Miksi naiset valehtelee ettei miehen ulkonäkö kiinnosta?

Ulkonäöllä ei ole merkitystä mutta jos itsetunto puuttuu niin ei kiitos.

Pitää olla karismaa.

Jotain voi päätellä ulkonäöstä

En kyllä ole koskaan kuullut että kukaan sanoisi, että ulkonäöllä ei ole väliä, mutta se taas että tarvitseeko sen ulkonäön olla jotain miesmallin näköistä, se on ihan eri asia. Itse ainakin viehätyn ihan eri näköisistä miehistä. Hirveän paljon vaikuttaa miehen itseluottamus ja hyvä supliikki, jos ne on kunnossa, koko ulkonäön päälle laskeutuu sellainen erikoinen usva eikä sitä osaa enää edes arvioida. Sitä alkaa viehättymään juuri niistä piirteistä mitä sillä hauskalla miehellä on. Yleensäottaen näin. Ja toimii myös toisinpäin, ulkonäkö menee tavallaan pilalle jos henkilö ei muuten viehätä. Miehillä ei taida olla tuollaista, vaan kaunis nainen on viehättävä ja kiinnostava vaikka olisi miten epäkiinnostavat jutut? 

No totta kai kiinnostaa, mutta itse asiassa aika monen näköiset miehet kiinnostaa. Mutta ei silti riitä että on tosi komea, jos luonteeltaan on epäluotettava tai muuten vain ikävä. Tosi mukava luonne jne kuitenkin riittää, vaikka ulkonäöltään ei olisi erityisen hyvännäköinen.

Vai niin. Minä olen ollut pitkään rakastunut mieheen, jota joku voisi kuvailla plösöksi nörtiksi. Minulle hän on juuri oikea mies ja sisältä puhdasta kultaa, mutta valitettavasti hän ei ole kiinnostunut minusta. :(

Naisten mielestä lihakset ovat ällöjä. Samat naiset kuitenkin kuolaavat alusvaatemalleja, joilla on timmi kroppa ja boksereissa pullottaa. Puhutaan kyllä isävatsan seksikkyydestä ja pieni kaljareppu ei haittaa kun on niin ihanan lutunen ja pehmeä. Todellisuudessa katseet kääntyy lihaksikkaisiin sixpäkkeihin tilaisuuden tullen ja suonikkaat sekä vahvat työmiehen kädet vetävät muikkelin polvet veteläksi.

koittakaa jo päättää kirjoitti:

Naisten mielestä lihakset ovat ällöjä. Samat naiset kuitenkin kuolaavat alusvaatemalleja, joilla on timmi kroppa ja boksereissa pullottaa. Puhutaan kyllä isävatsan seksikkyydestä ja pieni kaljareppu ei haittaa kun on niin ihanan lutunen ja pehmeä. Todellisuudessa katseet kääntyy lihaksikkaisiin sixpäkkeihin tilaisuuden tullen ja suonikkaat sekä vahvat työmiehen kädet vetävät muikkelin polvet veteläksi.

Ei lihakset ole ällöjä, eikä kukaan väitä niin sellaisten tavallisten saliharrastus-rakennusmieslihasten kohdalla. Ainoastaan äärimmäisyyksiin vedetyt kehonrakentajat on ällöjä, mikä on kyllä aivan eri asia. Isävatsa ei oikeasti ole viehättävä, mutta kun se isä on viehättävä, niin sitä yrittää lohduttaa toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se kiltti mies ei ole oikeasti kiltti vaan kpää. Ikinä en kelvannut kiltti tyypeille. Otin sitten ekan pitkän, tumman ja komean, joka osoitti kiinnostusta. Kiltiksi häntä ei voi sanoa, mutta on mukava ja huomaavainen.

En haluaisi uskoa että kaikki naiset ovat passiivisia lapasia, mutta uskottava se kai on.

Täytyykö olla "passiivinen lapanen", tykätäkseen siitä että jonkun seurassa sinulla on hyvä ja helppoa olla.

Haukkujista en tykkää.

"Kiltti" siinä vaan näytti todellisen karvansa. Ja vielä ihmettelee kun ei seuraa löydy...

1. Naisilla on eri mieltymyksiä, usko tai älä!

2. Yleensä ulkonäkö ei ole tärkein asia miehessä

Tottakai kiinnostaa hyvännäköinen kroppa ja naama. Luonne myös. Kukapa kspään kanssa haluaa olla.

En valehtele. Sanon kyllä suoraan, että miehen on oltava mielestäni komea. Tai edes hyvännäköinen, komeaksi se kyllä muuttuu kun rakastuu. Ja pitkä, olisi kauheaa jos mies olisi lyhyempi. Eikä saa olla liian läski.

