Lue keskustelun säännöt.
Miten kasvatat lastasi älykkääksi?
25.01.2019 |
Olen seurannut lapsiperheitä hyvin läheltä ja huomannut, että yhteinen piirre fiksujen lasten vanhemmissa on se, että he puhuvat lapsilleen ja sanoittavat tilanteita selkeästi, että miksi jotakin tehdään. Surun hetkellä ovat empaattisia, mutta myös sanoittavat lapsen tunnereaktiota.
Toisaalta sitten nämä vanhemmat, jotka eivät paljonkaan jaksa lapsiaan ja pitävät heitä kuin lemmikkiä, jolle ei puhuta mutta paijataan, vaikuttaa etteivät nämä lapset ole kehittyneet samalla lailla kuin nämä joille puhutaan kaikenlaista ja selitetään syy-seurauksia jne.
Miksi osa ei puhu juurikaan lapsille ja osa puhuu?
Mitkä ovat omakohtaiset kokemukset näistä?
Kommentit (29)
Vertigo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys on perinnöllinen ominaisuus. Kasvatuksella voi vaikuttaa muihin ominaisuuksiin, muttei älykkyyteen.
Höpöhöpö. Jos olet yhtään perehtynyt kehityspsykologiaan, niin ympäristöllä on merkittävä vaikutus lapsen älylliseen kehitykseen. Ei auta mitkään perintötekijät jos lapselle ei luoda virikkeellistä ympäristöä. Esimerkkinä tästä "villilapset".
Kumpi on älykkäämpi, kännykkää räpeltävä teini joka ei osaa edes keittää vettä tai luonnossa selviävä ”villilapsi”. Aivan oikein ei ole älykästä edes verrata...
Itse en ole vielä törmännyt teiniin, joka ei osaisi vettä keittää. Jos halutaan näitä kahta käyttää esimerkkinä, niin "villilapsi" ei opi myöhemmin enää puhumaan tai lukemaan, koska ei ole saanut tarvittavia ärsykkeitä kriittisimmän kehityksen vaiheessa. Siinä missä teini varmasti oppii laittamaan ruokaa jos vain hieman kiinnostuu aiheesta/näkee vaivaa asian opetteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys on perinnöllinen ominaisuus. Kasvatuksella voi vaikuttaa muihin ominaisuuksiin, muttei älykkyyteen.
Sillälailla... Eli kaikki tutkimukset, jotka kertovat vauvan aivojen kehityksen herkkyysvaiheesta varhaisessa vaiheessa, ovat mielestäsi huuhaata?
Lapsesta tehdään ensimmäisen kahden vuoden aikana koko loppuelämäksi älykäs, kun hänen älyllistä kehitystään osataan tukea oikein.
Tai sitten hänestä tehdään narsisti tai jotain siltä väliltä...
Olen läsnä lapsilleni ilman teknologisia ärsykkeitä. Syömme kaikki yhdessä joka päivä ainakin yhden aterian, riippuu aikatauluista onko se päivällinen, aamu- vai iltapala. Joka ilta luetaan iltasatu, minä ja mieheni vuorotellen. Kirjoja on kotona paljon ja niitä myös luetaan. Kirjastossa käydään lasten kanssa noin kerran viikossa, missä he saavat lainata haluamiaan kirjoja. Vanhemmalla (6v.) on jo oma kirjastokortti ja hän oppikin lukemaan 4v, kirjoittamaankin pian sen jälkeen. Nuorempi on 3-vuotias ja hyvin kiinnostunut kirjaimista ja numeroista.
Keskustelemme lasteni kanssa, havainnoimme ympäristöä ääneen ja vastaamme heidän kysymyksiinsä parhaamme mukaan. Kiellettyjä aiheita ei ole, vaikka tietenkin lapselle vastataan hänen ikätasonsa mukaisesti. Ellen tiedä jotain asiaa, etsimme vastausta yhdessä. Lasten kanssa sitä itsekin sivistyy. :)
Myös käytöstavat ja tunneälykkyyden harjoittaminen ovat mielestäni tärkeitä. Yritämme opettaa lapsemme ottamaan huomioon ympärillä olevat ihmiset sekä näkemään heidät yksilöinä omine ominaisuuksineen. Meillä on koira ja vanhemmalla lapsellamme on lemmikkina kaksi hiirtä, joista toki päävastuu on minulla. Yhdessä niitä hoidamme. Tämä opettaa minusta lapselle hyvin konkreettisesti lempeyttä, elollisten olentojen kunnioittamista ja muiden tarpeiden huomioimista. Sekä myös, kun aika on, luopumista ja kuoleman käsittämistä luonnollisena osana elämää.
