Miksi nainen ei tee mitään vaikka on korviaan myöten ihastunut?

Mä olen ihastunut entiseen työkaveriini, tuntisin häneen varmasti fyysistä vetoa (TÄLLÄ HETKELLÄ) enemmän kuin puolisooni, jonka kanssa olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta.

Mutta kun ihastuminen ja rakastuminen on ohimenevää, miehellä pienet lapset ja ei selvästi kykene sitoutumaan suhteeseen kenenkään kanssa.

Hänkin siis minuun ihastunut, mutta en ota riskiä hänen kohdallaan.

Ja jos joku pitää käytöstäni ja tunteitani törkeänä puolisoani kohtaan, niin näin ei ole. Olemme jopa asiaa yhdessä keskustelleet, että olisko mulle avoin suhde vaihtoehto. Ei ole, koska en halua puolisoani jakaa muille, hän on niin ihana ja hyvä mies. Paras isä lapsillemme.

Tunteet menevät ja tulevat, mutta rakkautta ja sitoutumista varten pitää olla myös järkeä päässä. Tämä ihastukseltani tuntuu puuttuvan ja jouduin hänet hyvästelemään, ettei tule mokattua. Näinkin voi olla. 

Miksi kyyläät tuota naisparkaa? Hän varmaan aistii pakkomielteisyytesi? 

Pelkää pakkeja niin kauheasti että ulkoistaa tekemiset miehelle.

Olen nainen ja voi kuulkaa miten usein minut, hymyni ja ystävällisyyteni on tulkittu väärin. Se että silmäni tuikkivat läsnä ollessasi ei tarkoita sitä että olisin ihastunut sinuun, minä yksinkertaisesti vain tykkään ihmisistä ja elämästä. Se on elämän, ei rakkauden janoa. 

Ehkä olet tulkinnut väärin?

Olen kaksi kertaa tehnyt aloitteen ja saanut miehen suhteeseen kanssani useaksi vuodeksi. 

Ensimmäinen oli epävarma koko ajan, mihin pystyy ja mitä haluaa. Kuitenkin jossain vaiheessa kosi, myöhemmin ei ottanut vastuuta perheestään ja eli kuin minua ja lasta ei olisi ollut olemassakaan. Puhumaton riippakivi.

Toinen tapaus: halusi olla vain ystävä, mutta myös elää perheenä ja elää itse kuin sinkku. Esim. jättää lapsensa minun hoitoon ja odottaa kaikkea, mitä parisuhteelta muuten saa. Hän etsi koko ajan seuraa treffipalstoilta, kävi treffeillä ja kuitenkin selitti, että rakastaa minua ja ei olisi mitään ilman minua. Kertoi, että haluaa iskeä naisia ja löytää vaimon, että juttu on se "jahti". Ei saanut lopulta ketään. 

Ei koskaan enää. 

Vinkki ihastuneelle naiselle, olen siis mies. Älä kärvistele tuskissasi, asioiden selvitttämiseksi kirjoita perinteinen vanhan liiton kirje, jossa kerrot ihastuneesi. Sen ei tarvitse olla treffiehdotus, kerrot vain ihastuneesi. Jos haluat niitä treffejä, niin laita jokin tunniste tai yhteystieto, niin mies tietää ottaa yhteyttä ja viedä sinut treffeile. Itse sain pitkän kirjeen vuosia sitten, harmikseni allekirjoitus oli vain "salainen ihailija". Kirje oli pitkä vuodatus kuinka minua oli seurattu milloin missäkin, oltu metrin päässä kaupassa, tuijoteltu bensamittarilla, itketty kotona jne. Ilmeisesti varattu nainen oli ihastunut minuun, eikä ymmärrettävästi halunnut kuin purkaa sydäntään. Olipa tilanne mikä tahansa, kyllä moni meistä miehistä odottaa ihan perinteistä kirjettä, allekirjoituksella tai anonyyminä. Useimmat osaamme suhtautua kirjeeseen ja lähettäjään hienotunteisesti ja tarvittaessa vastata asiallisesti. Kirjeen hyvä puoli on se, että se polttelee vastaanottajan näpeissä, eikä sitä voi pyyhkäistä sormella sivuun tai del-napilla roskiin. Tee se kirje, mieti laitatko tunnisteen ja tipauta miehen postilaatikkoon tai -luukkuun. 

Olin jo varattu ja veikkasin että niin on se ihastuksen kohdekin, en siis tehnyt mitään ja ihastus meni aikanaan ohi. Onneksi en tehnyt mitään tyhmää.

Kuvittelet vaan. 

Minä naisena tein somessa aloitteen ja sain vastaukseksi tyyntä hiljaisuutta, se puhukoon puolestaan. 

