikään ei tunnu tehoavan.
Pärjää koulussa keskitasoa paremmin, mutta kuuluu koulussa viiden pojan sakkiin, jotka keksivät myös tyhmyyksiä. En tiedä, kuuluuko tuohon pinnausporukkaan useampi poika.
Miten saada poika irti lintsaamisesta, pitääkö hakea apua jostain perheneuvolasta tms?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vauva voi olla kova paikka tuon ikäiselle.
Koska lintsaaminen on nyt noin jokapäiväistä, voi edessä olla isompia ongelmia. Toivottavasti kyseessä on jokin tilapäinen juttu ja oppilashuolto auttaa.
Toivon myös, että on tilapäistä. Ihan päivittäistä tuo lintsaaminen ei ole, mutta viikottaista. Kuten myös kaikki muu hölmöily kuten oppitunnin häirintä jne. Huokaus.
Ap.
Etuisuuksien ottaminen pois voi toimia ihme kyllä niinkin, että poika voi kokea, että hän "maksaa" sillä tavoin itselleen luvan toimia niin kuin nyt on toiminut. Ihan aikuisillakin ihmisillä on maailmalla koettu esim sakkokäytännöistä vastaavaa, esim suojelukohteissa roskaamisesta. Sakko on ikäänkuin maksettu siivouspalvelu, eli kertamaksulla ei tarvitse kantaa omia roskia.
Ennemmin laittaisin jotain houkuttelevaa palkinnoksi siitä, että on saanut tämän lintsauskierteen katki. Ja näitä pitää tulla ripotellen, että parempi tapa vahvistuu ja huono väistyy.
En tiedä. Sori, tässä nyt vaan lapseton neuvoo. Mutta tuo yllä olevin on tunnettu ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Oppilashuolto ehdottaa jatkotoimia, mutta kyllähän tuolle angstaavalle esimurkulle olisi hyvä kertoa, että seuraukset voivat olla oikeasti ihan kamaliakin, mikäli meno jatkuu. Ja teidän pitää kotona alkaa olemaan jämäkämpiä. Rahat pois. Pelikielto viikoksi lintsaamisen seurauksena. Ja silti pitäisi sitä hyvää huomiotakin voida antaa, leffat nyt ehkä liioittelua tuossa tilanteessa...
Mielestäni 4. luokkalainen on vielä täysin lapsi. Pelikieltoa on annettu ja nyt otettiin rahatkin jo pois.
Tarkoitin, että hyvää ja positiivista huomiota on annettu vauvan syntymän jälkeen esim. joululomalla. Huonosta käytöksestä emme palkitse.
Ap.
- Pyydätte (vaaditte) ajan kuraattorille ja perheneuvolaan. Lisäksi heti palaveri ja palaveriin paikalle kuraattori ja ope ja kenties reksi tai erityisope.
- Kännykkä teille lintsaamisesta 5 päiväksi
- Kännykkään Googlen Family Link (tai muu jos ei Android-puhelin) ja seuraatte sieltä kartasta sijaintia. Voi myös rajoittaa peliaikaa.
- Otat yhteyttä kaveriporukan vanhempiin ja istutte alas keskustelemaan (jos ovat järkeviä aikuisia...)
- Tiukkana nyt! Ei löysää! Esimurkun pitää silti saada jotain jo itse päättää. Mitä se voisi olla?
Jos poika sulkeutuu huoneeseen, niin entistä useammin vain repimään kaveri pois sieltä huoneesta olemaan perheen kanssa. Realiteeteistakin olisi hyvä keskustella, koska jossain vaiheessa lastensuojelu tulee mukaan kuvioihin. Toki se ei tarkoita sitä, että lapsi sijoitetaan muualle, mutta kannattaa muistuttaa, ettei sekään ole välttämättä poissuljettua. Eikä elämän tarvitse olla jatkuvia rangaistuksia ja palkintoja, joskus on ihan hyvä välillä olla vain tylsää.
Vauva vie varmasti valtavasti aikaa. Asiasta on hyvä keskustella ja voi sanoa, että pieni vauva on niin paljon riippuvaisempi elämästään ulkopuolisten suhteen, kuin 11-vuotias. Kertoa, että lapsi on kuitenkin koko ajan mielessä, niin murheissa kuin rakkaudessakin, vaikka se ei aina näy päälle, kun arki jyrää yli. Ja sen jälkeen voi todeta, että lapsi voi ihan oikeasti kertoa huolet ja murheet, lupaa sen kuunnella vaikka vaipanvaihdon lomassa.
