Lue keskustelun säännöt.
Kotihoitoon siirtymisen jälkeen en ole jaksanut enää kyläillä vapaa-ajalla
22.01.2019 |
Työskentelin aiemmin osastolla, nyt kohta vuoden ollut kotihoidon hoitajana.
Vaikka työstä pidänkin, niin kyllä tämä jatkuva minuuttiaikataulu, 11-15 "kyläilyä" ihmisten kodeissa per päivä, näiden kuulumisten, voinnin ja juttujen aktiivinen tarkkailu ja kuuntelu hoitotoimenpiteiden ja avustamisen ohella, alituinen oma ulkovaatteiden ja kenkien pukeminen ja riisuuminen varsinkin näin talvella, ja kaupungissa eestaas autolla suhaaminen päivittäin aiheuttavat sen, että vapaa-ajalla ei ole enää niin minkäänlaista mielenkiintoa lähteä neljän seinän sisältä mihinkään.
Ei mihinkään.
Tekee mieli vaan istua paikoillaan sohvalla ja katsoa korkeintaan televisiota hiljaa omissa oloissaan.
Liikuntaa tulee päivittäin tosi paljon, rauhallisina päivinä 9500 askelta, reippaampina 15000. Aktiivisuusranneke näyttää yli 100 % joka päivä jo pelkän työpäivän jälkeen klo 15.00.
Muuten jees, mutta ystävät ja osin myös miesystävä alkavat olla näreissään. Eivät selityksistäni huolimatta tahdo ymmärtää, miksi en jaksa nähdä tai varsinkaan lähteä mihinkään juuri koskaan.
Nii-in. 😐
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vaihda työtä, niin ei muu elämä kärsi liikaa.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Osa-aikaiseksi yritän työni saada, tähän asti työnantaja ei vaan ole ollut tähän myötämielinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne jotka ei ole raskasta työtä tehneet, tajua. Se on rasittavaa.
Eikö sun työpaikalle sitten löydy enempää työntekijöitä vai eikö haluta palkata lisää?
Tuttua. Ei paljon tee mieli lähteä kylään istumaan ja rupattelemaan, kun on päivän aikana jo ehtinyt kyläillä kahdessatoista eri paikassa. Miesystävät eivät tosiaan ole voineet tätä käsittää. Itse nautin työstäni, mutta se verottaa kyllä sosiaalisesti kovasti.
Ei ole normaalia, siis olet itsellesi liian raskaassa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ne jotka ei ole raskasta työtä tehneet, tajua. Se on rasittavaa.
Joo, tätä työtä tehdessään todellakin TUNTEE tekevänsä niitä niin sanottuja oikeita töitä.
Monta kertaa päivän aikana rehkit ja liikut ja teet niin, että tunnet hien valuvan noroina selkää ja rintakehää pitkin. Koko ajan katsot kelloa ja yrität ehtiä ja tehdä kaiken mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti, että kerkiät. Istua et juuri ehdi, ehkä valehtelematta puoli minuuttia istut per asiakaskäynti (esim kun mittaat verensokereita), aina et sitäkään. Työskentelet paljon kyykyssä tai kumartuneena. Työpäivän jälkeenkun katsot itseäsi peilistä, aamulla vielä nätisti ollut kampaus on täysin räjähtänyt, ripsivärit on poskilla, ja naama helottaa. Haiset myös hielle deodorantista huolimatta.
Rappuset neljänteen kerrokseen useamman kerran päivässä eivät "tunnu missään".
Ap
Olin kotihoidossa harkassa 4 viikkoa ja se riitti 😂 not for me!
