Lue keskustelun säännöt.
Miten hillitä vauvakuumetta? Milloin aika on oikea?
28.01.2019 |
Olen 28-vuotias ja mieheni muutaman vuoden nuorempi. Meillä molemmilla on opinnot vielä kesken, mutta toisella meistä on vakkariduuni. Omistusasuntokin löytyy, mutta perheelle se on auttamatta liian pieni. Taloudellinen tilanne on tässä vaiheessa ihan ok, mutta toki paremminkin voisi mennä.
Olemme olleet lähes kaksi vuotta yhdessä ja koko tämän ajan olen potenut melko kovaa vauvakuumetta. Opintojen vuoksi pitäisi vielä odottaa vähintään kaksi vuotta (mielellään kolme) ennen ehkäisyn lopettamista. Kolmekymppiset kuitenkin lähestyvät kovaa vauhtia ja samalla myös ahdistus tämän asian suhteen... Hedelmällisyydessäni ei pitäisi olla mitään vikaa, mutta silti pelkään, että olen "liian vanha" muutaman vuoden päästä.
Miten te olette järkeilleet näitä asioita? Missä kohtaa nykyinen elämäntilanne on ollut "riittävän hyvä"? Kannattaako minun odottaa vielä muutama vuosi?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Pistä pää hetkeksi jää-ämpäriin. Ja tämä vinkki tulee lapsensa jo kasvattaneelta äidiltä, kaikella ystävyydellä. :) Tällä kokemuksella voin sanoa, ettei oikeaa aikaa tule koskaan, ja että höyrytessä vauvakuumeessa pitäisi pystyä suunnittelemaan 20 vuoden projekti entäpä jos -skenaariolla, niin että pärjää, jos suhde ei kestä, tulot putoavat, kumppani tai itse sairastuu tms. Siinäpä sitä hommaa...antakaa mennä, jos tilanne on tarpeeksi vakaa. Suurimmat riskit teillä ovat nähdäkseni alle 2 vuoden suhde ja miehen nuori ikä (on siis isäpuuhiin oikeasti nuori). Vauva-ajan todellisuus on ihan muuta kuin kuumeilevassa päässä kuvittelee, joten suosittelen lämpimästi opintojen hoitamista ensin valmiiksi.
Sitä varmastikin joo romantisoi tuota vauva-aikaa jotenkin tarpeettoman paljon. Opintojen saattaminen loppuun pienen lapsen kanssa on varmasti hemmetin hankalaa vaikka nyt ajatteleekin, että kyllähän ne siinä sivussa sitten menee. Opinnot eivät siis aiheuta kovinkaan paljoa työtä, mutta kuitenkin...
Suhteemme on todella hyvä (paljon parempi kuin edellinen liki kymmenen vuoden suhteeni) ja mies ihan täydellistä isä- ja aviomiesmateriaalia, joten sen koen ehdottomaksi vahvuudeksi. Olen myös kriiseillyt ikäeroamme ja sitä, että siinä kohtaa kun itsellä alkaisi olla jo oikeasti kiire, on mies vasta iässä jolloin tilastollisesti hankitaan ensimmäinen lapsi. Mies haluaisi odottaa opintojensa loppuun saakka ihan vain taloudellisen tilanteen takia, mutta mulla on joku järkyttävä etuaikainen kolmenkympin kriisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistä pää hetkeksi jää-ämpäriin. Ja tämä vinkki tulee lapsensa jo kasvattaneelta äidiltä, kaikella ystävyydellä. :) Tällä kokemuksella voin sanoa, ettei oikeaa aikaa tule koskaan, ja että höyrytessä vauvakuumeessa pitäisi pystyä suunnittelemaan 20 vuoden projekti entäpä jos -skenaariolla, niin että pärjää, jos suhde ei kestä, tulot putoavat, kumppani tai itse sairastuu tms. Siinäpä sitä hommaa...antakaa mennä, jos tilanne on tarpeeksi vakaa. Suurimmat riskit teillä ovat nähdäkseni alle 2 vuoden suhde ja miehen nuori ikä (on siis isäpuuhiin oikeasti nuori). Vauva-ajan todellisuus on ihan muuta kuin kuumeilevassa päässä kuvittelee, joten suosittelen lämpimästi opintojen hoitamista ensin valmiiksi.
Sitä varmastikin joo romantisoi tuota vauva-aikaa jotenkin tarpeettoman paljon. Opintojen saattaminen loppuun pienen lapsen kanssa on varmasti hemmetin hankalaa vaikka nyt ajatteleekin, että kyllähän ne siinä sivussa sitten menee. Opinnot eivät siis aiheuta kovinkaan paljoa työtä, mutta kuitenkin...
Suhteemme on todella hyvä (paljon parempi kuin edellinen liki kymmenen vuoden suhteeni) ja mies ihan täydellistä isä- ja aviomiesmateriaalia, joten sen koen ehdottomaksi vahvuudeksi. Olen myös kriiseillyt ikäeroamme ja sitä, että siinä kohtaa kun itsellä alkaisi olla jo oikeasti kiire, on mies vasta iässä jolloin tilastollisesti hankitaan ensimmäinen lapsi. Mies haluaisi odottaa opintojensa loppuun saakka ihan vain taloudellisen tilanteen takia, mutta mulla on joku järkyttävä etuaikainen kolmenkympin kriisi.
No mutta siinähän se tulikin. Kolmenkympin kriisi ei katoa vauvalla, jonka tulo aiheuttaa uuden kriisin - kahden muuttuminen kolmeksi ei käy kivuitta edes siinä tapauksessa, ettei identiteettikriisi ole akuutisti päällä. Jos lapsi tuntuu silti hyvältä ajatukselta, käytännön asiat järjestyvät kyllä. Se, mitä se vaatii aivan rautaisesti on tahto. Sitä jaksaa vaikka mitä, kun on pakko, ja lapsen kanssa yleensä on. Sinänsähän kuumeilu on biologian juoni, kuumeillessa sitä armollisesti unohtaa, että sillä samalla sulopallerolla on myös murrosikä, ja kaikenlaista ennen sitäkin. Aivot ovat täynnä hattaraa ja vauvantuoksua, jota on loppujen lopuksi vain muutama kuukausi tuosta parinkymmenen vuoden matkasta. :)
Pistä pää hetkeksi jää-ämpäriin. Ja tämä vinkki tulee lapsensa jo kasvattaneelta äidiltä, kaikella ystävyydellä. :) Tällä kokemuksella voin sanoa, ettei oikeaa aikaa tule koskaan, ja että höyrytessä vauvakuumeessa pitäisi pystyä suunnittelemaan 20 vuoden projekti entäpä jos -skenaariolla, niin että pärjää, jos suhde ei kestä, tulot putoavat, kumppani tai itse sairastuu tms. Siinäpä sitä hommaa...antakaa mennä, jos tilanne on tarpeeksi vakaa. Suurimmat riskit teillä ovat nähdäkseni alle 2 vuoden suhde ja miehen nuori ikä (on siis isäpuuhiin oikeasti nuori). Vauva-ajan todellisuus on ihan muuta kuin kuumeilevassa päässä kuvittelee, joten suosittelen lämpimästi opintojen hoitamista ensin valmiiksi.