Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen lapsen vaikeudet ja kuinka paljon vanhemman kuuluu auttaa ja tukea? 19-vuotias
24.01.2019 |
tyttöni kärsii ahdistuksesta ja masennuksesta, taustalla rankkaa koulukiusaamista. Inhoaa ja häpeää itseään syvästi. On käynyt psykologilla, mutta ilman sen kummempaa hyötyaä. Asuu kotona ja purkaa pahaa oloaan lähes koko ajan, haluaa että kuuntelen mikä käy varsin raskaaksi. Sanoi että haluaa asua kotona vielä usean vuoden. Onko vanhemman velvollisuuus olla aina tukena ja kuunnella ja antaa asua kotona?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sitten niinkin, että paapominen pysäyttää kehityksen kokonaan. Ei tarvitse itse panostaa, kun kaikki tulee valmiina kuin hoitokodissa.
Eihän lasta ole paapottu, vaan häntä on annettu kiusata koulussa mt ongelmiin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua sua syyllistää, mutta miksi rankkaan koulukiusaamiseen ei aikoinaan laitettu loppua aikuisten toimesta? Kyllä ne omat lapset on omia lapsia lopun ikäänsä, eikä täysi-ikäisyys ole syy lopettaa äitiyttä. Etenkään nyt kun lapsella on vaikeaa.
Nyt haiskahtaa pumpulielämältä... Onko sulla aavistustakaan, kuinka vaikeata kiusaamiseen puuttuminen on, tai kuinka tehotonta? Niin?
Selkeästi jos kiusaamista ei olisi voinut lopettaa, olisi koulun vaihto ja avun hankinta heti kiusaamisen alettua ollut hyödyksi. Ei missään nimessä pidä vain antaa periksi, kun "siihen on niin vaikea puuttua"
Näin mekin tehtiin ja silti tie oli hidas kaikkineen. Terveisin aiempi kirjoittaja, jonka lapsi pian muuttaa omilleen. Koulukin vaihdettiin, laitoksessakin on käyty jne... Kiusaamisen lopettaminen/loppuminen ei vielä tarkoita, ettäkö lapsi ei sairastuisi sen vuoksi, myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua sua syyllistää, mutta miksi rankkaan koulukiusaamiseen ei aikoinaan laitettu loppua aikuisten toimesta? Kyllä ne omat lapset on omia lapsia lopun ikäänsä, eikä täysi-ikäisyys ole syy lopettaa äitiyttä. Etenkään nyt kun lapsella on vaikeaa.
Nyt haiskahtaa pumpulielämältä... Onko sulla aavistustakaan, kuinka vaikeata kiusaamiseen puuttuminen on, tai kuinka tehotonta? Niin?
Selkeästi jos kiusaamista ei olisi voinut lopettaa, olisi koulun vaihto ja avun hankinta heti kiusaamisen alettua ollut hyödyksi. Ei missään nimessä pidä vain antaa periksi, kun "siihen on niin vaikea puuttua"
Näin mekin tehtiin ja silti tie oli hidas kaikkineen. Terveisin aiempi kirjoittaja, jonka lapsi pian muuttaa omilleen. Koulukin vaihdettiin, laitoksessakin on käyty jne... Kiusaamisen lopettaminen/loppuminen ei vielä tarkoita, ettäkö lapsi ei sairastuisi sen vuoksi, myöhemmin.
Voinet myös uskoa, ettei muuttaminen ollut helppo ratkaisu, sillä perheessä muitakin kuin vain kiusattu ja minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua sua syyllistää, mutta miksi rankkaan koulukiusaamiseen ei aikoinaan laitettu loppua aikuisten toimesta? Kyllä ne omat lapset on omia lapsia lopun ikäänsä, eikä täysi-ikäisyys ole syy lopettaa äitiyttä. Etenkään nyt kun lapsella on vaikeaa.
Nyt haiskahtaa pumpulielämältä... Onko sulla aavistustakaan, kuinka vaikeata kiusaamiseen puuttuminen on, tai kuinka tehotonta? Niin?
Selkeästi jos kiusaamista ei olisi voinut lopettaa, olisi koulun vaihto ja avun hankinta heti kiusaamisen alettua ollut hyödyksi. Ei missään nimessä pidä vain antaa periksi, kun "siihen on niin vaikea puuttua"
Näin mekin tehtiin ja silti tie oli hidas kaikkineen. Terveisin aiempi kirjoittaja, jonka lapsi pian muuttaa omilleen. Koulukin vaihdettiin, laitoksessakin on käyty jne... Kiusaamisen lopettaminen/loppuminen ei vielä tarkoita, ettäkö lapsi ei sairastuisi sen vuoksi, myöhemmin.
Voinet myös uskoa, ettei muuttaminen ollut helppo ratkaisu, sillä perheessä muitakin kuin vain kiusattu ja minä.
