Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon ja mitä "varastat" työpaikaltasi/työnantajaltasi?
24.01.2019 |
Minä "lainaan" silloin tällöin kirjekuoren.
Ja tulostan mm. matkalippujani ym. papereita, koska printteristäni on loppunut muste ja paperi enkä muista niitä ikinä ostaa.
Kommentit (64)
Syön ruokaa, enkä maksa täyttä hintaa siitä mitä olen syönyt aina. Olen siis ravintola/kahvilassa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoustavaraa. Roskapussirullia, kumihanskoja, vessapaperia, pesuainetiivistettä omaan pulloon (se oli niin hyväntuoksuista)
Vierailija kirjoitti:
Olen printtaillut töissä ja käyttänyt työaikaa omiin asioihini. Niistä en pode huonoa omatuntoa, koska teen vastavuoroisesti työasioita omalla ajallani, enkä vaivaudu laskuttamaan firmalta omia pienempiä kulujani. Työnantajani ja minä varastamme toisiltamme suunnilleen yhtä paljon.
Enemmän voi paheksua, että minulla on v. 2007 päättyneestä työpaikasta peräisin oleva läppäri, nykyisin tietysti arvoton vaikka toimii yhä. Ennen määräaikaisen työsuhteen loppumista kysyin kenelle se pitää palauttaa, johon lähiesimies totesi, ettei kukaan kaipaa vanhenevaa konetta. Minulla oli sille käyttöä vielä vielä pari vuotta. Olen kyllä miettinyt, ettei sen aikainen, nyt jo edesmennyt esimieheni oikeastaan olisi voinut konetta noin vain minulle antaa. En ole vieläkään tohtinut konetta hävittää siltä varalta, että joku kyselee sen perään.
Miten tuo on sinun ongelmasi vaikka esimies tekisi virheen? Eihän se sinun vastuullasi silloin voi olla ja todennäköisesti esimies on ollut ihan oikeassa.
En mitään. En yleensäkään varastaisi mitään koska mikään ei kiinnosta. En halua mitään mitä voi ottaa.
Haluan parempia suorituksia ja akrobatiaa sekä notkeutta. Sitä saa tekemällä ja harjoittelemalla. Mitään materiaalia en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitan omia puheluita ehkäkerran kk ja otan kopioita, pari krt vuodessa.
En koskaan mitään.
Varkaat pitäisi irtisanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisestä työpaikasta en mitään. Toisinaan liikun firman autolla jotain omia mutkia esim kauppaan, mutta vain jos olen muutenkin sen kanssa liikenteessä, ja tämäkin harvoin. Silloin tietysti vähennän kauppareissut aina työajasta. Sen sijaan soitan omalla puhelimella maksullisia työpuheluita, maksan itse työhön liittyviä paikallisbussin matkoja ja tulostan omalla kotitulostimella työhön liittyviä papereita. Eli oikeastaan firma varastaa minulta. :D
Sähkötyökaluja, työkaluja ja vaikka kahvikuppeja, ihan mitä vaan omat asiakkaani tarvii. Hyvät rahat noista tullut vedettyä siihen paskan palkan päälle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohhon, ennemminkin päinvastoin minun kohdallani: vien töihin välillä omalla rahalla ostamiani tarvikkeita, koska työnantajan laskuttaminen on muuttunut niin työlääksi. Julkinen työnantaja.
Kyniä, tulostan omia juttujani, aikaa. Touhuan omiani, kun ei ole työtehtäviä tehtävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnettäköön, että joskus pistäydyn lauantaina marketissa sillä aikaa, kun joutuisin muutoin odottamaan jonkin vaiheen valmistumista. Toisaalta ei työnantajaakaan minua palkitse ylitöistä tai joustoista millään tavalla.
Jotain yksittäisiä kyniä on kulkeutunut kotiin. Ovat siis olleet työpaidan taskussa ja olen huomannut vasta kotona ne. Työnantajalle on ihan sama tuonko takaisin vai en, meiltä saa kyniä kaikki jotka pyytävät. Lisäksi olen tulostellut töissä omia juttuja, työnantaja on kyllä tietoinen tästä eikä hänellä ole mitään sitä vastaan.
