Sinun ja puolisosi säännöllisen tulon ero? Miten tasapainotatte, jos tulot ovat tosi erilaiset?

Ei meillä tasapainoteta mitenkään. Kumpikin vastaa itse omista kuluistaan ja molemmilla on sen verran järkeä, että tiedetään, ettei tulojaan enempää voi käyttää.

Meillä tasotettiin tulot siten, että mies vähensi työntekoa, että saatiin tulot samansuuruisiksi. Nyt hän tekee viikossa 2-4 päivää töitä ja on loput vapaalla, mitä teen 5-päiväistä viikkoa. Kotityöt jaetaan tasan. Joskus vähän harmittaa kun tietää, että täydellä viikolla mies tienaisi todella mukavasti, mutta koska hän haluaa tasa-arvoa, niin vähensi sitten työntekoa ja tulojaan.

Mitä sitten haluaisit ostella jos sanotaan että esim. 1000 euroa kuussa ei riitä omiin menoihin?

Minä olen taiteilija ja valinnut elää pienillä tuloilla, jotta saan toteuttaa unelmiani. Ex-mieheni taas valitsi juuri päin vastoin, mahdollisimman isot tulot ja stressaava työ. Minusta ei olisi ollut reilua, että meillä olisi kaikki rahat laitettu puoliksi, mutta miehen mielestä taas ei ollut reilua jos olisi ollut kokonaan omat rahat. Ratkaisimme asian seuraavasti:

1. Elinkustannukset ja asumiskulut maksetaan tulojen suhteessa. Miehen tulot olivat noin 10 kertaa omiani suuremmat, joten hän maksoi näistä 10 kertaa enemmän kuin minä. Näihin kuluihin kuuluivat mm. vuokra, vakuutukset, ruoka, sähkö/vesi/netti, kodinhoitopalvelut tarvittaessa, yhteiset lomamatkat jne.

2. Ne rahat jotka jäivät yli kun ym. kulut oli maksettu, kumpikin käytti omaan kulutukseensa (ja mm. sijoittamiseen) sen mukaan mitä oli tienannut. Siis mies 10 kertaa enemmän kuin minä. Minullekin jäi silti aina vähän omaa rahaa, koska yhteisiin kuluihin meni vain noin puolet kummankin palkasta.

Tämä systeemi toimi aivan erinomaisen hyvin, vaikka tuloerot olivat noinkin suuria, koska se tuntui kummastakin reilulta. Oli helppoa neuvotella vaikkapa siitä, minkälaiselle lomalle lähdetään, kun loman kustannukset tuntuivat kummastakin yhtä "kuormittavilta". Ero meille tuli vasta 13 vuoden yhdessäolon jälkeen tähän asiaan liittymättömistä syistä. Rahasta ei tullut ikinä riitaa.

Tuntuu aika yllättävän monelle olevan yllätys, että avioliittoon kuuluu nimenomaisesti YHTEINEN talous.....

Minä 2800 ja mies 5200. Aina ollut yhteiset rahat.

Ei ole koskaan tarvittu mitään tasapainottamista. Vuorotellen on oltu opiskelijoina ja toinen töissä, ja nyt minä äitiyslomalla ja mies töissä. Aina on kaikki rahat ollut yhteisiä eikä kummankaan ole tarvinnut kyseenalaistaa myöskään toisen "omia" ostoksia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten haluaisit ostella jos sanotaan että esim. 1000 euroa kuussa ei riitä omiin menoihin?

Meillä on yhteiset tulot, eli ei minulla ole mitään omia rahoja, ei miehellänikään. Mies vaan herkemmin ostaa itselleen esim. uusia vaatteita kun minä kitkuttelen vanhoilla. Kummallakin aivan yhtäläinen oikeus ostaa mitä vaan, kunhan isommista sovitaan erikseen. 