En tykännyt yhtään. Ohjaaja oli tosi kiva ja asiakkaatkin ihan ok ei siinä mitään, mutta se työtahti oli ihan kamalaa. Juuri tuollaista mitä kuvailit.. tehty ihan älyttömäksi! Kuka sellaista jaksaa? Itse en ainakaan jaksaisi. Ei puhettakaan mistään tauoista. Kaikissa aiemmissa harkkapaikoissa on pidetty ihan rauhassa kolme taukoa 8h vuoron aikana, mutta kotihoidossa ehti juuri ja juuri pitämään todella nopean ruokatauon myöhään iltapäivällä. Muutenkin mua ahdisti mennä ihmisten koteihin.. koskaan ei tiedä mikä siellä odottaa, tosi epämiellyttävää. Ja ihmisillä likaisia, haisevia koteja . Mitä sitä kieltämään. Ja riittää, että yhelle asukkaalle joudut soittaa ambulanssin ja sitä odottamaan kauan niin siinä on koko loppupäivä aivan sekaisin ja ruokiksen saat todellakin unohtaa.
Kyllä osastotyö pesee kotihoidon 100-0. Itse tähtään polille tai työterveyshuoltoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mitä oikeastaan haluat? Kaipaatko silti jollakin tavalla ystäviä elämääsi? Jos sosiaalisuuden tarpeesi aidosti riittää täyttämään ihmisläheinen työsi ja puolisosi etkä edes kaipaa muuta, niin älä odota ystäviltäsi ymmärrystä, vaan anna niiden mennä. Joillekin käy vanhemmiten niin, että huomaavat että ihmiset töissä ja kotona riittävät täysin. Se on ok, älä pidä yllä ystävyyssuhteita pelkästä velvollisuudentunnosta. Mutta silloin ei pidä sortua odottamaan, että muut jaksavat vuodesta toiseen olla sinusta kiinnostuneita, tehdä aloitteita, tulla hätiin kun tarvitset apua ja raivata kalenteristaan tilaa kun sinä itse olet valmis johonkin illanviettoon vaikka kerran kolmessa vuodessa. Minulla on tuttavapiirissäni joitakin tällaisia ihmisiä, jotka ovat aina pistäneet ystävät ihan viimeiseksi ja sitten itkevät vuosien päästä koliikkivauvansa kanssa kun ei ole tukiverkkoja. Ajattelematonta ja törkeää. Eli jos edelleen haluat elämääsi ystäviä, sinulla on ongelma. Ja millä hyvänsä se ongelma ratkeaakin, jos ratkeaa, pelkkä ymmärrys ei siihen riitä.
Vaihdoin tuon työn siivoustyöhön. Tämä se vasta hel**tistä on.
Aivan järjetön määrä työtä per henkilö, kaikki kannetaan mukana ja lian määrä on hirveä. Askelia 15000 vähintään joka päivä. Osa on puolijuostu. En suosittele tätäkään. Kaipaan hoitotyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne jotka ei ole raskasta työtä tehneet, tajua. Se on rasittavaa.
Joo, tätä työtä tehdessään todellakin TUNTEE tekevänsä niitä niin sanottuja oikeita töitä.
Monta kertaa päivän aikana rehkit ja liikut ja teet niin, että tunnet hien valuvan noroina selkää ja rintakehää pitkin. Koko ajan katsot kelloa ja yrität ehtiä ja tehdä kaiken mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti, että kerkiät. Istua et juuri ehdi, ehkä valehtelematta puoli minuuttia istut per asiakaskäynti (esim kun mittaat verensokereita), aina et sitäkään. Työskentelet paljon kyykyssä tai kumartuneena. Työpäivän jälkeenkun katsot itseäsi peilistä, aamulla vielä nätisti ollut kampaus on täysin räjähtänyt, ripsivärit on poskilla, ja naama helottaa. Haiset myös hielle deodorantista huolimatta.
Rappuset neljänteen kerrokseen useamman kerran päivässä eivät "tunnu missään".
Ap
Täytyykö tuollaisessa työssä olla tällättynä?
Ja nro 8 lisää vielä:
Tosiaan kotihoidossahan ollaan kentällä yksin.. ihmisten kodeissa yksin. Ja kiva jos on tosi laaja kenttä eli pelkkiin välimatkoihinkin kuluu jo paljon aikaa eikä tätä tietenkään huomioida ollenkaan! Asiakaskäyntejä hirveästi ja asuvat pitkin poikin ympäriinsä isolla alueella. Välillä tosiaan pelkän parkkipaikan etsimiseenkin kului ties kuinka paljon aikaa.
