Lue keskustelun säännöt.
Miten kasvatat lastasi älykkääksi?
25.01.2019 |
Olen seurannut lapsiperheitä hyvin läheltä ja huomannut, että yhteinen piirre fiksujen lasten vanhemmissa on se, että he puhuvat lapsilleen ja sanoittavat tilanteita selkeästi, että miksi jotakin tehdään. Surun hetkellä ovat empaattisia, mutta myös sanoittavat lapsen tunnereaktiota.
Toisaalta sitten nämä vanhemmat, jotka eivät paljonkaan jaksa lapsiaan ja pitävät heitä kuin lemmikkiä, jolle ei puhuta mutta paijataan, vaikuttaa etteivät nämä lapset ole kehittyneet samalla lailla kuin nämä joille puhutaan kaikenlaista ja selitetään syy-seurauksia jne.
Miksi osa ei puhu juurikaan lapsille ja osa puhuu?
Mitkä ovat omakohtaiset kokemukset näistä?
Kommentit (29)
Minä taas muistan lukeneeni tästä samaisesta aiheesta. Eli koko ajan pitäisi sanoittaa asioita, esineitä ja tekemisiä mutta myöskin niin että kysyy. Toimii tietty vähän vanhemmilla lapsilla. Esim.
"Onpas siellä kylmä ilma, laitetaankos villapaita, ja sitten mitä laitetaan kaulaan? Aivan, kaulaliina. Mitäs sitten puuttuu? Käsistä jotain...
Eli vanhempikin on mukana siinä kyselyiässä.
Itse höpöttelen vauvalle koko ajan jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyys on perinnöllinen ominaisuus. Kasvatuksella voi vaikuttaa muihin ominaisuuksiin, muttei älykkyyteen.
Lue, lue, lue lapselle ääneen! Juttele ja kysele siinä samalla. Palikkatornit, palapelit, ole läsnä! Ei tablettia eikä puhelinta (ei sinullakaan kun vietät aikaa lapsesi kanssa).
Ylläpidä ja ruoki lapsen luontaista sisäistä pikku tutkijaa. Yleissivistynyt vanhempi osaa vastata lapsen moninaisiin kysymyksiin. Monipuoliset harrastukset myöskin kehittää aivoja. Ja sekin on tärkeää että hieman vanhemmalle lapselle ja nuorelle ei puhuta kuin typerälle. Sekin on tärkeää, että ei paapota liikaa ja annetaan lapsen ja teinin tehdä asioita itsekin ja näin myös oppia virheistään (ihmiset monesti kun oppivat virheistään parhaiten ja virheitä ei pysty välttämään.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun lapsille paljon, ja lisäksi kuuntelen. Molemmista lapsista on sanottu hoidossa/koulussa että heistä näkee että heille on selitetty asioita ja että heidän kanssaan on keskusteltu, sanavarasto on laaja ja hahmottavat tilanteita ja ilmiöitä ikään nähden laajasta näkökulmasta.
Molemmilla on omat perustemperamenttiin liittyvät erilaiset vahvuutensa ja haasteensa tunne- ja sosiaalisissa taidoissa, noin enimmäkseen pärjäävät hyvin mutta kumpaakaan en arvioisi mitenkään erityisen sosiaalisesti älykkääksi tai tunneälykkääksi. "Akateemisilta" kyvyiltään ovat edellä ikätasoa, mikä varmaan matematiikan osalta on geeneissä ja lukemisen ja kirjoittamisen osalta enemmän kiinni esikoisen innostuksesta ja kuopuksen matkimisesta kuin mistään mitä minä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä.
On helppoa uskotella itselleen opettamiensa lapsille vaikka mitä kun on sattunut saamaan innostuvat ja sinnikkäät lapset 😁 Ja kiinnittää huomiota niihin vahvuuksiin! Oikeasti usein kyse on enemmän lapsista itsestään. 4-vuotias lukee ja kirjoittaa mutta pukee housut väärin päin (jos kun muistaa pukea ollenkaan) koska jälkimmäinen ei kiinnosta.
Jotenkin myös nämä joille puhutaan oivaltavat myös monenlaisia asioita itse. Heitä on helpompi käsitellä puheen avulla, kun ymmärtävät syy seuraussuhteet, kun taas toinen joka ei ymmärrä, koska hänelle ei ole selitetty asioita ja on elänyt umpiossa saattaa kerta toisensa jälkeen olla itkuinen kun asiaa ei tehdä juuri niin kuin hän haluaa.
Lapsi on kasvava olento, joka kasvaa henkisesti ja fyysisesti. Henkinen kasvu tarvitsee osakseen fiksun aikuisen jutustelua ja kyselyä. Jo hyvin nuori lapsi osaa vastata joo tai ei, vaikka ei puhuisi muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys on perinnöllinen ominaisuus. Kasvatuksella voi vaikuttaa muihin ominaisuuksiin, muttei älykkyyteen.