Ja sitten hyvät uutiset: vaikka murrosikä oireilee todella voimakkaasti ja lapsi tekee kaikkien elämästä vaikeaa (myös omastaan), niin mikään ei ole silti kiveen kirjoitettu loppuelämäksi. Eli kyllä hänestä varmasti kasvaa ihan fiksu aikuinen.
Jos koulu menee vihellellen, niin se voi tietenkin turhauttaa. Itse lintsailin myös paljon, koska ei vain kiinnostanut opiskella asioita, mitkä olin jo sisäistänyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos poika sulkeutuu huoneeseen, niin entistä useammin vain repimään kaveri pois sieltä huoneesta olemaan perheen kanssa. Realiteeteistakin olisi hyvä keskustella, koska jossain vaiheessa lastensuojelu tulee mukaan kuvioihin. Toki se ei tarkoita sitä, että lapsi sijoitetaan muualle, mutta kannattaa muistuttaa, ettei sekään ole välttämättä poissuljettua. Eikä elämän tarvitse olla jatkuvia rangaistuksia ja palkintoja, joskus on ihan hyvä välillä olla vain tylsää.
Vauva vie varmasti valtavasti aikaa. Asiasta on hyvä keskustella ja voi sanoa, että pieni vauva on niin paljon riippuvaisempi elämästään ulkopuolisten suhteen, kuin 11-vuotias. Kertoa, että lapsi on kuitenkin koko ajan mielessä, niin murheissa kuin rakkaudessakin, vaikka se ei aina näy päälle, kun arki jyrää yli. Ja sen jälkeen voi todeta, että lapsi voi ihan oikeasti kertoa huolet ja murheet, lupaa sen kuunnella vaikka vaipanvaihdon lomassa.
Ja sitten hyvät uutiset: vaikka murrosikä oireilee todella voimakkaasti ja lapsi tekee kaikkien elämästä vaikeaa (myös omastaan), niin mikään ei ole silti kiveen kirjoitettu loppuelämäksi. Eli kyllä hänestä varmasti kasvaa ihan fiksu aikuinen.
Jos koulu menee vihellellen, niin se voi tietenkin turhauttaa. Itse lintsailin myös paljon, koska ei vain kiinnostanut opiskella asioita, mitkä olin jo sisäistänyt.
Kiitos viestistä. Olen ollut kahden vaiheilla tuon sulkeutumisen suhteen, viime aikoina olen antanut rauhoittua omissa oloissa jonkin aikaa. Mutta sitten taas, kun antaa kysellä, niin vastaus on lähinnä ”emmä tiiä”, ”joo”, ”ei” tai ”hyvin”, riippuen mitä kysyy. Erikoista on myös, että määrää menemään vauvan luokse, vaikka olisinkin juuri mielelläni keskustelemassa pojan kanssa ja vauva alkaa kitisemään, saattaa poika vaatia, ”et mee nyt vauvan luo, et se kuule ku se itkee”, vaikka isä saattaisi vauvan kanssa olla silloin.
Tässä on nyt yritetty hyvän ja pahan kautta, on annettu rangaistuksia ja on annettu huomiota. Seuraavaksi sitten yhteys koululle, onko se sitten kuraattori vai psykologi?
Pitää myös alkaa saattamaan aamulla kouluun, jospa silloin pysyisi koulussa.
Ap..
Onko koulussa jotakin lempiainetta, jonka avulla saisi lisättyä koulun houkuttelevuutta? Jos koulu sujuu hyvin, se voi olla merkki siitä että opetus on liian helppoa. Taitava opettaja osaa eriyttää ja tarjota haasteita.
Jos ongelmana on huono seura, niin auttaisiko luokan tai koulun vaihto tai sillä uhkaaminen? Kaveripiirillä on uskomattoman iso vaikutus tuon ikäisiin. Jos kavereiden vanhemmat ovat järkeviä, niin sovitte yhteiset säännöt. Jos kaverit ovat ”huonoista” perheistä joissa lintsaamiseen ei haluta tai osata puuttua, niin uuden kaveripiirin etsintä kannattaa aloittaa pikaisesti.
Yksi opettaja sai kuulla pojan olevan "lintsillä" ja kysyi "Ai Linnanmäellä"? Kun kuulin tämän melkein tukehduin nauruun.
Vierailija kirjoitti:
Onko koulussa jotakin lempiainetta, jonka avulla saisi lisättyä koulun houkuttelevuutta? Jos koulu sujuu hyvin, se voi olla merkki siitä että opetus on liian helppoa. Taitava opettaja osaa eriyttää ja tarjota haasteita.
