Sietämätön häpeä kunnianhimon puutteesta
Omat vanhempani ovat korkeasti koulutettuja ja menestyksekkäät urat tehneitä. Myös sisarukseni ovat koulutettuja ja hyvissä työpaikoissa.
Minäkin olen höpöalan maisteri, mutta en ole koskaan tehnyt koulutustani vastaavaa työtä, vaan työskentelen osa-aikaisesti kassalla.
Pahinta on, että minulla ei ole motivaatiota muuttaa tilannettani. Ei vain kiinnosta. Elän pienesti ja köyhästi, roikun netissä, kuuntelen musiikkia, ostan kyykkyviinejä ja harrastan kirjoittamista. Ajan myös pitkiä lenkkejä pyörällä ja käyn hiihtämässä. Siinä se.
Häpeän tätä tilannetta aivan hirveästi. Tuntuu, etten ilkeä mennä enää edes kotiin.
Ulkomaille lähtemistä olen pohtinut, mutta sielläkin tahtoisin tehdä jotain yksinkertaista hommaa.
Kommentit (3)
Mä en käsitä miksi pitäisi olla kunnianhimoinen ja tavoitella jotain statusasemaa? Voisiko joku selittää niin että mäkin ymmärrän, miksi täälläkin aina haukutaan ja väheksytään duunaritöitä tekeviä ja tavallista tylsää elämää eläviä ihmisiä?
Hei.
Yksi elämänmittainen merkitys on siinä, että hyväksyy itsensä ja on jotenkin sinut elämänsä kanssa. Tätä voidaan nimittää myös itseohjautuvuudeksi. Ulkoaohjautuva ihminen hakee hyväksyntää ja statusta muilta ja löytää arvonsa vasta muiden arvostuksesta, tekee asioita ulkoisesta paineesta, kiitoksesta jne käsin.
Vaikuttaa siltä, että sinun sisäinen maailmasi kokee elämäsi hyvänä, mutta et vielä ole irrottautunut ulkoaohjautuvuudesta, joka vaatisi sinua olemaan jotain muuta. Ehkä sinun kunnianhimosi on jotain aivan muuta kuin oppiarvo ja palkka? Ehkä sinun kunniasi kohdistuu kohtuulliseen, inhimilliseen, rehelliseen elämäntapaan? Arvosta itseäsi sellaisena kuin olet. Pienessä elämäntyylissä ei ole mitään muutettavaa. Häpeä on monimutkainen teema, mutta uskon, että itsensä hyväksymällä häpeän alaspainava ote kevenee.
Ei tuossa elämässä ole mitään vikaa. Jos kunnianhimoa on edes yhtään, niin sen voi kanavoida kirjoittamiseen. Ei ole pelkoa, että siitä mitään ihmeellistä uraa, varallisuutta tai mainetta tulee mutta tuopahan jotain merkityksellisyyttä elämään.