Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen lapsen vaikeudet ja kuinka paljon vanhemman kuuluu auttaa ja tukea? 19-vuotias
24.01.2019 |
tyttöni kärsii ahdistuksesta ja masennuksesta, taustalla rankkaa koulukiusaamista. Inhoaa ja häpeää itseään syvästi. On käynyt psykologilla, mutta ilman sen kummempaa hyötyaä. Asuu kotona ja purkaa pahaa oloaan lähes koko ajan, haluaa että kuuntelen mikä käy varsin raskaaksi. Sanoi että haluaa asua kotona vielä usean vuoden. Onko vanhemman velvollisuuus olla aina tukena ja kuunnella ja antaa asua kotona?
Kommentit (33)
Hanki tytölle parempaa hoitoa. Ei se parane silläkään että vanhemmat hylkää yksin itsemurhayksiöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että pahan olon kuunteleminen voi käydä raskaaksi. Mutta minkälainen äiti haluaa lapsestaan kiireellisesti eroon tuollaisessa tilanteessa, kun lapsella on paha olla? Kyllä minä etsisin lapselle apua, jos tuo hänen nyt saamansa apu ei riitä. Se kotoa poismuutto tulee ajankohtaiseksi sitten, kun lapsi on paremmassa kunnossa. Nyt menee kaikki voimat selviämiseen, vaikea siinä varmaan on mitään opintoja ja tulevaisuutta suunnitella.
En minä omaa lastani hylännyt hädän hetkellä, apua etsittiin ja lopulta sopivaa löytyikin. Hidashan se tie on, mutta kuka lapseen valaa toivoa paremmasta tulevasta, jos ei oma vanhempi? Mun lapsi muuttaa omilleen ennen kesää, ja hän on nyt vuoden päivät voinut hyvin, aloittaa myös opiskelut pian.
Hän on erittäin kiitollinen, että jaksoin olla tukena. Ja vaikka se oikeasti oli välillä äärimmäisen raskasta, en kadu hetkeäkään. Muutenkin tekisin varmaan mitä vain lasteni hyvinvoinnin eteen, jatkossakin.
En halua sua syyllistää, mutta miksi rankkaan koulukiusaamiseen ei aikoinaan laitettu loppua aikuisten toimesta? Kyllä ne omat lapset on omia lapsia lopun ikäänsä, eikä täysi-ikäisyys ole syy lopettaa äitiyttä. Etenkään nyt kun lapsella on vaikeaa.
Lapsihan 19-vuotias vielä on. Kyllä mielestäni on vielä vanhemman velvollisuus tukea ja antaa asua kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat kunkin itsensä päätettäviä asioita. Meidän perheessä isä olisi nakannut lapset pihalle heti täysi-ikäisinä, äiti taas ymmärsi erään sisaruksen tarvitsevan enemmän tukea. Riittävällä tuella hän lennähti lopulta omille siivilleen, monia ikätovereitaan myöhemmin, mutta esim. itsetuholta vältyttiin. Hankalat vuodet ovat nyt takana ja hän elää ihan tavallista elämää.
Tuo pahan olon purkaminen on kyllä ymmärrettävästi hyvin rasittavaa. Yksittäiset psykologikäynnit eivät oikein riitä jos tytär tarvitsisi terapiaa (joka on siis yleensä pidempiaikaista ja tavoitteellisempaa). Olisiko mahdollista ohjata häntä terapiaa kohti? Se todennäköisesti auttaisi myös itsenäistymisessä.
Mitä tahansa ei tarvitse ottaa vastaan, mutta toisaalta hän on sinun tyttäresi jolla on vaikeaa. Uskaltaisin sanoa että on hyvä että esim. koulukiusaaminen tajutaan jo tässä vaiheessa yhdeksi tekijäksi, usein nimittäin 30-50-vuotiaat hakeutuvat terapiaan kun paha olo alkaa kaivertaa sieltä muistojen perukoilta esiin.
Aseta itsesi tyttäresi asemaan niin saat ehkä vastauksen mitä itse toivoisit samassa tilanteessa.
Tytär tarvitsee tukea ja kannustusta , mutta pikkuhiljaa pitää mennä eteenpäin. Ei niin, että ota itseäsi niskasta kiinni...
Auta tytärtä hakemaan ammattiapua/ terapiaa ym. Joskus oikeanlainen terapeutti osaa auttaa eli psykologilla käynti ei kerro vielä mitään, miten tulee edetä.
Olisiko jostain harrastuksesta tai työpajatoiminnasta apua itsenäistymisen tiellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua sua syyllistää, mutta miksi rankkaan koulukiusaamiseen ei aikoinaan laitettu loppua aikuisten toimesta? Kyllä ne omat lapset on omia lapsia lopun ikäänsä, eikä täysi-ikäisyys ole syy lopettaa äitiyttä. Etenkään nyt kun lapsella on vaikeaa.