Aika monta kertaa olen varastanut rahaa huomaamattani. Työnantaja tarjoaa meille aina lounaan ja normaalisti käymme paikassa missä emme tarvitse rahaa vaan merkkaamme itsemme vaan kansioon. Toisessa paikassa käymme paljon harvemmin ja sinne otetaan firman kassasta rahaa. Usein olen huomannut kotona että vaihtorahat ovat jääneet työpaidan taskuun. Näitä sitten palauttelen aina seuraavana päivänä. Isoista summista ei ole koskaan kyse. Otan yleensä 10e tai 20e setelin ja näistä tulee 2e tai 12e takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen printtaillut töissä ja käyttänyt työaikaa omiin asioihini. Niistä en pode huonoa omatuntoa, koska teen vastavuoroisesti työasioita omalla ajallani, enkä vaivaudu laskuttamaan firmalta omia pienempiä kulujani. Työnantajani ja minä varastamme toisiltamme suunnilleen yhtä paljon.
Enemmän voi paheksua, että minulla on v. 2007 päättyneestä työpaikasta peräisin oleva läppäri, nykyisin tietysti arvoton vaikka toimii yhä. Ennen määräaikaisen työsuhteen loppumista kysyin kenelle se pitää palauttaa, johon lähiesimies totesi, ettei kukaan kaipaa vanhenevaa konetta. Minulla oli sille käyttöä vielä vielä pari vuotta. Olen kyllä miettinyt, ettei sen aikainen, nyt jo edesmennyt esimieheni oikeastaan olisi voinut konetta noin vain minulle antaa. En ole vieläkään tohtinut konetta hävittää siltä varalta, että joku kyselee sen perään.
Miten tuo on sinun ongelmasi vaikka esimies tekisi virheen? Eihän se sinun vastuullasi silloin voi olla ja todennäköisesti esimies on ollut ihan oikeassa.
En voi mitenkään todistaa, että olen saanut luvan koneen pitämiselle. En myöskään tiedä, onko esimieheni ilmoittanut koneen poistamisesta IT-osastolle. Kyseessä oli sen verran iso firma, ettei tämän tyyppiset asiat yleensä hoidu suullisella ilmoituksella vaan edellyttävät paperityötä.
Onpa täällä paljon moraalittomia rikollisia. Varmaan pettävät puolisoaan työpaikalla toisten samanhenkisten niljakkeiden kanssa surutta.
No, vahingossa kulkeutuvat pienet ja mitättömät esineet ymmärtää kyllä. Kynät ja sen sellaiset. Mutta mikä tahansa tietoinen varastaminen on tasan tarkkaan laitonta ja moraalitonta, omaisuusrikoksia. Vaikka esine olisi vähäinen arvoltaan, jolloin varsinkin on vaikea perustella varkautta mitenkään rationaalisesti. Tarvitsemansa klemmaripaketin voi ostaa ihan itse, ei kukaan työssäkäyvä sen vuoksi menetä lämpimästä ateriasta edes lisuketta.
Varastan sähköä kun surffaan netissä työajallani, koska minulle ei makseta palkkaa.
Terveisin,
Palkaton työharjoittelija
Merkkaan työmatkan keston aina vähän pidemmäksi, mitä se todellisuudessa on. Esim käyn Lahdessa asiakkaalla ja matka on noin 100 km/suunta eli periaatteessa 200 km työajoa merkittävä km korvausta varten. Käyn kaupassa ja omilla asioilla paluumatkalla ja kilometrejä tulee 30 lisää. Merkkaan työmatkan pituudeksi 230 km. Samoin työmatkan alku tulee merkattua päivärahaa varten vähän omaksi eduksi. Esim lähden matkaan oikeasti 7.30 niin merkkaan työaikasysteemiin, että lähdin jo 7.00.
Vien asiakastilaisuudesta jääneitä virvoistusjuomia, kyniä, lehtiöitä, leivoksia ym. suht halpaa kamaa, jota on varattu tilaisuutta varten, mutta ei ole lähtenyt asiakkaiden mukaan.