Minulla esteeksi tulee vain tuo huonommuuden tunne, kun en tunne ansaitsevani sitä kaikkea, mitä yhteistalous tuo. Siitä tässä on kyse, ei muusta.

ap

Olen tällä hetkellä opiskelija, ja tienaan osa-aikatöillä noin 700 euroa kuussa opintotuen lisäksi, mutta minulla on paljon säästöjä, joita vanhempani ovat minulle kartuttaneet. Mies tienaa bruttona 5000e kuussa ja omistaa asunnon, jossa asumme, sekä autot. En maksa asumisestani miehelle mitään, eli en "kartuta miehen omaisuutta", mutta halusin maksaa puolet sähköstä ja vedestä ja netistä. Muista kk-kuluista en maksa, koska ne ovat pääasiassa miehen. Mies kustantaa autot (minulla ei edes ole korttia, paitsi bussikortti), samoin koiransa menot. Minulle on täysin ok, että olemme tuloiltamme eri tasoilla, enkä halua mieheltä rahaa tai vaadi mitään yhteistä käyttötiliä, sillä en ole mikään suurien tarpeiden ihminen, pikemminkin aika nuuka, nuukailen välillä miehenkin puolesta. :D

Arkiruokakulut maksamme melko puoliksi, samoin tavanomaiset vapaa-ajan jutut, mutta jos menemme (ei ikinä minun aloitteestani) esim ravintolaan, mies haluaa maksaa. Hänen mielestään jako on ok, koska hän tiesi hommaan lähtiessään, että olen pienituloinen opiskelija, ja hän haluaa, että pidän säästöni ja kartutan niitä, kunnes saan ostettua sijoitusasunnon ja saan hieman lisää taloudellista vakautta. Tilannetta myös helpottaa se, että opiskelen korkeapalkkaista varman työllisyyden alaa ja olen ollut hyvin kiinni työelämässä jo opintojen aikana, joten lähitulevaisuudessa tulot tulevat tasaantumaan, ellen jopa ohita miestä vuosien saatossa. Olemme suunnitelleet, että ostamme yhteisen isomman asunnon puoliksi, kun pääsen työelämään kunnolla kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ansaitsen vähän päälle kolme tonnia netto, mies hiukan alle. En kuvittele olevani parempi tai arvokkaampi ihminen kuin mieheni, en kuvitellut silloinkaan, kun mies oli kolme talvea työtön 90-luvun alussa ja tulot hänellä 0 mk. Eikä mieskään kuvitellut olevansa arvokkaampi silloin, kun olin hoitovapaalla. Hänkin oli vuoden verran hoitovapaalla.

Toisin sanoen pidemmässä suhteessa rooli usein vaihtelevat. Pitää olla aika paljon kusta päässä, jos kuvittelee suurempien tulojan antavan jotenkin etuajo-oikeuden asioissa. Toki jos toinen osapuoli olisi laiska ja makaisi vaan sohvalla mitään tekemättä, siitä voisi tulla olo, että tekee yksin töitä perheen eteen - mutta näin se ei ainakaan meillä ole koskaan ollut. Työttömänäkin toine teki töitä työpaikan löytääkseen ja kirjoitti gradua valmiiksi - minulla ny vaan sattui olemaan parempi TUURI työpaikan suhteen!

Tiesittekö muuten, että avioliitossa on elatusvelvollisuus? Ja ei, en puhu nyt omaisuuden jaosta avioerossa. Vaan tästä:

https://yle.fi/uutiset/3-10608971

"Tuulikki Mikkola sanoo, että lottovoiton vaikutusta avioliittoon voidaan tarkastella esimerkiksi elatusvelvollisuuden näkökulmasta. Avioliittolain mukaan puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset. Toisin sanoen puolisoiden elintason pitää olla samalla tasolla.

– Jos lottovoittajan elintaso nousee voiton myötä, kyllä sen ei-voittaneenkin puolison elintason pitää nousta, Tuulikki Mikkola sanoo."

Tuo on ainoastaan yhden lakimiehen mielipide, ei mikään fakta. Elatusvelvollisuus ei ulotu muuhun kuin asumiseen ja ruokaan, edelleenkään ei ole mitään velvollisuutta kustantaa puolisolle maailmanympärysmatkaa, vaikka siihen olisi varaa.