Höpöhöpö. Jos olet yhtään perehtynyt kehityspsykologiaan, niin ympäristöllä on merkittävä vaikutus lapsen älylliseen kehitykseen. Ei auta mitkään perintötekijät jos lapselle ei luoda virikkeellistä ympäristöä. Esimerkkinä tästä "villilapset".
Vierailija kirjoitti:
Minä taas muistan lukeneeni tästä samaisesta aiheesta. Eli koko ajan pitäisi sanoittaa asioita, esineitä ja tekemisiä mutta myöskin niin että kysyy. Toimii tietty vähän vanhemmilla lapsilla. Esim.
"Onpas siellä kylmä ilma, laitetaankos villapaita, ja sitten mitä laitetaan kaulaan? Aivan, kaulaliina. Mitäs sitten puuttuu? Käsistä jotain...
Eli vanhempikin on mukana siinä kyselyiässä.Itse höpöttelen vauvalle koko ajan jotain.
Muistan kerran kun kävelin vauva kantoliinassa kotiin ja vauva vaati koko ajan puhetta pysyäkseen itkemättä ja minä pidin sitten monologia joka alkoi sateen ihmettelystä ja päätyi erilaisten lunta kuvaavien käsitteiden ja veden olomuotojen kautta kemialliseen kaavaan 🤣 Ei ehkä jäänyt sillä kertaa päähän mutta ainakin puhuttu on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin kasvattaa keskustelemalla pojastani ajattelijaa.
Nyt teininä hän kyseenalaistaa näkemykseni ja on tietävinään monet asiat paremmin kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Yritin kasvattaa keskustelemalla pojastani ajattelijaa.
Nyt teininä hän kyseenalaistaa näkemykseni ja on tietävinään monet asiat paremmin kuin minä.
Ajattelijan oletkin kasvattanut. Mikäs se semmoinen ajattelija on, joka ei kyseenalaista kuulemaansa? Nuorilla voikin olla tietoa monesta asiasta enemmän kuin aikuisilla. Viisautta ei välttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse puhun ja sanoitan paljon lapsillemme, samoin mies, se tulee ihan luonnostaan. En kuitenkaan usko, että ulkopuolinen voi kovin varmasti arvioida vanhempien ja heidän lastensa älykkyyttä nähdessään heidän vuorovaikutustaan lyhyen hetken. Uskon, että tässä on siinä mielessä eroja, että ihmiset ovat tempperamentiltaan niin erilaisia. Itse tein vasta äskettäin sen Myers Briggsin persoonallisuustestin ja sain överi-exrovertin tulokseeni. Uskon, että todella introvertti vanhempi voi vaikuttaa julkisella paikalla paljon vaisummalta ja vähemmän vuorovaikuttavalta kuin minä. Sisään- tai ulospäinsuuntautuneisuus ei kuitenkaan mitenkään korreloi älykkyyden kanssa. Tietenkin on hyvä puhua lapselle ja se tukee lapsen kehitystä. Tarkoitan vain, että asenne on väärä jos ulkona kulkiessaan tarkkailee perheiden puheliaisuutta ja sen perusteella on tuomitsemassa vanhemmat tai lapset tyhmiksi tai älykkäiksi.
Keskustellaan kaikesta päivittäin ruokapöydässä eli istutaan yhdessä ja ollaan läsnä. Selitetään, kerrotaan, kuunnellaan.
Laitetaan mahdollisimman nuorena oppimaan vieras kieli ja annetaan myös tilaisuuksia käyttää sitä kieltä aidossa ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun jalassa oli lasta opetin sen lukemaan. Puhumaan se ei oppinut. Lasta oli hyvä ymmärtämään matematiikkaa joten etenimme pian lastan kanssa kvanttifysiikan teorioihin ja niiden ymmärtämiseen.
Älyä voi toki vahvistaa juuri keskustelemalla. Perustelemalla asioita, selittämällä, opettamalla omalla esimerkillään ajattelua ja myöhemmin myös vastuunottoa. Lukutaidon tukeminen ja vahvistaminen on meidän kulttuurissa tärkeä juttu kun elämässä pärjäämistä ajattelee. Ravitsemus on oma tärkeä juttunsa. Silläkin on merkitystä.
Kauhea sanoa mutta huomasin tämän melko konkreettisesti kun rakastuin mieheeni. Hän ei ole yhtä älykäs kuin minä, ihana toki kuitenkin. Hänen eksänsä on aivan klassinen wt. Heidän lapsensa ja minun lasten välinen ero on juurikin älykkyys ja ajattelu. Mieheni ei selitä juuri asioita lapsilleen eikä keskustele heidän kanssaan. Se ikävä kyllä näkyy näistä lapsista, ovat hyvin yksinkertaisia. Toki perimä selittää osansa. Miehen lapset eivät edes pysty kuuntelemaan kun perustelen heille jonkin asian. Pää ei yksinkertaisesti riitä. Heidän kanssaan käytänkin selkokieltä.
No, äly ei ole välttämättömyys. Ei sitä kaikilla ole tai kaikille tule. Hyvin mekin pärjäämme. Ruokapöydässä keskustelemme lasteni kanssa monista asioista ja näkemyksistä. Miehen lapset pupeltavat ruokaansa tyhjyyteen tuijottaen.