Ihan mahdoton vastata näillä tiedoilla. Jos Ap haluat oikeasti järkeviä vastauksia, niin selitä koko tilanne yksityiskohtaisesti. Mistä päättelet, että nainen on ihastunut? Millaisissa olosuhteissa kohtaatte toisenne (työt, harrastus, naapurusto)? Miksi ette ole koskaan kahden? Jne. Kaikki nämä ovat tärkeitä tietoja. Neuvojalla täytyy olla kokonaiskuva tilanteesta, muuten neuvot aivan hakuammuntaa, eivätkä hyödytä sinua mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Voin miehen näkökulmasta kertoa omakohtaisia tai sivusta seuranneen kokemuksia naisten tavoista ilmaista asioita. Sanallisesti sitä tapahtuu hyvin harvoin, enemmän se on katsekontaktin hakemista, ympärillä pyörimistä tai vain itsensä tykö tuomista. Toisinaan naiset antavat kyseisiä signaaleja ihan vain  tarkistaakseen ovatko kyseisen yksilön silmiin viehättäviä, tämä saattaa tapahtua jopa tiedostamatta (ei tästä kenenkään tarvitse suuttua, se on luonnollista molemmille sukupuolille). 

Jos naisen tunnetila menee voimakkaan ihastumisen tai rakastumisen tasolle, toisinaan heille tulee tarve tuoda tunteensa julki, ei niinkään perinteisellä "lähdetkö kahville"-lauseella, vaan ihan suoraan viestillä tai muulla tavoin kertomalla, että on tunteita. Toisinaan puhuvat ihan jopa rakkaudesta tai käyttävät hyvin tunteellisesti ladattuja ilmaisuja. Toisinaan osaavat kyllä olla vähän hienovaraisempia tunteidensa suhteen,

"Nainen ei ole koskaan herkempi, kuin avautuessaan tunteistaan. Hyvät ihmiset, kohdelkaa kaikkia kunnioittavasti, olitte miehiä taikka naisia. Omat tunteet ei ole koskaan väärin, eikä niiden ilmaiseminenkaan muille ole väärin, niissä tilanteissa on molempien osapuolien hyvä muistaa, ettei se loppupeleissä ole välttämättä helppoa kenellekään."

Kerran uskaltauduin avautumaan miehelle tunteistani 10kk tapailusuhteen jälkeen ja vastauksena sain vain nöyryytystä miten vääränlainen olen ja että miehellä ei voisi ikinä olla tunteita minua kohtaan. Heräsin silloin siihen todellisuuteen että mies voi täysin tunteetta panna naista vaikka kuinka kauan ja ilmeisesti myös kyvitella että nainenkin sellaiseen pystyy. 

XD

"Kerran uskaltauduin avautumaan miehelle tunteistani 10kk tapailusuhteen jälkeen ja vastauksena sain vain nöyryytystä miten vääränlainen olen ja että miehellä ei voisi ikinä olla tunteita minua kohtaan. Heräsin silloin siihen todellisuuteen että mies voi täysin tunteetta panna naista vaikka kuinka kauan ja ilmeisesti myös kyvitella että nainenkin sellaiseen pystyy."

Todellakin kannattaa ottaa tunteet puheeksi paljon aiemmin kuin vasta 10 kuukauden kohdalla. Mä mietin miten tuollainen tapailu edes etenee jos aiheesta keskusteleminen pystytään noin pitkään sivuuttamaan? Ei kuulosta miltään unelmasuhteelta. Mulle on ollut aina selvää että nämä otetaan jo muutaman tapaamisen jälkeen puheeksi, silloin vältytään tuollaisilta tilanteilta.

Vierailija kirjoitti:

"Kerran uskaltauduin avautumaan miehelle tunteistani 10kk tapailusuhteen jälkeen ja vastauksena sain vain nöyryytystä miten vääränlainen olen ja että miehellä ei voisi ikinä olla tunteita minua kohtaan. Heräsin silloin siihen todellisuuteen että mies voi täysin tunteetta panna naista vaikka kuinka kauan ja ilmeisesti myös kyvitella että nainenkin sellaiseen pystyy."

Todellakin kannattaa ottaa tunteet puheeksi paljon aiemmin kuin vasta 10 kuukauden kohdalla. Mä mietin miten tuollainen tapailu edes etenee jos aiheesta keskusteleminen pystytään noin pitkään sivuuttamaan? Ei kuulosta miltään unelmasuhteelta. Mulle on ollut aina selvää että nämä otetaan jo muutaman tapaamisen jälkeen puheeksi, silloin vältytään tuollaisilta tilanteilta.

Miten tunteet voi ottaa puheeksi muutaman tapaamisen jälkeen? Eihän kukaan silloin vielä voi tietää tuleeko rakastumaan vai ei. 

Olen aina tehnyt aloitteita ja siten saanut miehiä, jotka ovat ottaneet minut kun ei ole ollut parempaakaan tarjolla. Eivät ole koskaan olleet minuun yhtä rakastuneita kuin minä heihin, ja se on näkynyt suhteessa.

Sittemmin olen todennut, että koska miehet arvostavat vain sitä mitä ovat jahdanneet, niin en enää tee aloitteita. Kinnostavat miehet eivät jahtaa minua, enkä itse pysty olemaan suhteessa jossa en ole toisesta kiinnostunut, joten olen sitten yksin. Asia on ok.