Näissä "puolison tulee elättää minut" - oikeusjutuissa maksettavaa kuukaudessa (eron jälkeen) tulee yleensä noin 1000 e/kk ja jos avioliitossa puoliso jo maksaa asumisen ja ruuan, on turha ryhtyä oikeuden kautta taskurahaa vaatimaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu aika yllättävän monelle olevan yllätys, että avioliittoon kuuluu nimenomaisesti YHTEINEN talous.....

No ei kuulu! Avioliitossa lain mukaan puolisoiden omaisuus ja tulot ovat edelleen omat, ei yhteiset.

Vaimo anstaitsee bruttona 1/3 siitä mitä minä. Niinpä jaamme yhteiset laskut samassa suhteessa, vaikka nettotuloissa ero ei olekaan enää kuin 1/2. Molemmilla on saman verran pääomatuloja ja minulla on lisäksi sijoituslainaa, joten kaikki viimein molemmilla on sama elintaso.

Nettona mies tienaa noin 600 euroa enemmän kuukaudessa. Kumpikin pistää noin 30 % palkasta yhteiselle taloustilille, josta ostetaan ruokaa ja maksetaan isompia laskuja. Välillä itsellä talous heilahtelee esimerkiksi auton yllättävien huoltokulujen vuoksi, silloin mies ostaa enemmän ruokaa tai maksaa kokonaan sähkölaskun. Mies käyttää jonkin verran enemmän rahaa omiin harrastuksiin kuin minä, mutta minusta se on ok, kun hän kerran tienaakin enemmän ja välillä kantaa isomman taakan taloudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ansaitsen vähän päälle kolme tonnia netto, mies hiukan alle. En kuvittele olevani parempi tai arvokkaampi ihminen kuin mieheni, en kuvitellut silloinkaan, kun mies oli kolme talvea työtön 90-luvun alussa ja tulot hänellä 0 mk. Eikä mieskään kuvitellut olevansa arvokkaampi silloin, kun olin hoitovapaalla. Hänkin oli vuoden verran hoitovapaalla.

Toisin sanoen pidemmässä suhteessa rooli usein vaihtelevat. Pitää olla aika paljon kusta päässä, jos kuvittelee suurempien tulojan antavan jotenkin etuajo-oikeuden asioissa. Toki jos toinen osapuoli olisi laiska ja makaisi vaan sohvalla mitään tekemättä, siitä voisi tulla olo, että tekee yksin töitä perheen eteen - mutta näin se ei ainakaan meillä ole koskaan ollut. Työttömänäkin toine teki töitä työpaikan löytääkseen ja kirjoitti gradua valmiiksi - minulla ny vaan sattui olemaan parempi TUURI työpaikan suhteen!

Tiesittekö muuten, että avioliitossa on elatusvelvollisuus? Ja ei, en puhu nyt omaisuuden jaosta avioerossa. Vaan tästä:

https://yle.fi/uutiset/3-10608971

"Tuulikki Mikkola sanoo, että lottovoiton vaikutusta avioliittoon voidaan tarkastella esimerkiksi elatusvelvollisuuden näkökulmasta. Avioliittolain mukaan puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset. Toisin sanoen puolisoiden elintason pitää olla samalla tasolla.

– Jos lottovoittajan elintaso nousee voiton myötä, kyllä sen ei-voittaneenkin puolison elintason pitää nousta, Tuulikki Mikkola sanoo."

Kannattaa muistaa, että jos se lottovoittaja ei elintasoaan nosta, ajelee vanhalla Kialla jne., niin eipä ole puolisolakaan mitään oikeutta vaatia, että hänen elintasonsa nousisi. Lottovoittaja voi tuhlata kaikki rahansa vaikka totoon eikä puolisolla ole mitään sanottavaa asiaan.

Puolisoiden elatusvelvollisuus muistaakseni lakitasolla edellyttää sitä, että kumpikin osallistuu omalta osaltaan. Jos toinen antaa rahaa, antaa toinen aikaansa eli tekee suurimman osan kotitöistä. Ainakin jos halutaan toimia lain mukaisesti!

Vierailija kirjoitti:

Miten näihin keskusteluihin tulee aina ihmisiä kenen mies tai itse tienaa sen 6000e :,D en oikeasti tunne ketään joka tienaisi noin paljon. Eräs joka tienaa tosi hyvin, saa hänkin vain 4000e...

