Miksi tietyn tyyppiset ihmiset eivät saa koskaan töitä?
Tietyntyyppisillä tarkoitan niitä jotka ovat olleet lapsuudedtaan asti yksinäisiä ja ilman kavereita eivätkä ole onnistuneet ystävydtymään aikuisiälläkään. Miksi he ovat lähes poikkeuksetta aina työttömiä?
Kommentit (45)
Mitä ihmeellistä tuossa nyt on? Nykyisiin työelämätaitoihin kuuluu oikeanlaisten suhdeverkostojen rakentaminen ja itsensä markkinointi. Itse olen akateeminen työtön lähinnä juuri kuvaamillasi taustoilla.
Työpaikat menevät käytännössä aina suhteilla. Siksi on vaikeaa työllistyä jos ei tunne ketään. Siinä ei auta, vaikka olisi hyvät paperit kourassa.
niilo kirjoitti:
kulttuurialalla opiskelevat.
Kyllä muusikoille, näyttelijöille ja muotoilijoille töitä riittää? Vai mitä tarkoitit?
Työelämä- ja sosiaaliset taidot 0-tasolla.
Poikani oli juuri tuollainen hiljainen, syrjäänvetäytyvä jne.
Hän valmistui maisteriksi 24v iässä ja meni vuotta aikaisemmin vakityöpaikkaan. Pari vastaavaa kaveriaan ovat samassa tilanteessa eli ei introvertti jää ilman töitä, jos ymmärtää mennä epämukavuusalueelleen ja todella osaa oman alansa.
Vierailija kirjoitti:
Joistakin paistaa jo kauas tietynlainen toivottomuus ja näköalattomuus.
Saattaa johtua kurjasta lapsuudesta jne., mutta kun asenne jää päälle, se leimaa loppuelämän.
Sääli sinänsä. Menee hukkaan monta hyvää tutkijaa, kokkia ja arkkitehtia.
Voi kyse olla myös työnantajan näköalattomuudesta.
Sitten pitäisi ruveta yrittäjäksi.
Sitten on koko joukko reppanoita, joille tuntuu tavallinen elämä vain olevan vieraalta planeetalta. Ei ole sitä pelisilmää jota työssä tarvitaan, ei oma-aloitteisuutta että kysyisi mitä silloin voi tehdä kun on joutoaikaa tms.
Osasta ihmisistä näkee jo kauas, että he ovat hiukan yksinkertaisia. Heille pitää näyttää kädestä pitäen kaikki, eikä viisi kertaakaan tunnu riittävän. Eikä näitä ole silti koskaan todettu mitenkään vammaisiksi tai poikkeaviksi, mutta taitavat silti jostain kohti hiukan olla sitä.
On paljon työpaikkoja, joihin ei pääse suhteilla vaan vaaditaan oikea koulutus ja pätevyys ja töihin voi päästä kuka vain hyvä tyyppi. Haastattelija on tietysti se, joka omalla kohdallaan määrittelee kuka on se hyvä tyyppi, kenestä jää positiivinen kuva ja kenen kanssa vallitsee oikea kemia ja aaltopituus.
Vierailija kirjoitti:
Poikani oli juuri tuollainen hiljainen, syrjäänvetäytyvä jne.
Hän valmistui maisteriksi 24v iässä ja meni vuotta aikaisemmin vakityöpaikkaan. Pari vastaavaa kaveriaan ovat samassa tilanteessa eli ei introvertti jää ilman töitä, jos ymmärtää mennä epämukavuusalueelleen ja todella osaa oman alansa.
Yksinäinen ja introvertti eivät ole mitään synonyymejä. Väittämällä näin teet vain hallaa yksinäisyydestä kärsiville ihmisille.
Ihmiset, joilla suhteellisen pienetkin vaivat vaikuttaa suhteettoman paljon työkykyyn. Ehkä työmotivaatio ylipäänsä senverran heikko ja omatunto löysä, että jokaisesta pienestäkin puutumisesta, kihelmöinnistä, venähdyksestä, kivusta ja kolotuksesta ollaan heti saikuttamassa. Ja joille jokainen aivastus on heti merkki homeesta ja mahdollisesta sisäilmaongelmasta.
Hyvä, että nykyisin puhutaan asiasta. Olisin jättänyt opiskelut käymättä, jos olisin tiennyt, ettei laudaturin paperilla yliopistosta tee mitään.
Jos on väärällä alalla, josta ei pidä ja huono palkka jolloin työ ei paranna toimeentuloa. Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus myös voi olla hankaloittamassa.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinen ja introvertti eivät ole mitään synonyymejä. Väittämällä näin teet vain hallaa yksinäisyydestä kärsiville ihmisille.
Tämä on tärkeä pointti. Introvertit eivät nimittäin kärsi yksinäisyydestä. Töitä olisi tietysti kiva saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani oli juuri tuollainen hiljainen, syrjäänvetäytyvä jne.
Hän valmistui maisteriksi 24v iässä ja meni vuotta aikaisemmin vakityöpaikkaan. Pari vastaavaa kaveriaan ovat samassa tilanteessa eli ei introvertti jää ilman töitä, jos ymmärtää mennä epämukavuusalueelleen ja todella osaa oman alansa.Yksinäinen ja introvertti eivät ole mitään synonyymejä. Väittämällä näin teet vain hallaa yksinäisyydestä kärsiville ihmisille.
Olen introvertti enkä pidä siitä että pakkotuputetaan kokoajan seuraa. Introveritit tarvitsevat omaa aikaa, rauhaa ja tilaa olla yksin palautuakseen sosiaalisen tilanteen aiheuttamasta kuirmituksesta.
Rakenteelliset tekijät vaikuttavat. Järjestelmä on liian tiukka, vaativa ja tälläisille tapauksille ei ole kohdennettu minkäänlaisia tukitoimia. Jos näihin asioihin puututtaisiin jo vaikka alakoulusta lähtien tilanne voisi olla toinen.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joistakin paistaa jo kauas tietynlainen toivottomuus ja näköalattomuus.
Saattaa johtua kurjasta lapsuudesta jne., mutta kun asenne jää päälle, se leimaa loppuelämän.
Sääli sinänsä. Menee hukkaan monta hyvää tutkijaa, kokkia ja arkkitehtia.
Voi kyse olla myös työnantajan näköalattomuudesta.
Sitten pitäisi ruveta yrittäjäksi.
Oletko sinä työntekijä vai yrittäjä?
Työnsaannilla ja yksinäisyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Aika harvalla työssäkäyvällä on enää antaa aikaa kavereille, silloin ollaan kotona puolison ja lasten kanssa yhdessä perheen kesken.
Joistakin paistaa jo kauas tietynlainen toivottomuus ja näköalattomuus.
Saattaa johtua kurjasta lapsuudesta jne., mutta kun asenne jää päälle, se leimaa loppuelämän.
Sääli sinänsä. Menee hukkaan monta hyvää tutkijaa, kokkia ja arkkitehtia.