Nyt haiskahtaa pumpulielämältä... Onko sulla aavistustakaan, kuinka vaikeata kiusaamiseen puuttuminen on, tai kuinka tehotonta? Niin?
Tytteli on 18 täyttäny eli ei ole velvollisuutta. Hän tarvitsee selvästi enemmän ulkopuolista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan 19-vuotias vielä on. Kyllä mielestäni on vielä vanhemman velvollisuus tukea ja antaa asua kotona.
Ei ole. Etenkään sillä kustannuksella että kuormitetaan vanhempaa omilla ongelmilla. Siinähän sairastuu itsekin masennukseen. Ette voi auttaa tyttöä, hän tarvitsee enemmän ammattilaisen apua.
Vierailija kirjoitti:
En halua sua syyllistää, mutta miksi rankkaan koulukiusaamiseen ei aikoinaan laitettu loppua aikuisten toimesta? Kyllä ne omat lapset on omia lapsia lopun ikäänsä, eikä täysi-ikäisyys ole syy lopettaa äitiyttä. Etenkään nyt kun lapsella on vaikeaa.
Se että laittaa lapsen elämään omaa elämäänsä, ei ole sama kuin äitiyden loppuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua sua syyllistää, mutta miksi rankkaan koulukiusaamiseen ei aikoinaan laitettu loppua aikuisten toimesta?
En ole ap, mutta luin aiheesta artikkelin jossa käsiteltiin hs:n lukijoilta kerättyä kokemusaineistoa kiusaamisen suhteen. Lukijoille oli esitetty kysymys: "mikä sai kiusaamisen loppumaan?". Aineistosta todettiin että ainoat toimineet keinot olivat suora fyysinen väkivalta tai sillä uhkaaminen. Käytännössä siis lukijakokemuksissa kiusatun isoveli tai isä oli käynyt tönimässä, uhkailemassa, lyömässä tai heittämässä hankeen sen kiusaajan. Nämä ovat aika kaukana siitä keinovalikoimasta mitä yhteiskunnassa suositellaan kiusaamisen lopettamiseen.
Niin, ja en siis todellakaan vähättele aikuisten vastuuta, sanonpahan vaan että kiusaamiseen puuttuminen voi vaatia aika paljon. Ei omakaan äitini saanut muuta tehtyä kuin soitettua jollekin koulukuraattorille joka sitten kutsui kiusaajan vähän juttelemaan.
Käykö hän koulua tai tekeekö töitä? Onko elämässä sisältöä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heittäisitkö syöpäsairaankin pihalle? Masennus on sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Heittäisitkö syöpäsairaankin pihalle? Masennus on sairaus.
Niin on. Ja se ei äidin avulla parane, vaan ammattilaisen hoidossa.
Opiskeleeko, käykö töissä, käykö harrastuksissa tai kavereiden luona?
Jossain vaiheessa on hyvä muuttaa omaan asuntoon, mutta tällä hetkellä lapsi ei ole siihen vielä valmis. Itsenäinen asuminen voi edesauttaa kuntoutumista, kun se tehdään oikein lasta tukien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heittäisitkö syöpäsairaankin pihalle? Masennus on sairaus.
Niin on. Ja se ei äidin avulla parane, vaan ammattilaisen hoidossa.
Totta- eli auttaisiko äiti syöpäsairasta saamaan hoitoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heittäisitkö syöpäsairaankin pihalle? Masennus on sairaus.
Niin on. Ja se ei äidin avulla parane, vaan ammattilaisen hoidossa.
Totta- eli auttaisiko äiti syöpäsairasta saamaan hoitoa?
Luultavasti . Jos siras haluaa parantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua sua syyllistää, mutta miksi rankkaan koulukiusaamiseen ei aikoinaan laitettu loppua aikuisten toimesta? Kyllä ne omat lapset on omia lapsia lopun ikäänsä, eikä täysi-ikäisyys ole syy lopettaa äitiyttä. Etenkään nyt kun lapsella on vaikeaa.
Nyt haiskahtaa pumpulielämältä... Onko sulla aavistustakaan, kuinka vaikeata kiusaamiseen puuttuminen on, tai kuinka tehotonta? Niin?
Selkeästi jos kiusaamista ei olisi voinut lopettaa, olisi koulun vaihto ja avun hankinta heti kiusaamisen alettua ollut hyödyksi. Ei missään nimessä pidä vain antaa periksi, kun "siihen on niin vaikea puuttua"
Pikkuhiljaa siitä eteenpäin. Jossain vaiheessa oma asunto ja tulee viikonlopuiksi kotiin jne.