Siitä pitää syyttää kiusaajia, ei kiusattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sitten niinkin, että paapominen pysäyttää kehityksen kokonaan. Ei tarvitse itse panostaa, kun kaikki tulee valmiina kuin hoitokodissa.
Eihän lasta ole paapottu, vaan häntä on annettu kiusata koulussa mt ongelmiin asti.
Aikaisempi kirjoittaja tarkkoittanee nykytilannetta. Jos lapsi on vain kotona ja palvelu + täysihoito pelaa, niin tilanne ei edistä lapsen kuntotumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sitten niinkin, että paapominen pysäyttää kehityksen kokonaan. Ei tarvitse itse panostaa, kun kaikki tulee valmiina kuin hoitokodissa.
Eihän lasta ole paapottu, vaan häntä on annettu kiusata koulussa mt ongelmiin asti.
Aikaisempi kirjoittaja tarkkoittanee nykytilannetta. Jos lapsi on vain kotona ja palvelu + täysihoito pelaa, niin tilanne ei edistä lapsen kuntotumista.
Luuletko että yksinolo ahdistuneena ja masentuneena pikku betonikopperossa edistää? Miksi kuvittelet, että vakavasti masentuneet otetaan juurikin osastolle "täysihoitoon" eikä jätetä vain yksin kotiin?
Minusta 19 vuotias on vielä lapsi, vaikka virallisesti onkin täysi-ikäinen. Itse en voisi heittää pois kotoa, en edes vaikka ei mitään ongelmia olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vanhemman kuulu toimia terapeuttina, mutta kuuluu auttaa lasta saamaan parempaa hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua sua syyllistää, mutta miksi rankkaan koulukiusaamiseen ei aikoinaan laitettu loppua aikuisten toimesta?
En ole ap, mutta luin aiheesta artikkelin jossa käsiteltiin hs:n lukijoilta kerättyä kokemusaineistoa kiusaamisen suhteen. Lukijoille oli esitetty kysymys: "mikä sai kiusaamisen loppumaan?". Aineistosta todettiin että ainoat toimineet keinot olivat suora fyysinen väkivalta tai sillä uhkaaminen. Käytännössä siis lukijakokemuksissa kiusatun isoveli tai isä oli käynyt tönimässä, uhkailemassa, lyömässä tai heittämässä hankeen sen kiusaajan. Nämä ovat aika kaukana siitä keinovalikoimasta mitä yhteiskunnassa suositellaan kiusaamisen lopettamiseen.
Niin, ja en siis todellakaan vähättele aikuisten vastuuta, sanonpahan vaan että kiusaamiseen puuttuminen voi vaatia aika paljon. Ei omakaan äitini saanut muuta tehtyä kuin soitettua jollekin koulukuraattorille joka sitten kutsui kiusaajan vähän juttelemaan.
Tämä on todettu lapsena omassa ja lähipiirin elämässä. Aikuisenakin pitää heti ensimmäisellä kiusaamisyrityksellä (esim työpaikalla) sanoa todella vihaisesti, kovaan ääneen ja uhmakkaasti heti takaisin. Jos niin ei tee, kiusaaminen jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sitten niinkin, että paapominen pysäyttää kehityksen kokonaan. Ei tarvitse itse panostaa, kun kaikki tulee valmiina kuin hoitokodissa.
Eihän lasta ole paapottu, vaan häntä on annettu kiusata koulussa mt ongelmiin asti.
Aikaisempi kirjoittaja tarkkoittanee nykytilannetta. Jos lapsi on vain kotona ja palvelu + täysihoito pelaa, niin tilanne ei edistä lapsen kuntotumista.
Minä olin kiusattu ja muutin omilleni 18v ikäisenä. Siitä lähti alaspäin meneminen, mikä ei loppunut vasta kun olin yli 25v. Ei se omilleen lähteminen auta tilannetta, vaan pitäisi löytää oikeanlaista hoitoa. Jos yhden psykologin luona ei auta, niin vaihtaa psykologia tai terapiamuotoa.
Lapselle olisi hyvä löytää harrastus, josta hän voi olla kiinnostunut ja tuntea onnistuvansa jossain. Sen avulla rakentuu itseluottamus.
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhemman kuulu toimia terapeuttina, mutta kuuluu auttaa lasta saamaan parempaa hoitoa.
Muotoilisin itse että "Ei vanhempi voi toimia terapeuttina...", koska hän yksinkertaisesti ei ole sitä. On asioita joista ei voi puhua kuin terapeutille koska hän pystyy koulutuksensa ansiosta suhtautumaan asioihin neutraalisti eikä "mene rikki" kuten vanhempi joka saattaa todella tuntea ankaraa ahdistusta kuunnellessaan lapsensa hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tule ikinä kasvamaan aikuiseksi, jos et potki pois pesästä.
Olisiko sitten niinkin, että paapominen pysäyttää kehityksen kokonaan. Ei tarvitse itse panostaa, kun kaikki tulee valmiina kuin hoitokodissa.