Ihanaa etten olekkaan aspergeri
Tuli paperit postissa. Pyynnöstäni uudelleen diagnosoitiin ja vanhat paperit käytiin läpi. Nyt uuden tuloksen mukaan lievä epätyypillisen aspergerin syndrooma oli hätiköiden tehty virhetulkinta. Kuusitoista vuotta sain kantaa aspergerin leimaa, mikä vaikeutti ja hankaloitti elämääni ja ärsyttävintä sinä aikana oli se, että minulle puhuttiin selkesuomella ja artikuloiden kuin jollekkin tyhmälle. Parasta siis on että pääsen tästä ikävästä leimasta etoon joka on ollut pelkkä taakka. Mutta mistä sitten on kyse, että olen saanut lapsena tämän diagnoosin? Neuropsykiatrin yleispsykiatrin mukaan olen vain eksentrinen ihminen. Eksentrisen ihmisen ryypillisiä piirteitä ovat:
- Sopeutumattomuus
- Luovuus
- Vahva uteliaisuus
- Idealistisuus
- Omistautuneisuus harrastuksilleen, joita on yleensä viisi tai kuusi
- Jo lapsuudesta lähtien omattu tietoisuus omasta erityisyydestään
- Älykkyys
- Vahvat mielipiteet ja suorapuheisuus; vakuuttuneisuus omasta oikeassa olemisestaan
- Kilpailuhengettömyys, ei koe tarvitsevansa mitään tukea tai vahvistusta yhteiskunnalta
- Epätyypillisyys syömistavoissa ja asumisessa
- Välittämättömyys ympäröivien ihmisten mielipiteistä ja seurasta, ellei sitten pyri vakuuttamaan muita oman ajattelutapansa oikeellisuudesta
- Taipumus pahankuriseen huumorintajuun
- Yksineläjä
- Vanhin lapsi tai ainokainen
- Puutteet oikeinkirjoituksessa
Ei siis mikään ihme, että nämä menevät sekaisin aspergerin kanssa. Tämän lisäksi minulla on kilpirauhasenvajaatoiminnan aiheuttama ADD eli tarkkaavaisuuhäiriö mikä sekin sotkee pakkaa entisestään.
Kommentit (49)
Minua on epäilty assiksi enemmän kuin kerran siis ihan ammattilaisten toimesta. Oikea syy tosin on se että olen elänyt erittäin rajoittuneessa ympäristössä, jossa ei ole saanut mallia normaaliin kommunikointiin sekä eristäminen. Olen hyvin eleetön ja ilmeetön, koska minuun ei ole koskaan reagoitu kunnolla mitenkään eikä minun omat tunnetilani ole saaneet kunnolla vastakaikua. Ei siis ole syytä elehtiä itseään ulospäin. Enkä jaksa olla vastavuoroinen, koska minua ei ole koskaan itseäni otettu mitenkään huomioon, ja vältän katsekontaktia, koska ahdistun siitä että olen yhtäkkiä huomion keskipiste koska en ole tottunut siihen.
Mun as-pojalle taas diagnoosista on ollut vain hyötyä. Sai mm. oppilaitosten pääsykokeissa erityisjärjestelyjä, esimerkiksi lisäaikaa, erillisen tilan ja halutessaan sai kirjoittaa vastaukset tietokoneella.
Saa myös opiskella kuntoutusrahalla opintotuen sijaan eli on enemmän rahaa eikä opintopisteiden kertymistä tuijoteta. Ja kuntoutusrahaa saa myös kesällä, jos ei ole kesätöitä.
Sai valita, meneekö armeijaan vai ottaako vapautuksen.
Siinä joitakin.
Vierailija kirjoitti:
Mun as-pojalle taas diagnoosista on ollut vain hyötyä. Sai mm. oppilaitosten pääsykokeissa erityisjärjestelyjä, esimerkiksi lisäaikaa, erillisen tilan ja halutessaan sai kirjoittaa vastaukset tietokoneella.
Saa myös opiskella kuntoutusrahalla opintotuen sijaan eli on enemmän rahaa eikä opintopisteiden kertymistä tuijoteta. Ja kuntoutusrahaa saa myös kesällä, jos ei ole kesätöitä.
Sai valita, meneekö armeijaan vai ottaako vapautuksen.
Siinä joitakin.
Näinhän se parhaimmillaan toimii, kun diagnoosiin on aihetta.
Itsellenikin asperger-diagnoosi on elintärkeä, koska en selviäisi ilman tukitoimia. Valitettavasti sain diagnoosin vasta aika myöhään, kun asiat olivat jo ehtineet mennä todella mutkalle.
Sama aspergerhulluko taas palstalla joka väliajoin käy täällä terrorisoimassa palstaa aspergeraloituksilla ja trolleilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla diagnoosista oli haittaa?
Se vaikuttaa paljon siihen miten muut ihmiset käyttäytyvät sinua kohtaan jos saavat tietää tai kuulla diagnoosista ja tämä on oikeasti ärsyttävää. Viimeaikoina on myös lisääntynyt se että as lapsia haukutaan vammaisiksi ja autisteiksi sekä kiusataan diagnoosin takia. Varsinkin siinä vaiheessa sitä haluaa vain kadota maan rakoon kun toisten pilkattavana ja ilkeilyn kohteena.
Mistä ne saa tietää, jos ei kerro? Koululaisen ymmärrän, mutta toisaalta ne tarjotut apukeinot (esim. toimintaterapia) auttavat myöhemmässä elämässä. Ilman niitä voi olla hyvinkin vaikea tie kuljettavana.
Kaikki assit eivät muuten edes pääse toimintaterapiaan vaan sitä tarjotaan ainoastaan vaikeimmille tapauksille joilla on voimakkaat as piirteet.
Myös itsellä on aspergerin syndrooma, lievä, mutta en ole koskaan käynyt toiminta terapiassa eikä as ole haitannut mitenkään elämääni. Harva edes huomaisi että olen assi sillä asperger ei näy mitenkään ulospäin tai tule esiin päivittäisessä toiminnassa. Meitä asseja kun on niin erillaisia
Miten ja miksi päädyit diagnosoitavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Katsoin hiljattain dokumentin, jossa Ruotsissa eras tyttö oli hyvin heppoisin ja siis väärin perustein saanut lapsena Asperger diagnoosin, mikä oli myös aiheuttanut suurta tuskaa tälle. Nykyään mennyt ihana kamalaksi tama "huolihullutus" ja leimojen hakeminen lapselle. Suurta väkivaltaa ja vallankäyttöä.
Näin kyseisen dokumentin ja siinähän henkilöllä oli kyllä neuropsykiatrisia oireita: ADHD- ja dysleksia-diagnoosit olivat selvät ja jäivät voimaan, vaikka asperger-diagnoosi poistettiin. Tytön äiti oli halunnut selittää tytön häiriökäyttäytymistä aspergerin kautta ja siksi ajanut niin vahvasti diagnoosia tutkimuksissa. Käytöksen takana oli kuitenkin emotionaalisista ongelmia, joihin hän olisi tarvinnut muuta apua.
Mikä on Eksentrinen? Onko se ruoka vai sairaus? Vai vamma?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on Eksentrinen? Onko se ruoka vai sairaus? Vai vamma?
Ruoka luulisin.
1990-luvun ja 2000-luvun diagnooseista on peruttu kourallinen. Tuolloin virhediagnooseja annettiin koska asbergerin syndroomaa ei tunnettu Suomessa vielä kovin hyvin. Nykyään asperger menee autismin kirjona eikä sillä ole enää erillistä tautiluokitusta.