Oletteko koskaan tunnustaneet kateellisuuttanne?

Olen. Kateuden kohteelle, mutta vasta paljon myöhemmin. Halusin selittää, miksi olin aiemmin käyttäytynyt tylysti ja ehkä tarkoituksella loukannutkin. Tunnustaminen helpotti.

Oon kateellinen mun ystävälle kun on just nyt kanarioilla, siellä lämmintä ja täällä pakkasta. Vappu Pimiälle kun oli taas reissussa. 

Nykyään yritän jo ennen lapsellista katkeroitumista ja vihamielisten ajatusten syntymistä käydä kehumassa tätä kateuden kohdetta. Siis sanomassa ihan suoraan vaikka että mulle tulee ihan tosi surkea olo, kun hän on niin uskomattoman kaunis. :D

Olen kertonut. Kateus voi olla myös myönteinen asia, jos se saa ihmisen ponnistelemaan jotakin tavoitetta kohti.

En ole. Eikä ole ollut tarvettakaan. Olen lähinnä onnellinen toisten puolesta.

Lapsuudenkodissa oltiin aina kateellisia ja arvosteltiin kovin sanoin muita ihmisiä. Vasta kun muutin opiskelujen takia muualle, tajusin ettei se ole normaalia. Olen tietoisesti yrittänyt opetella pois tavasta ja siinä onnistunutkin melko hyvin. Tunnustaminen helpottaa kateuden tunnetta. Ääneen sanominen saa itsenkin huomaamaan kuinka tyhmästi sitä käyttäytyy/ajattelee.