En tiedä kovin tarkkaan tuntemieni ihmisten palkoista, ellei erikseen jotain muuta kautta ole tullut ilmi (tyyliin nämä verolistat)

Itse tienaan juuri täpärästi yli tuon 6000 euroa kuukaudessa, mutta myönnetään, ettei lähipiiriin ei kuulu kovinkaan montaa, jonka tietäisin tienaavan yli 6000 euroa (monet työkaverit, tietty) Yksi kaveri myönsi keikkalääkärinä työskennellessään saavansa kuukausipalkan yli 9000 euron ja uskoisin, että moni lääkärikaveri tienaa yli 6000 euroa, mutta eivät vain kehtaa myöntää sitä.

Emme mitenkään. Meillä on ollut suhteemme aikana aikoja jolloin minä olen tienannut enemmän ja aikoja, jolloin mies on tienannut enemmän. Meillä on yhteinen talous ja sama elintaso, jaamme elämämme. - Tosin sanottakoon, että kumpikaan ei ole viemässä toisen, siis enemmän tienaavan, rahoja. Olemme tähän saakka olleet aikalailla yksimielisiä rahankäytöstä ja mihin investoida, joten tämä on sopinut meille. Jos meillä olisi kovin eri intressit ja ajatukset, olisi fiksua jakaa kulut reilusti ja pitää omat tilit.

Mies perusti n. puoli vuotta sitten yrityksen, joka teki alkuun tappiota eli elimme minun tuloillani ja säästöillämme. Molemmat pidimme yrityksen perustamista kuitenkin äärimmäisen hyvänä investointina tulevaisuuteen. Nyt mies tienaa n. 5 kertaa enemmän kuin minä. Tosin suurin osa hänen tuloistaan ei tule käyttöömme vaan pidetään miehen yrityksessä kasvamassa. Olisihan se aika pöljää nostaa ykstityisnostoina enemmän kuin tarvitsee ja masaa tuloveroa ihan veronmaksun vuoksi. Järkevämpää sijoittaa raha yritykseen ja sen kasvattamiseen.

Tulevaisuudessa voimme elää leveämmin, mutta samalla taloudellisesti turvatummin.

Joku mamma voi ajatella, ettei oma talouteni olisi turvattu mahd. erotilanteessa ja omaisuus kertyy vain miehen nimiin. Tähän voin vastata, että menimme nuorina naimisiin eikä meillä ollut tuolloin varaa edes avioehtoon eikä mies muutenkaan jättäisi minua lasten kanssa kadulle. Ja jos jostain ihmeen syystä tiemme eroaisivat niin se olisi sitten niin. Eikö eroihin kuulu elintason lasku joka tapauksessa? En minä nytkään ole miehestä riippuvainen, mutta olemme hyvä tiimi ja vaikka tiedän, että näin ajattelevat kaikki, en osaa kuvitella päivää, jolloin emme olisi yhdessä.

Ja joku k.ilttimies voi ajatella, että hyödyn taloudellisesti miehestäni. Niin, on hänkin hyötynyt minusta muutenkin kuin taloudellisesti.

Meillä kans mies tienaa tuplasti sen mitä minä, rahat on kuitenkin yhteisiä ja näin on ollut aina :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ansaitsen vähän päälle kolme tonnia netto, mies hiukan alle. En kuvittele olevani parempi tai arvokkaampi ihminen kuin mieheni, en kuvitellut silloinkaan, kun mies oli kolme talvea työtön 90-luvun alussa ja tulot hänellä 0 mk. Eikä mieskään kuvitellut olevansa arvokkaampi silloin, kun olin hoitovapaalla. Hänkin oli vuoden verran hoitovapaalla.

Toisin sanoen pidemmässä suhteessa rooli usein vaihtelevat. Pitää olla aika paljon kusta päässä, jos kuvittelee suurempien tulojan antavan jotenkin etuajo-oikeuden asioissa. Toki jos toinen osapuoli olisi laiska ja makaisi vaan sohvalla mitään tekemättä, siitä voisi tulla olo, että tekee yksin töitä perheen eteen - mutta näin se ei ainakaan meillä ole koskaan ollut. Työttömänäkin toine teki töitä työpaikan löytääkseen ja kirjoitti gradua valmiiksi - minulla ny vaan sattui olemaan parempi TUURI työpaikan suhteen!