Lasten suhdetta luontoon olemme yrittäneet vaalia ihan vauvasta lähtien. Minulle ja miehelleni metsä on tärkeä paikka, ja nautimme luonnossa liikkumisesta. Lapset ovat kulkeneet mukana ja luonnossa on ihan parasta koko perheen rauhoittua ihmettelemään elämää. Mielestäni jokaista lasta tulisi kasvattaa kunnioittamaan ja suojelemaan luontoa. Kierrätämme, ja vanhempi osaa jo suvereenisti lajitella jätteet.
Älykkyyttä ja tervettä kehitystä vaalitaan toki myös hyvällä ruokavaliolla, liikkumisella ja unella, mutta painottaisin lasten kanssa keskustelua ja erityisesti kuuntelua. Liian usein kuulee lapsille puhuttaen ihan turhaan lässyttäen tai yksinkertaistaen, eikä lapsen kysymyksiä ja kokemuksia tulisi mitätöidä, väheksyä tai ohittaa. Tämän ajan haaste, meidän aikamme ihmisten haaste, on mielestäni aito läsnäolo toiselle. Lapset palauttavat yhä uudestaan siihen, mikä on oikeasti tärkeää. <3
Vierailija kirjoitti:
Olen läsnä lapsilleni ilman teknologisia ärsykkeitä. Syömme kaikki yhdessä joka päivä ainakin yhden aterian, riippuu aikatauluista onko se päivällinen, aamu- vai iltapala. Joka ilta luetaan iltasatu, minä ja mieheni vuorotellen. Kirjoja on kotona paljon ja niitä myös luetaan. Kirjastossa käydään lasten kanssa noin kerran viikossa, missä he saavat lainata haluamiaan kirjoja. Vanhemmalla (6v.) on jo oma kirjastokortti ja hän oppikin lukemaan 4v, kirjoittamaankin pian sen jälkeen. Nuorempi on 3-vuotias ja hyvin kiinnostunut kirjaimista ja numeroista.
Keskustelemme lasteni kanssa, havainnoimme ympäristöä ääneen ja vastaamme heidän kysymyksiinsä parhaamme mukaan. Kiellettyjä aiheita ei ole, vaikka tietenkin lapselle vastataan hänen ikätasonsa mukaisesti. Ellen tiedä jotain asiaa, etsimme vastausta yhdessä. Lasten kanssa sitä itsekin sivistyy. :)
Myös käytöstavat ja tunneälykkyyden harjoittaminen ovat mielestäni tärkeitä. Yritämme opettaa lapsemme ottamaan huomioon ympärillä olevat ihmiset sekä näkemään heidät yksilöinä omine ominaisuuksineen. Meillä on koira ja vanhemmalla lapsellamme on lemmikkina kaksi hiirtä, joista toki päävastuu on minulla. Yhdessä niitä hoidamme. Tämä opettaa minusta lapselle hyvin konkreettisesti lempeyttä, elollisten olentojen kunnioittamista ja muiden tarpeiden huomioimista. Sekä myös, kun aika on, luopumista ja kuoleman käsittämistä luonnollisena osana elämää.
Lasten suhdetta luontoon olemme yrittäneet vaalia ihan vauvasta lähtien. Minulle ja miehelleni metsä on tärkeä paikka, ja nautimme luonnossa liikkumisesta. Lapset ovat kulkeneet mukana ja luonnossa on ihan parasta koko perheen rauhoittua ihmettelemään elämää. Mielestäni jokaista lasta tulisi kasvattaa kunnioittamaan ja suojelemaan luontoa. Kierrätämme, ja vanhempi osaa jo suvereenisti lajitella jätteet.