En koe huonoa omaatuntoa, koska olen kaikista maltillisin työpaikan hyväksikäyttäjä. Olen nähnyt kuinka kollegat ovat palkallisella sairaslomalla aina kun sattuu hieman olemaan pahaolo ja väsyttää. Ottavat firman kortilla käteistä rahaa muka asiakaslahjoihin, mutta käyttävät omiin tarkoituksiinsa ja maksattavat firmalla käteisnostokulut. Mitä korkeammassa asemassa henkilö on, sitä enemmän hän käyttää hyväkseen työpaikan varoja.
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti tupakkaa. Otan ehkä kartongin parin kuukauden välein. Välillä teen jopa reklamaation "puuttuvasta" kartongista toimittajalle, mutta yleensä vain otan sen. Olen töissä huoltoasemalla, joten "pöllittyä" tulee esim. autopesuja. Sen kuin vain tulostaa koodin ja ajaa pesuun. Mutta sitä nyt tekee ihan kaikki. Virallisesti pitäisi maksaa puolet. Välillä tulee otettua joku karkkipussi tai vastaavaa maksamatta mukaan kun on tehnyt lauantain iltavuoron. Ikään kuin pieni palkinto siitä että on käyttänyt lauantain töitä tehdessä. Mutta ne on harvinaisuuksia. Tupakkaa pöllin suhteellisen säännöllisesti.
”Palkinto”. Tarviiko aikuinen ihminen palkinnon suorittamastaan työstä kuin joku 5- vuotias penska? ”Hyvä hienosti ai kun olet reipas. ”
Sinun palkintosi on sama kuin muiden, eli palkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen printtaillut töissä ja käyttänyt työaikaa omiin asioihini. Niistä en pode huonoa omatuntoa, koska teen vastavuoroisesti työasioita omalla ajallani, enkä vaivaudu laskuttamaan firmalta omia pienempiä kulujani. Työnantajani ja minä varastamme toisiltamme suunnilleen yhtä paljon.
Enemmän voi paheksua, että minulla on v. 2007 päättyneestä työpaikasta peräisin oleva läppäri, nykyisin tietysti arvoton vaikka toimii yhä. Ennen määräaikaisen työsuhteen loppumista kysyin kenelle se pitää palauttaa, johon lähiesimies totesi, ettei kukaan kaipaa vanhenevaa konetta. Minulla oli sille käyttöä vielä vielä pari vuotta. Olen kyllä miettinyt, ettei sen aikainen, nyt jo edesmennyt esimieheni oikeastaan olisi voinut konetta noin vain minulle antaa. En ole vieläkään tohtinut konetta hävittää siltä varalta, että joku kyselee sen perään.
Miten tuo on sinun ongelmasi vaikka esimies tekisi virheen? Eihän se sinun vastuullasi silloin voi olla ja todennäköisesti esimies on ollut ihan oikeassa.
En voi mitenkään todistaa, että olen saanut luvan koneen pitämiselle. En myöskään tiedä, onko esimieheni ilmoittanut koneen poistamisesta IT-osastolle. Kyseessä oli sen verran iso firma, ettei tämän tyyppiset asiat yleensä hoidu suullisella ilmoituksella vaan edellyttävät paperityötä.
Huoh, ja ajattelit nyt loppuikäsi vartioida sitä romua jos joku vaikka sattuu kyselemään? Ihan oikeasti, ei sitä kukaan enää kysy. Ymmärrän jos vuoden verran panttaa, mutta jos nyt vielä vuoden jälkeen tai varsinkin esimiehen kuoleman jälkeen joku jotain kysyisi niin itse kuittaisin asian sanomalla ”en tiedä, palautin eaimiehelleni työn päätyttyä.” Piste.
Joudun tyoni takia usein pitamaan kertakayttohanskoja ja koska joudun myos pesemeen itse tyopukuni kulkeutuu noita aina taskuissa kotiin. Kaytan siivoamisen yhteydessa toisinaan.