Työpaikan virkistyspäivä. Miksi et osallistu?

Siksi että virkistyn paremmin ilman jotain idari aktiviteettejä. Vapaapäivä on ainoa järkevä virkistyspäivä.

Riippuu mitä tehdään.

Virkistyn mieluummin kavereitteni kanssa.

Toki jos saisin suunnitella ohjelman, vuokrattaisiin purjevene tai jotain kivaa.

En jaksa pussihyppelyä ja köydenvetoa.

AP mitä se sinulle kuuluu? Virkistypäivä ei pakollinen työntekeminen on onneksi sallittua työpaikalla.

Koska työpaikallani on pari ankeuttajaa, joita en halua vapaa-ajallani kuunnella.

Nimenomaan. Ei kaikki tosiaankaan halua jonnekin suohyppelylle keskelle metsää. Vois mennä vaikka syömään kunnolla tai tutustumaan vaikka naapurikaupunkiin, teatteriin ym, mutta ei, kun vähintään suunnistamaan on pakko lähteä. Juu ei. Aika moni on töissä senkin päivän.

Viimeksi en mennyt kun oli niin hankalassa paikassa kotimatkaan nähden. Seuraaviin olen menossa.

Koska en virkisty missään virkistyspäivissä. Työaikana haluan tehdä töitä ja vapaa-ajalla virkistyn omilla ehdoillani.

Osallistun tai jään pois ihan sen mukaan mitä ohjelmaa on tarjolla. Jos tarjotaan ohjelmaa, jonka koen pakkopullaksi niin sellainen ei todellakaan virkistä ja silloin on parempi että jään pois enkä murjottamisella pilaa toistenkin päivää. Ja vielä - suurimmaksi osaksi olen osallistunut.

Koska ohjelma on aina "hohtokeilausta". Lainausmerkeissä siksi, että saattaa se joskus olla joku escape room tai curling. Sitten sen jälkeen mennään perusravintola "Chicosiin". Lainausmerkeissa siksi, että saattaa se olla Rosso tai vastaavakin. Siellä kaikki tilaa pihvin ranuilla, patsi ne kolme nuorta neitiä ketkä ottaa vuohenjuustosalaatin. Sen jälkeen mennään "Onnelaan". Lainausmerkeissä siksi, että voi se olla toisenkin niminen paikallinen trendiörvellyspaikka. Siellä tiimiesimies tilaa pullon kuohuvaa ja suurin elein otetaan malja "meille". Sitten saakin alkaa juomaan omaan laskuun ja tiimin nuoret sekä vanhat poistuu takavasemmalle vähin äänin. Sinne jää 30-40v hieman huppelissa olevat kirjanpitäjät jortsuumaan, jotka kilvan lässyttää että kuka saa laulaa ekan biisin kun karaoke alkaa.

siksi en tykkää.

Eikö se ole hyvä että ne ankeuttajat jää pois? Siellähän ne vain marisisi koko ajan.

Mä en osallistu sen takia, ettei niissä koskaan tehdä mitään sellaista mikä oikeasti virkistäisi mua. En pelaa pelejä enkä sauno enkä patikoi. Voitaisiin joskus vaikka meditoida tai mennä taidenäyttelyyn.

En mene koska

- Virkistyn parhaiten yksinolemisesta

- Tapahtumien tarkoitus on luoda yhteishenkeä, jotta työporukka tekee paremmin töitä keskenään. On tavallista, että tuttujen kanssa työskennellään parhaiten. Minun ei tarvitse tuntea työkaveria voidakseni työskennellä hänen kanssaan. Varsinkin naisaloilla olen törmännyt tähän; en osaa tai halua tehdä sun kanssa töitä, kun en tunne sinua. On sanottu päin naamaakin näin. Käsittämätöntä! Onko tämä päiväkoti?

- Tekeminen ei ole minulle mieleistä / tekeminen on uuvuttavaa eikä virkistävää. 

 

Onneksi olen niin ankealla työnantajalla töissä että siellä ei rahaa tuhlata henkilökuntaan yhtään ylimääräistä euroa eli ei tarvitse virkistyspäiviltä myöskään jäädä pois kun ei niitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole hyvä että ne ankeuttajat jää pois? Siellähän ne vain marisisi koko ajan.