Jos ongelmana on huono seura, niin auttaisiko luokan tai koulun vaihto tai sillä uhkaaminen? Kaveripiirillä on uskomattoman iso vaikutus tuon ikäisiin. Jos kavereiden vanhemmat ovat järkeviä, niin sovitte yhteiset säännöt. Jos kaverit ovat ”huonoista” perheistä joissa lintsaamiseen ei haluta tai osata puuttua, niin uuden kaveripiirin etsintä kannattaa aloittaa pikaisesti.
Lempiaineita on liikunta ja matematiikka. Kavereiden vanhemmat ovat järkeviä, kaikki ovat ns. hyvistä perheistä, mutta poikia yhdistää vilkkaus ja impulsiivisuus, 4 poikaa ovat olleet kavereita päiväkodista asti.
Ap.
Puhelimet, pelikoneet ja rahat pois.
Harrastaako poika mitään koulun ulkopuolella? Iskeekö vain siis tylsyys?
Jaaha. Onko kenties uusperhe kyseessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pohjimmainen syy, ettei mene kouluun? Nyt tulisi hoitaa pikemminkin itse syy, niin oirekin poistuu todennäköisesti siinä samalla.
Sitä olemme yrittäneet saada selville. Ei vaan suostu kertomaan ja sulkeutuu omaan huoneeseen. Ollaan kyselty, kyselty ja kyselty. Joka ikinen päivä. Kysytty miten menee ja onko kaikki hyvin. Kiusataanko koulussa. Jne. Kaikesta mahdollisesta kyselty. Ei vaan avaudu. Alan olla toivoton
Ap.
Joillekin lapsille on vaikeaa sanoittaa tunteitaan. Ääneen kertominen voi tuntua hankalalta, varsinkin jos tuntee että te vanhemmat ehkä loukkaannutte asiasta. Kokeile antaa paperia ja kynä ja pyydä kirjoittamaan sinulle asiat jotka painavat mieltä.
Luin juuri englanninkielisiltä sivuilta, että yksi parhaimmista on ollut vanhempien ensiksi taluttaa lapsi 3 päivää putkeen kouluun ja itseasiassa olla siellä koulussa sen ajan, kun lapsi on koulussa. Koska yleisemmin lapsille on noloa, että vanhemmat ovat koulussa heidän mukana he ovat alkaneet tulemaan kouluun itsestään. On vain sanottu, että aina kun lintsaa koulusta niin joku vanhemmista tulee taas kouluun mukaan.
Työtätekevänä varmaan on vaikeaa tuollainen järjestelmä, mutta jos vain pystyy ottamaan sen pari päivää lomaa että tekisi tuota, niin voisi auttaa.
Vauva on ap:n ja ap:n uuden miehen ensimmäinen yhteinen lapsi, ja tämä esimurkkupoika ei tykkää isäpuolesta kovin paljon ja oireilee nyt uusperhetilannetta lintsaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poika sulkeutuu huoneeseen, niin entistä useammin vain repimään kaveri pois sieltä huoneesta olemaan perheen kanssa. Realiteeteistakin olisi hyvä keskustella, koska jossain vaiheessa lastensuojelu tulee mukaan kuvioihin. Toki se ei tarkoita sitä, että lapsi sijoitetaan muualle, mutta kannattaa muistuttaa, ettei sekään ole välttämättä poissuljettua. Eikä elämän tarvitse olla jatkuvia rangaistuksia ja palkintoja, joskus on ihan hyvä välillä olla vain tylsää.
Vauva vie varmasti valtavasti aikaa. Asiasta on hyvä keskustella ja voi sanoa, että pieni vauva on niin paljon riippuvaisempi elämästään ulkopuolisten suhteen, kuin 11-vuotias. Kertoa, että lapsi on kuitenkin koko ajan mielessä, niin murheissa kuin rakkaudessakin, vaikka se ei aina näy päälle, kun arki jyrää yli. Ja sen jälkeen voi todeta, että lapsi voi ihan oikeasti kertoa huolet ja murheet, lupaa sen kuunnella vaikka vaipanvaihdon lomassa.
Ja sitten hyvät uutiset: vaikka murrosikä oireilee todella voimakkaasti ja lapsi tekee kaikkien elämästä vaikeaa (myös omastaan), niin mikään ei ole silti kiveen kirjoitettu loppuelämäksi. Eli kyllä hänestä varmasti kasvaa ihan fiksu aikuinen.
Jos koulu menee vihellellen, niin se voi tietenkin turhauttaa. Itse lintsailin myös paljon, koska ei vain kiinnostanut opiskella asioita, mitkä olin jo sisäistänyt.