Tottakai luonteellakin on merkitystä, mutta en silti mitään suohirviötä halua. Tai taskukokoista. Lisäksi sanasta "kiltti" tulee enemmän mieleen sellainen passiivis-aggressiivinen nössykkä, jonka mielestä kaikki kurjuus elämässään johtuu kaikista muista. Siksi kiertäisin kaukaa miehet, jotka kuvailee itseään kiltiksi. En myöskään kaipaa kynnysmattoa, miehellä on oltava omat mielipiteet jotka hän uskaltaa ilmaista. Älykäskin on oltava.

Onneksi on jo täydellinen mies, ettei tarvitse etsiä. Tosin ei ole kyllä koskaan tarvinnut etsiä, aina niitä on ollut jonossa asti mistä valita.

Minä en ole koskaan väittänyt, että miehen ulkonäöllä ei ole merkitystä. Tottakai sillä on. Toki olen joskus löytänyt itseni ihastuneena mieheen, jota en aluksi pitänyt minkään näköisenä, mutta myöhemmin aloin pitää häntä komeana. Ei tämä herra millään muotoa ikinä ruma ollut, ei vain mun tyyppiä ja ehkä enemmänkin ihan tavallinen kuin komea. Kyllä se on se koko paketti mikä pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltti saa olla, mutta jos on ihan saamaton nynny, niin ei siinä mikään komeuskaan auta

Saamaton nynny = mies joka ei komentele?

Mun mielestä saamaton nynny =

- Mies/nainen joka on ikäänkuin pelkuri;

-ei uskalla (parisuhteessa) puhua vaikeista asioista. ei uskalla ilmaista omia mielipiteitään tai halua kuunnella toisen mielipiteitä mahdollisesti hankalammista aiheista. (ei uskalla jopa itsekseenkään edes ajatella hankalanpia asioita)

- ei uskalla kulkea omaa polkuaan ja tehdä niinkuin itse katsoo oikeaksi ja hyväksi esim. yhteiskunnan yleisestä mielipiteestä huolimatta. (ei tarkoita sitä kuitenkaan että samalla polkisi toisten oikeuksia). Toteuttaa selkärangattomasti esim. vanhempiensa sellaisia toiveita, jotka eivät ole kellekään eduksi.

-ei uskalla tarvittaessa pitää omia tai kumppaninsa puolia, jos kohtaa epäreiluutta, vääryyttä tai kohtuuttomuutta.

- tällaiseen pelkurimaineen nynnyilyyn liittyy monesti myös passiivis-aggressiivinen käytös, kun nynnyä suututtaa: "ei ole mikää vialla" (vaikka on) ja "joo joo, on ihan ok että siskosi tulee huomenna koko illaksi (vaikka nynnyn pitäisi ehdottomasti keskittyä tekemään tärkeä opiskelujuttu kotona)".  Sitten käyttäytyy loukkaantuneesti tai ikävästi toista laiminlyöden, vaikka "mikään ei ole vialla" tms.

Olenkin huomannut että on hankala löytää kumppaniksi sellainen yhdistelmä, joka olisi sekä kiltti, hyväsydäminen ja empaattinen (mikä on ihan ykkös"kriteereitäni") ja samalla reilu ja rohkea omantienkulkija, joka osaa tarvittaessa pitää puolensa ja olla kumppaninsakin puolella sekä ottaa muut ihmiset myös huomioon. Oletteko löytäneet kukaan tällaista miestä? (Naisissa tällainen yhdistelmä tuntuisi olevan ehkä vähän yleisempi? ..vai kuvittelenko vain?)

Komentelu on sitten ihan asia erikseen, joka liittyy haluun määräillä ja hallita muita ympärillä. Komentelu ei toki kuulu kiltteyteen, mutta sen puute ei ole tietenkään myöskään merkki nynnystä. Aidosti itsetuntoisen, kiltin ja reilun ihmisen ei tarvitse komennella.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ole koskaan kuullut että kukaan sanoisi, että ulkonäöllä ei ole väliä, mutta se taas että tarvitseeko sen ulkonäön olla jotain miesmallin näköistä, se on ihan eri asia. Itse ainakin viehätyn ihan eri näköisistä miehistä. Hirveän paljon vaikuttaa miehen itseluottamus ja hyvä supliikki, jos ne on kunnossa, koko ulkonäön päälle laskeutuu sellainen erikoinen usva eikä sitä osaa enää edes arvioida. Sitä alkaa viehättymään juuri niistä piirteistä mitä sillä hauskalla miehellä on. Yleensäottaen näin. Ja toimii myös toisinpäin, ulkonäkö menee tavallaan pilalle jos henkilö ei muuten viehätä. Miehillä ei taida olla tuollaista, vaan kaunis nainen on viehättävä ja kiinnostava vaikka olisi miten epäkiinnostavat jutut? 