Mä en osallistu sen takia, ettei niissä koskaan tehdä mitään sellaista mikä oikeasti virkistäisi mua. En pelaa pelejä enkä sauno enkä patikoi. Voitaisiin joskus vaikka meditoida tai mennä taidenäyttelyyn.

Voi kun olisikin tällaisia virkistyspäiviä! Lähtisin heti! Mutta, kun ne on aina sellaisia, kuten tuossa jokuu yllä kirjoitti "hohtokeilaus-Rosso-Onnela"-kaavaa. Tai nyt uutena pakohuonepelit.

Minä haluaisin just taidenäyttelyyn, meditoimaan, joogaamaan, jousiampumaan, maalaamaan, lukemaan, keskustelemaan muustakin kuin omasta elämästä ja juoruista. Tai konsolipeli-ilta! 

Siksi koska ei todellakaan inspaa kuunnella työpaikan länkyttäjiä yhtään enempää kuin pakko! Ja en ole ankeuttaja. Valitsen itse ystävät joiden kanssa haluan virkistyä ja he ovat todellakin muita kuin työkavereita. En muutenkaan kaipaa pätkääkään koko työyhteisöä, kumpa joskus sais tehdä töitä etänä!! 

Virkistyn parhaiten yksin olemisesta. Lisäksi en käytä työajan ulkopuolista vapaa-aikaa mihinkään työhön liittyvään. Mutta vaikka olisi työajallakin, jään mieluummin pois ja konttorille tekemään työtä. Ei meillä noissa virkistysjutuissa käy kyllä muutenkaan kuin alle puolet porukasta, ne nuoremmat lähinnä. Ja ohjelmakin on nuorten, sporttisten miesten mukaan suunniteltua. Tällainen 100 kg 45 v akka, jolla on mm. lonkan ja polven nivelrikko, olisikin hyvä lisä jonnekin lasersotaan tai kiipeilypuistoon.

Teidän työpaikalla on jotain ongelmaa. Mä järjestin viime vuonna meidän työporukan virkistyspäivän ja kaikki tulivat sekä pari jo muualla työskentelevää. Osa lähti ruokailun jälkeen kotiin tai jonnekin, osa jäi vielä juhlimaan. Mukavaa oli. Suunnittelen jo seuraavaa virkistyspäivää.

Jos viikossa täytyy tehdä 100 suoritetta, niin sama määrä asioita pitää saada tehdyksi 4 päivässä. Helpompi jäädä töihin tekemään töitä kuin pidentää työpäivää muina päivinä.

Meillä yleensä sovitaan joku ohjelma, mikä kiinnostaa kaikkia. Joskus joku ehdotti mökkeilyä tai kylpylää ja sellainen (liian läheinen tunnelma) ei kaikkia kiinnostanut, ei kyllä jaksais olla jossain mökillä 24/7 työkavereiden seurassa, vaikka osasta on tullut ystäviäkin, mutta osaa ei jaksa nähdä enempää kuin on pakko. Tai olla alasti/nähdä työkaverit alasti. Me ollaan vaan käyty risteilyllä, museoissa, keilaamassa ja syömässä. Sitten osa porukasta jäi jatkaa iltaa yöelämään. Sellainen matalan kynnyksen aktiviteetti, johon voisi hyvin mennä omienkin kavereiden kanssa ja jossa myös sitä omaa aikaa ja tilaa(jos kestää yön yli), josta myös pääsee halutessaan pois.

Koska pidän luistani ja selkärangastani, en halua esim. seikkailuradalle, kiipeilemään, tai "luottamaan työkavereihini" kaatumalla heidän syliinsä. Ylipäätään en halua kosketella työkavereitani..

Minulle riittää, että vaihdetaan small talkia töissä ja hoidetaan hommat. Ollaan aikuisia ja ihmisiä. Jos vähän hermostutaan, sanotaan sori ja jatketaan hommia. Meidän ei tarvitse tuntea toisiamme sen paremmin. En muista miehesi nimeä. En halua kertoa sinulle lempikirjailijaani.

Jos työpaikka tarkoittaa avioliittoa useiden ihmisten kanssa ja kaiken jakamista, en halua sitä.

Ai niin. En myöskään halua mustanaamiopukuun sommustautuneiden himotrikoourheilijoiden kanssa "reippailemaan".