Lue keskustelun säännöt.
En ole koskaan äidiltäni kuullut
26.01.2019 |
Mitään positiivista luonteenpiirrettä itsestäni. Tiedän kyllä olevani äkkipikainen, hyökkäävä, itsekäs ja ilkeä mutta hyviä ominaisuuksia en osaakaan luetalla. Sellaisia joitaminulle olisi lapsena ja elämäni aikana sanottu.
Kommentit (3)
Miten sekaisin on ihminen, joka ei tiedä omia vahvuuksiaan ilman että joku toinen ne sanoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini mielestä juuri ap:n luettelemat luonteenpiirteet kuten äkkipikainen hyökkäävä ja ilkeä olivat positiivisia ominaisuuksia. Silloin kun ne kohdistuivat muihin kuin häneen.
Minun äitini nautti siitä kun kertolin (valehtelin) miten ilkeä olin ollut esim. naapurintytöille joista varsinkin nuorempaa hän vihasi. Ostin äitini hyväksyntää sillä. Oikeasti nämä tytöt olivat ystäviäni.
En tiedä minkä diagnoosin hän olisi saanut jos olisi käynyt psykiatrilla. Terve hän ei ollut. Hän vihasi kaikkia ja tunsi olevansa kaikkien yläpuolella ja parempi. Meidän lastenkin olisi pitänyt olla.
Äidilläni ei ollut yhtäkään ystävää ja naapureita hän halveksi syvästi. Olen usein miettinyt olisiko olllut kyseessä ainakin narsismi, siis oikea narsismi, ei mikään av-narsismi. Jotain muuta siinä varmasti oli lisäksi, jonkinlainen muukin luonnehäiriö. Hänen veljensä ja siarensa kertoivat ettei hänellä koskaan ollut ystäviä edes lapsena. Vaikea luonne jonka kanssa oli mahdoton olla.
Kyllä näitä ihmisiä on olemassa. Tällainen perheessä tekee valtavaa tuhoa ja aiheuttaa suurta tuskaa. Itse olen saanut itseäni paikkailla ja hakenut apua kipuiluuni.
Ehkä sinussa nyt vaan ei ole mitään hyvää?