Älykkyyttä ja tervettä kehitystä vaalitaan toki myös hyvällä ruokavaliolla, liikkumisella ja unella, mutta painottaisin lasten kanssa keskustelua ja erityisesti kuuntelua. Liian usein kuulee lapsille puhuttaen ihan turhaan lässyttäen tai yksinkertaistaen, eikä lapsen kysymyksiä ja kokemuksia tulisi mitätöidä, väheksyä tai ohittaa. Tämän ajan haaste, meidän aikamme ihmisten haaste, on mielestäni aito läsnäolo toiselle. Lapset palauttavat yhä uudestaan siihen, mikä on oikeasti tärkeää. <3
No joo kylläpä kuulostatte super täydelliseltä perheeltä....minä en kyllä antaisi 6 vuotiaan lapsen pitää noin arvaamattomia eläimiä. Hiiret on saalis eläimiä ja voi vaikka purra säikäyksissään tai lapsi voi puristaa niitä liian kovaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen läsnä lapsilleni ilman teknologisia ärsykkeitä. Syömme kaikki yhdessä joka päivä ainakin yhden aterian, riippuu aikatauluista onko se päivällinen, aamu- vai iltapala. Joka ilta luetaan iltasatu, minä ja mieheni vuorotellen. Kirjoja on kotona paljon ja niitä myös luetaan. Kirjastossa käydään lasten kanssa noin kerran viikossa, missä he saavat lainata haluamiaan kirjoja. Vanhemmalla (6v.) on jo oma kirjastokortti ja hän oppikin lukemaan 4v, kirjoittamaankin pian sen jälkeen. Nuorempi on 3-vuotias ja hyvin kiinnostunut kirjaimista ja numeroista.
Keskustelemme lasteni kanssa, havainnoimme ympäristöä ääneen ja vastaamme heidän kysymyksiinsä parhaamme mukaan. Kiellettyjä aiheita ei ole, vaikka tietenkin lapselle vastataan hänen ikätasonsa mukaisesti. Ellen tiedä jotain asiaa, etsimme vastausta yhdessä. Lasten kanssa sitä itsekin sivistyy. :)
Myös käytöstavat ja tunneälykkyyden harjoittaminen ovat mielestäni tärkeitä. Yritämme opettaa lapsemme ottamaan huomioon ympärillä olevat ihmiset sekä näkemään heidät yksilöinä omine ominaisuuksineen. Meillä on koira ja vanhemmalla lapsellamme on lemmikkina kaksi hiirtä, joista toki päävastuu on minulla. Yhdessä niitä hoidamme. Tämä opettaa minusta lapselle hyvin konkreettisesti lempeyttä, elollisten olentojen kunnioittamista ja muiden tarpeiden huomioimista. Sekä myös, kun aika on, luopumista ja kuoleman käsittämistä luonnollisena osana elämää.
Lasten suhdetta luontoon olemme yrittäneet vaalia ihan vauvasta lähtien. Minulle ja miehelleni metsä on tärkeä paikka, ja nautimme luonnossa liikkumisesta. Lapset ovat kulkeneet mukana ja luonnossa on ihan parasta koko perheen rauhoittua ihmettelemään elämää. Mielestäni jokaista lasta tulisi kasvattaa kunnioittamaan ja suojelemaan luontoa. Kierrätämme, ja vanhempi osaa jo suvereenisti lajitella jätteet.
Älykkyyttä ja tervettä kehitystä vaalitaan toki myös hyvällä ruokavaliolla, liikkumisella ja unella, mutta painottaisin lasten kanssa keskustelua ja erityisesti kuuntelua. Liian usein kuulee lapsille puhuttaen ihan turhaan lässyttäen tai yksinkertaistaen, eikä lapsen kysymyksiä ja kokemuksia tulisi mitätöidä, väheksyä tai ohittaa. Tämän ajan haaste, meidän aikamme ihmisten haaste, on mielestäni aito läsnäolo toiselle. Lapset palauttavat yhä uudestaan siihen, mikä on oikeasti tärkeää. <3
Kuulostaapa mukavalta teidän arki.
Olen monessa kohtaa samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun jalassa oli lasta opetin sen lukemaan. Puhumaan se ei oppinut. Lasta oli hyvä ymmärtämään matematiikkaa joten etenimme pian lastan kanssa kvanttifysiikan teorioihin ja niiden ymmärtämiseen.
Ehkä sinulle ei puhuttu riittävästi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytän Aku Ankan opetusmallia, joka on:
Lahjo, kiristä, uhkaile
Jos kelpaa Tupulle, Hupulle ja Lupulle, niin saa p*rkele luvan kelvata meidänkin mukuloille.
Maksan niille lukemisesta.