Toki se joillekin sopii. Oma ohjaajani oli selvästi sellainen ihminen, kenelle kotihoito sopi todella hyvin työpaikaksi ja sitä sanoi itsekin. Nostan kyllä hattua teille jotka sitä työtä jaksatte tehdä......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kotihoidossa harkassa 4 viikkoa ja se riitti 😂 not for me!
En tykännyt yhtään. Ohjaaja oli tosi kiva ja asiakkaatkin ihan ok ei siinä mitään, mutta se työtahti oli ihan kamalaa. Juuri tuollaista mitä kuvailit.. tehty ihan älyttömäksi! Kuka sellaista jaksaa? Itse en ainakaan jaksaisi. Ei puhettakaan mistään tauoista. Kaikissa aiemmissa harkkapaikoissa on pidetty ihan rauhassa kolme taukoa 8h vuoron aikana, mutta kotihoidossa ehti juuri ja juuri pitämään todella nopean ruokatauon myöhään iltapäivällä. Muutenkin mua ahdisti mennä ihmisten koteihin.. koskaan ei tiedä mikä siellä odottaa, tosi epämiellyttävää. Ja ihmisillä likaisia, haisevia koteja . Mitä sitä kieltämään. Ja riittää, että yhelle asukkaalle joudut soittaa ambulanssin ja sitä odottamaan kauan niin siinä on koko loppupäivä aivan sekaisin ja ruokiksen saat todellakin unohtaa.
Kyllä osastotyö pesee kotihoidon 100-0. Itse tähtään polille tai työterveyshuoltoon.
Okei, sinulle kotihoito siis ei selkeästikään ollut oikea paikka. Mutta hyvä että pääsit kokeilemaan! Joillekuille, kuten itselleni, taas passaa kuin nenä päähän.
Lähis kirjoitti:
Vaihdoin tuon työn siivoustyöhön. Tämä se vasta hel**tistä on.
Aivan järjetön määrä työtä per henkilö, kaikki kannetaan mukana ja lian määrä on hirveä. Askelia 15000 vähintään joka päivä. Osa on puolijuostu. En suosittele tätäkään. Kaipaan hoitotyötä.
Vaihda takaisin hoitoalalle? Johonkin toiseen työhön? Sinua tarvitaan täällä. Tervetuloa takaisin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka prkele se on, joka aluperin on suostunut tuohon juoksemiseen?
Aivan oikein! Joku typerä nainen, joka vaan hoki "kyllä kerkee kyllä kerkee...."
Vierailija kirjoitti:
Ei ne jotka ei ole raskasta työtä tehneet, tajua. Se on rasittavaa.
Tai jotkut ovat vaan niin erilaisia luonteeltaan, etteivät voi ymmärtää.
Ap ei väsy vain työn fyysisyydestä vaan myös siitä, kun pitää koko ajan olla sosiaalinen ja vaihtaa työympäristöä. Siihen päälle se fyysinen puoli, niin on varmasti todella puhki. Mä voin samaistua tuohon tunteeseen, vaikka en ole tehnyt tuollaista työtä koskaan, se kuulostaa todella raskaalta. Nimittäin tuo sosiaalinen puoli ottaisi minulla todella voimille.
Jotkut ovat niin ekstrovertteja eikä heitä haittaa höpöttely ja jatkuva paikan vaihtelu, että heitä se puoli tuosta työstä ei ehkä rasittaisi lainkaan. Minua väsyttää jo pari työmatkaa vuodessa, koska olen vain niin kotihiiri. Vihaan myös toimistoja, joissa ei ole omia työpisteitä, vaan vaihtuvat. Olisi kauheaa tehdä työtä, jossa koko ajan ravataan paikasta toiseen.
Tavallaan siis ymärrän sinua ap ja olen pahoillani, että työ haittaa sosiaalista elämääsi. Toivottavasti voit jotenkin vaihtaa työnkuvaasi, jotta et pala loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne jotka ei ole raskasta työtä tehneet, tajua. Se on rasittavaa.
Joo, tätä työtä tehdessään todellakin TUNTEE tekevänsä niitä niin sanottuja oikeita töitä.
