Voisitko kuvitella olevasi ystävä työttömän kanssa?

Voisin, mutta en voisi kuvitella olevani ystävä ap:n kaltaisen ihmisen kanssa.

Ei työttömyys tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Itsekin olen nuori työkyvyttömyyseläkeläinen, joten ei mulla ole mitään varaa arvostella toisia. Työttömyys ei useimmiten ole edes oma valinta. Todellakin voisin olla työttömän ystävä, ei se vaikuta millään tavalla.

En usko että työllisyys on se suuri oleellinen muuttuja kun ystävyyttä hakee, enemmänkin muu arvomaailma ja se miten elämän olosuhteet ja sosiaaliset dynamiikat sopii yhteen.



Esim. ihan sama kuinka hyvin työllistynyt ihminen on, se voi silti olla ärsyttävä ja arvomaailmaltaan arvelluttava, ei siitä ystävyydestä sillon mitään tule.



Kun taas voi olla monta vuotta työttömänä oleva jolla on ollut aikaa ajatella asioita, ajattelutavaltaan filosofinen ja asioita perinpohjaisesti miettivä, semmoisen ihmisen kanssa on monesti mukava käydä syvällisiä keskusteluja.



Työ ei ole ihmistä määrittävä tekijä.

Minulla työttömällä on ystävä, joka on nuori sairaseläkeläinen.

Minulla on monta työtöntä kaveria  miehiä ja naisia. Ei vaikuta mitenkään ystävyyteen. T: nainen

Mieheni on sentään toimitusjohtaja ja myös Diplomi-insinööri, joten ei kiitos millekään köyhille ja muulle rupusakille.

Vaadimme laatua kaikessa. Myös ystävissämme. Siksi olemmekin onnellisia ja menestyviä.

Muuten sallisin työttömän ystävän, mutta kun niissä on se ikävä köyhän haju.

Kyllä ilman muuta! Olen itsekin työtön, ja me työttömäthän tunnetusti vaan juodaan  kaljaa ja maataan sohvalla. Ja käytetään sinun rahoja.🤗 Olet ap idiootti.

Tottakai. Miksi en voisi??

Mieluummin työtön kuin täysin kokematon mies.

Voisin. Moni omistavaan luokkaan kuuluva, taiteilija, filosofi ja tutkijakin on työtön joko koko ajan tai jaksoittain. Nämähän ovat yhteiskunnan laadullista kermaa, siinä missä duunarit duunareita

Onhan tuossa tuttavapiirissä yksi jos toinenkin välillä ollut työttömänä, ei kai siinä mitään ihmeellistä ole? Myös pitkää saikkua on ollut ja yksi on työkyvyttömyyseläkkeellä nykyään. En oikein tiedä miten nää ystävyyteen vaikuttaa. Tehdään yhdessä sellaisia juttuja joihin kaikkien budjetti ja terveys riittää. 

En liiku sellaisessa ympäristössä, missä on työttömiä, joten en voi ystävystyä sellaisen henkilön kanssa. Jos nyt tapahtuisi sellainen hypoteettinen tilanne, että kaveripiiristäni joku irtisanottaisi nykyisestä työstä, niin ilmoittaisin hänelle välittömästi, että pitää jatkossa etäisyyttä ja palaa taas asiaan, kun on työllistynyt säälliseen ammattiin, jossa vuosiansiot ovat minimissään 80.000 euroa. Minulla ei juurikaan ole kavereita, joiden vuosiansiot jäävät alle 100.000 euron ja osa ystävistäni eläisi pelkillä pääomatuloilla ja silti ovat työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa. Nukkavieruja rahankinuajia. Alkoa, tupakkaa, mt-ongelmia. Mitensullaonvaraa-ihmettelyä. Pummaamista. Normi kavereilta piilottelua. En alkais. Kannattaa miettiä että siihen työttömyyteen on syy... Työttömille aikataulut on mahdottomia ymmärtää. Aamuksi ei kannata sopia mitään, eivät ole hereillä. Ovat kaikki jollain tapaa toiskykyisiä parhaimmillaankin

Haista vttu.

Joo hyvä ystäväni on nyt työtön. Toinen kaveri on myös välillä työttömänä, mutta on aina löytänyt uutta hommaa. Itse en ole koskaan ollut työtön, sen jälkeen, kun ensimmäisen työpaikan sain.

Niin. Tuskin ottaisin kirppuista ja vesikauhuista kulkukoiraa Pietarin kaduilta, joten miksi kelpuuttaisin laadukkaaseen ja sivistyneeseen seuraani jonkun sosiaalipummin luuserin?

Parempi on, kun hän pysyy siellä Jakomaessä ja minä täällä Westendissä. 

Tuskin hän täällä viihtyisikään. Kovin erilainen on maailma. 

Lähdemme sitäpaitsi ystävien kanna St.Antoniin pyhiksi skimbailemaan. 

Kuinkahan mahtaisi jollain resupetterillä olla varaa tällaiseen? Vai pitäiskö mun muka tarjota?