Tiesittekö muuten, että avioliitossa on elatusvelvollisuus? Ja ei, en puhu nyt omaisuuden jaosta avioerossa. Vaan tästä:

https://yle.fi/uutiset/3-10608971

"Tuulikki Mikkola sanoo, että lottovoiton vaikutusta avioliittoon voidaan tarkastella esimerkiksi elatusvelvollisuuden näkökulmasta. Avioliittolain mukaan puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset. Toisin sanoen puolisoiden elintason pitää olla samalla tasolla.

– Jos lottovoittajan elintaso nousee voiton myötä, kyllä sen ei-voittaneenkin puolison elintason pitää nousta, Tuulikki Mikkola sanoo."

Kannattaa muistaa, että jos se lottovoittaja ei elintasoaan nosta, ajelee vanhalla Kialla jne., niin eipä ole puolisolakaan mitään oikeutta vaatia, että hänen elintasonsa nousisi. Lottovoittaja voi tuhlata kaikki rahansa vaikka totoon eikä puolisolla ole mitään sanottavaa asiaan.

Puolisoiden elatusvelvollisuus muistaakseni lakitasolla edellyttää sitä, että kumpikin osallistuu omalta osaltaan. Jos toinen antaa rahaa, antaa toinen aikaansa eli tekee suurimman osan kotitöistä. Ainakin jos halutaan toimia lain mukaisesti!

Tosiaan siinä jos on avioehto ja puoliso pistääkin voiton sijoituksiin kasvamaan korkoa, eipä puoliso siinä voi muuta kuin tyytyä siihen nykyiseen kerrostalokolmioon ja vanhaan autoon. :P Erossa voi poikkeuksellisesti saada jotakin avioehdon sovittelussa, mutta vain poikkeuksellisesti. Kun kerran nimi on paperiin vedetty niin siinä pitää olla taustalla jotakin muuta kuin että haluaa puolisosta eroon, mutta rahaa kanssa.

Mies tienaa nettona n. 700 €/kuussa enemmän. Ei tasata mitenkään.

Minulle koko avioliiton ja perheen idea on se, että kaikki on yhteistä, niin surut ja murheet kuin työt ja tulot ja ilot.

Välillä mies on ansainnut enemmän, välillä minä. Vetovastuu lapsesta ja kodista on ollut toisinaan enemmän minulla, toisinaan hänellä. Raha ja aika ovat molemmat resursseja, jotka ovat yhteisiä. Välillä toisella on enemmän aikaa annettavaksi, välillä rahaa.

Käsityksemme rahankäytöstä on varsin samanlainen, joten ei meistä kumpaakaan kiinnosta shoppailla itselleen kalliita asioita samalla kun toinen on ilman. Kun puolisoni on ollut työttömänä, en olisi voinut kuvitella, että ostelisin jotain merkkilaukkuja ja toteaisin, että puoliso ei saa uutta paitaa, kun ei tienaakaan.

Meillä on omat tilit, mutta rahat niillä ovat yhteiset. On ihan samantekevää, kumpi jonkin reissun tms. tililtään maksaa, koska potti on joka tapauksessa yhteinen.

Ja onpa muuten säälittävä aloitus tuo miten muissa perheissä ratkaistaan kuukautissiteiden ja rintsikoiden ostaminen! Meillä välttämättömät tarvikkeet ostetaan ihan ilman muuta täysin siitä riippumatta, mitä kukakin on juuri nyt tienannut. Näin on tehty niin laihoina kuin lihavinakin vuosina. Siteethän ovat vessapaperiin verrattava tuote. Kas kun ei perheessä laiteta naista maksamaan enemmän vessapaperista, koska varmaan käyttääkin sitä enemmän. Samanlaisia tarvikkeita ovat vaikkapa parranajovälineet. Ne ostetaan siitä samasta päivittäistavarabudjetista tarpeen mukaan.