Kiitos viestistä. Olen ollut kahden vaiheilla tuon sulkeutumisen suhteen, viime aikoina olen antanut rauhoittua omissa oloissa jonkin aikaa. Mutta sitten taas, kun antaa kysellä, niin vastaus on lähinnä ”emmä tiiä”, ”joo”, ”ei” tai ”hyvin”, riippuen mitä kysyy. Erikoista on myös, että määrää menemään vauvan luokse, vaikka olisinkin juuri mielelläni keskustelemassa pojan kanssa ja vauva alkaa kitisemään, saattaa poika vaatia, ”et mee nyt vauvan luo, et se kuule ku se itkee”, vaikka isä saattaisi vauvan kanssa olla silloin.
Tässä on nyt yritetty hyvän ja pahan kautta, on annettu rangaistuksia ja on annettu huomiota. Seuraavaksi sitten yhteys koululle, onko se sitten kuraattori vai psykologi?
Pitää myös alkaa saattamaan aamulla kouluun, jospa silloin pysyisi koulussa.
Ap..
Lapselle voi aina sanoa, että vauva on hyvissä käsissä, sinä olet nyt juuri tässä hänen kanssaan. Tuommoinen poissysääminen vauvan varjolla voi hyvinkin olla mustasukkaisuutta ja hylätyksituntemisen pelkoa, minkä ratkaisee sillä, että torjuu itse ensin, ennenkuin sinä ehdit sanomaan, että joudut lähtemään pois juuri ratkaisevalla hetkellä. Lapselta voi myös kysyä, että haluaisiko hän keskustella perhetilanteesta ulkopuolisen kanssa. Se saisi asiaan varmasti uutta näkökulmaa, eikä tarvitsisi pitää asioita sisällään.
Vaikka 11-vuotias on lapsi, hän ei ole enää niin pieni lapsi, etteikö häntä voi jo osallistaa asioihin, jotka koskevat häntä. Sitä kautta on hyvä rakentaa molemminpuolista luottamusta uudestaan. Veikkaan, ettei lapsikaan koe teitä kovin luotettavina, kun ei halua avautua teille.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Onko kenties uusperhe kyseessä?
Ei ole uusperhe.
Ap..
Vierailija kirjoitti:
Puhelimet, pelikoneet ja rahat pois.
Harrastaako poika mitään koulun ulkopuolella? Iskeekö vain siis tylsyys?
Harrastaa salibandya kilpatasolla.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Luin juuri englanninkielisiltä sivuilta, että yksi parhaimmista on ollut vanhempien ensiksi taluttaa lapsi 3 päivää putkeen kouluun ja itseasiassa olla siellä koulussa sen ajan, kun lapsi on koulussa. Koska yleisemmin lapsille on noloa, että vanhemmat ovat koulussa heidän mukana he ovat alkaneet tulemaan kouluun itsestään. On vain sanottu, että aina kun lintsaa koulusta niin joku vanhemmista tulee taas kouluun mukaan.
Työtätekevänä varmaan on vaikeaa tuollainen järjestelmä, mutta jos vain pystyy ottamaan sen pari päivää lomaa että tekisi tuota, niin voisi auttaa.
Voisit sanoa tästä etukäteen, eli että jos vielä tulee lintsauksia, niin tulen sitten koko päiväksi istumaan vauvan kanssa teidän luokan oven ulkopuolella.
Puhelinpaikannus voisi tässä tapauksessa olla hyvä myös.
Tuo voi olla oireilua, mutta mahdollisesti myös pelkästään hölmöä seikkailua ja vapaudenkaipuuta. Onko poika ennen vauvan tuloa ollut koulun jälkeen yksin? Muistan, kuinka itse koululaisena rakastin olla iltapäivisin omassa rauhassa tehden omia juttuja, nyt teillä kotona on tietysti aina äiti ja vauva (oletan).
Keskustellaan yhdessä näiden muiden poikien vanhempien kanssa. Ja opettajan kanssa.
Oppilashuolto ehdottaa jatkotoimia, mutta kyllähän tuolle angstaavalle esimurkulle olisi hyvä kertoa, että seuraukset voivat olla oikeasti ihan kamaliakin, mikäli meno jatkuu. Ja teidän pitää kotona alkaa olemaan jämäkämpiä. Rahat pois. Pelikielto viikoksi lintsaamisen seurauksena. Ja silti pitäisi sitä hyvää huomiotakin voida antaa, leffat nyt ehkä liioittelua tuossa tilanteessa...