Monta kertaa päivän aikana rehkit ja liikut ja teet niin, että tunnet hien valuvan noroina selkää ja rintakehää pitkin. Koko ajan katsot kelloa ja yrität ehtiä ja tehdä kaiken mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti, että kerkiät. Istua et juuri ehdi, ehkä valehtelematta puoli minuuttia istut per asiakaskäynti (esim kun mittaat verensokereita), aina et sitäkään. Työskentelet paljon kyykyssä tai kumartuneena. Työpäivän jälkeenkun katsot itseäsi peilistä, aamulla vielä nätisti ollut kampaus on täysin räjähtänyt, ripsivärit on poskilla, ja naama helottaa. Haiset myös hielle deodorantista huolimatta.
Rappuset neljänteen kerrokseen useamman kerran päivässä eivät "tunnu missään".
Ap
Täytyykö tuollaisessa työssä olla tällättynä?
No en "tällää", mutta kun kuitenkin liikut ihmisten kotona, välillä omaisiakin paikalla, saatat joutua käymään apteekissa, laboratoriossa tms. niin kyllä olen tukkani aamuisin letittänyt ranskanletille ja ripsiväriä ja huulikiiltoa laittanut. Mutta ripsiväri tosiaan leviää, siitä luultavasti luovuttava. Ja tukka hapsottaa, kun vedät pipoa päähäsi ja pois sen 20 kertaa, hikoilet avustaessasi höyryävän suihkun ääressä jne.
Ap
Oma mielipide kotihoidosta tosi ristiriitainen... Siinä on sekä hyviä, että huonoja puolia. Hyvä puoli on esim. Se, että saat olla kentällä ihan itseksesi ilman toisten kyttäämistä. Tauot voit pitää vaikka kentällä, ei tarvitse homehtua missään osaston tms. kahvihuoneessa ja juoruilla siellä.
Paljon saa siis tosiaan olla itsekseen ja tehdä asioita omalla tyylillä. Ajomatkat voi kuunnella vaikka omaa lempimusiikkia. Työssä on ehdottomasti puolensa ja puolensa.
Tuttua puuhaa. Meillä myös hammashoidossa aikoja lyhennetty ja esim. 45 min aikoja ei saa enää potilaalle antaa, vaikka tarve olisi. Tästä syystä potilaat joudutaan hoitamaan kiireellä ja sen takia jälki ei ole hyvää. Sama juttu muualla terveydenhuollossa. Koko potilasaika saattaa mennä siihen, että joku iäkäs saa itsensä riisuttua. Kirjata ei ehdi tietoja, eikä tutkia potilasta kunnolla. Aina ollaan myöhässä 20-30 min.
Lähihoitajilla on kyllä meininki ihan mahdotonta. Asiakaskäyntejä TODELLA paljon! Ja vielä vuorotyötä (?) Ainakin 2-vuoroa.
Sairaanhoitajilla sentään vielä joku kohtuus asiakasmäärissä per päivä ja päivätyö+ viikonloput vapaat yleensä. Näkyy toki palkassakin.
Mun tuttu kertoi joskus, että sairaanhoitajat joutuu tekemään ihan liikaa ns. Turhia käyntejä. Siis että paikalle täytyy mennä sh, eikä lähihoitaja saa mennä vaikka kyse ei ole mistään ihmeellisestä ollenkaan. Sh:lla kun on toimistohommia paljon niin tuollaiset käynnit voitaisiin karsia ja antaa lähihoitajille vähän enemmän oikeuksia. Tämä tuttu sh sanoi, ettei kotihoidossa hyödynnetä tarpeeksi lähihoitajien osaamista. Eli lähihoitajilla olisi kyllä osaamista ja hyvin opittavissa olevia asioita, mutta eivät saa tehdä tiettyjä asioita vaan sh ainoastaan saa tehdä. Ihan typerältä kuulostaa.
Ja toki lähihoitajia tarvitaan lisää kotihoitoon ja sairaanhoitajia myös, sillä ihan liikaa hommaa.
Vaihda työtä, niin ei muu elämä kärsi liikaa.