Vierailija kirjoitti:
Itse puhun ja sanoitan paljon lapsillemme, samoin mies, se tulee ihan luonnostaan. En kuitenkaan usko, että ulkopuolinen voi kovin varmasti arvioida vanhempien ja heidän lastensa älykkyyttä nähdessään heidän vuorovaikutustaan lyhyen hetken. Uskon, että tässä on siinä mielessä eroja, että ihmiset ovat tempperamentiltaan niin erilaisia. Itse tein vasta äskettäin sen Myers Briggsin persoonallisuustestin ja sain överi-exrovertin tulokseeni. Uskon, että todella introvertti vanhempi voi vaikuttaa julkisella paikalla paljon vaisummalta ja vähemmän vuorovaikuttavalta kuin minä. Sisään- tai ulospäinsuuntautuneisuus ei kuitenkaan mitenkään korreloi älykkyyden kanssa. Tietenkin on hyvä puhua lapselle ja se tukee lapsen kehitystä. Tarkoitan vain, että asenne on väärä jos ulkona kulkiessaan tarkkailee perheiden puheliaisuutta ja sen perusteella on tuomitsemassa vanhemmat tai lapset tyhmiksi tai älykkäiksi.
Sehän olisi vallan harmillista, jos joku tulkitsisi lyhyen kohtaamisen perusteella miten joku toimii tai ei toimi... Itse olen saanut useamman kerran arvioivia katseita osakseni ollessani veljen ja lastensa kanssa huvipuistossa. Luultavasti kännykän käytöstä. Minulla on tosin ollut hyvä syy käyttää kännykkää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys on perinnöllinen ominaisuus. Kasvatuksella voi vaikuttaa muihin ominaisuuksiin, muttei älykkyyteen.
Höpöhöpö. Jos olet yhtään perehtynyt kehityspsykologiaan, niin ympäristöllä on merkittävä vaikutus lapsen älylliseen kehitykseen. Ei auta mitkään perintötekijät jos lapselle ei luoda virikkeellistä ympäristöä. Esimerkkinä tästä "villilapset".
Kumpi on älykkäämpi, kännykkää räpeltävä teini joka ei osaa edes keittää vettä tai luonnossa selviävä ”villilapsi”. Aivan oikein ei ole älykästä edes verrata...
Vertigo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys on perinnöllinen ominaisuus. Kasvatuksella voi vaikuttaa muihin ominaisuuksiin, muttei älykkyyteen.
Höpöhöpö. Jos olet yhtään perehtynyt kehityspsykologiaan, niin ympäristöllä on merkittävä vaikutus lapsen älylliseen kehitykseen. Ei auta mitkään perintötekijät jos lapselle ei luoda virikkeellistä ympäristöä. Esimerkkinä tästä "villilapset".
Kumpi on älykkäämpi, kännykkää räpeltävä teini joka ei osaa edes keittää vettä tai luonnossa selviävä ”villilapsi”. Aivan oikein ei ole älykästä edes verrata...
Jos teini ei osaa keittää vettä, katson kyllä hänen vanhempiaan enkä niinkään häntä..
Vierailija kirjoitti:
Älyä voi toki vahvistaa juuri keskustelemalla. Perustelemalla asioita, selittämällä, opettamalla omalla esimerkillään ajattelua ja myöhemmin myös vastuunottoa. Lukutaidon tukeminen ja vahvistaminen on meidän kulttuurissa tärkeä juttu kun elämässä pärjäämistä ajattelee. Ravitsemus on oma tärkeä juttunsa. Silläkin on merkitystä.
Kauhea sanoa mutta huomasin tämän melko konkreettisesti kun rakastuin mieheeni. Hän ei ole yhtä älykäs kuin minä, ihana toki kuitenkin. Hänen eksänsä on aivan klassinen wt. Heidän lapsensa ja minun lasten välinen ero on juurikin älykkyys ja ajattelu. Mieheni ei selitä juuri asioita lapsilleen eikä keskustele heidän kanssaan. Se ikävä kyllä näkyy näistä lapsista, ovat hyvin yksinkertaisia. Toki perimä selittää osansa. Miehen lapset eivät edes pysty kuuntelemaan kun perustelen heille jonkin asian. Pää ei yksinkertaisesti riitä. Heidän kanssaan käytänkin selkokieltä.
No, äly ei ole välttämättömyys. Ei sitä kaikilla ole tai kaikille tule. Hyvin mekin pärjäämme. Ruokapöydässä keskustelemme lasteni kanssa monista asioista ja näkemyksistä. Miehen lapset pupeltavat ruokaansa tyhjyyteen tuijottaen.
Äly on ominaisuus. Mainitsemasi asiat on taitoa käyttää sitä.
Pojan ollessa 2-vuotias, kytkin hänet tietokoneeseen USB-liitännän kautta.
Poika on nyt lahjakas e-urheilija.