Tuo "usva" oli hauskasti kuvailtu, että jos jostakusta esim. luonteen ja juttujen puolesta kiinnostuu, niin juuri sen miehen piirteet alkaakin ihastuttaa. Itse en kyllä niitä supliikkimiehiä suosi, eikä tuo päälle paistava itseluottamuskaan ole mulle se tärkeä juttu, kiinnostun myös ujoista ja vetäytyvämmistä.

Joskus ensi näkemältä ei-viehättävä mies minun silmääni onkin alkanut näyttää tosi kivalta, kun jutut alkoi kiinnostaa ja sitä kautta tuli ihastuminen. Miehen fyysiset piirteet alkoi näyttää viehättäviltä - vaikkei ensinäkemältä näin tosiaan ollut. Toisinpäin on käynyt samoin: ensinäkemältä silmääni viehättävä mies on alkanut myös näyttää ei-niin-hyvältä, kun juttujen yms. kautta tutustuu vähän, eikä kiinnosta ollenkaan.

Joten pelkällä ulkonäöllä ei ole niin suurta merkitystä. Toki on merkitystä, muttei niin kovin yksioikoisesti, kuin oletan ap:n tarkoittavan.

Lisäksi pelkän staattisen ulkonäön lisäksi mielestäni oleellisempi osa fyysistä ulkonäköä on olemus, liikkuminen, käytös, tyyli jne, joista tulee enemmän se luonne esiin, kuin vain genetiikka. Olen myös sitä mieltä, että ihan samalla naamalla, mutta eri luonteella, ihmiset näyttäisivät erilaiisilta. Ihmisen ilmeet on erilaisia ja niimpä luonne voi muokata samatkin kasvot näyttämään miellyttäviltä, kun toisella luonteella näyttäisivät epämiellyttävämmiltä silmääni. Pohdiskelua.. Toki on varmasti hankalaa, jos geenilotossa on oikein huonot kortit. Missähän kulttuurissa oli tuo sanonta, että iän mukana kasvoissa alkaa näkyä ihmisen sielu?

Itse myös kiinnostuin jokin aika sitten sellaisesta miehestä pelkän ulkonäön ja muutaman sanan perusteella, joka ei kyllä olisi millään kriteereillä perinteisesti hyvännäköinen. Oli pyörätuolissa ja jäsenet surkastuneet ja kädet vähän sellaiset vääntyilevät. Kasvot olivat aika "keskiverrot" ,mutta olivat mielestäni mielenkiintoisen näköiset. Mutta olemuksessa ja käytöksessä oli jotakin erityistä ja niinpä mies näytti mielestäni puoleensavetävältä ja oikeastaan aika hyvännäköiseltäkin. Oliko tässä kyse oikeastaa edes "ulkonäöstä", vai kiinnostuinko ihan muista asioista kuin ulkonäöstä, vaikken miestä ollenkaan tuntenutkaan? Jotakin vain paistoin läpi luonteesta ja sielusta tms? Minusta jälkimmäinen.

Ei se ulkonäköasia ole siis niin yksioikoinen. Ja aika paljonkin ihmisen luonne ja ajatukset vaikuttaa näkemykseen hänen ns. "ulkonäöstäänkin".  Kuinka paljon siis ulkonäkö on sitä geneettistä ulkonäköä ja kuinka paljon sitä, että luonne ja sielu paistaa käytöksestä, ilmeistä ja puheesta läpi?

Toki on myös niitä ihmisiä, jotka ovat "kaikkien" mielestä kauniita. Monelleko tuo pelkkä geneettinen ulkokuori on kuitenkaan se ykkösasia? Klassinen kauneus voi sitäpaitsi olla myös kirous. Että vetää puoleensa niitä, joita kiinnostaakin enemmän vain se ulkonäkö eikä sisin. Koita siitä sitten valikoida, että kuka on syvällisemmin kiinnostunut. (Mielestäni pinnalliseen ulkonäköön perustuva suhde on ihan yhtä tyhjän kanssa, eikä minkään arvoinen.) Meillä vähän tavallisemman näköisillä tätä ongelmaa ei niinkään ole.

Tuo ei sinällään haittaa mitä nainen tuolla tavalla kysyttäessä väittää tai on väittämättä. Se on kyllä joskus ärsyttävää kun jotkut naiset oikein kysymällä kysyvät minkä näköisistä naisista tykkään ja käyvät kaiken päästä varpaisiin läpi vaatien vastausta tykkäänkö enemmän pitkistä vai lyhyistä sormista, leveästä vai kapeasta takamuksesta yms. Ja sitten kun esittää vastakysymyksen että minkä näköisistä miehistä hän itse tykkää, niin saa vain ylimielisen vastauksen "miehen ulkonäöllä ei ole minulle mitään merkitystä".