Miksi tietyn tyyppiset ihmiset eivät saa koskaan töitä?

Ne joille kelpaa vain pomon hommat.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, joilla suhteellisen pienetkin vaivat vaikuttaa suhteettoman paljon työkykyyn. Ehkä työmotivaatio ylipäänsä senverran heikko ja omatunto löysä, että jokaisesta pienestäkin puutumisesta, kihelmöinnistä, venähdyksestä, kivusta ja kolotuksesta ollaan heti saikuttamassa. Ja joille jokainen aivastus on heti merkki homeesta ja mahdollisesta sisäilmaongelmasta.

Niin mutta he ovat töissä kuitenkin. Tässä kysyttiin miksi jotkut eivät pääse.

omg

Vierailija kirjoitti:

Tietyntyyppisillä tarkoitan niitä jotka ovat olleet lapsuudedtaan asti yksinäisiä ja ilman kavereita eivätkä ole onnistuneet ystävydtymään aikuisiälläkään. Miksi he ovat lähes poikkeuksetta aina työttömiä?

Olen juuri tuollainen, mutta en ole ollut aina työtön. Aina silloin kun on ollut oikeasti työvoimapula, olen onnistunut työllistymään. 80-luvulla opiskellessani sain tehdä kaikki loma-ajat toimistotöitä, mutta ne olivat tietenkin juuri lomasijaisuuksia eivätkä jatkuneet, kun tuli 90-luvun lama. Kun pahin lama hellitti, pääsin vuonna 1997 taas töihin, mitä herkkua kesti IT-kuplan romahtamiseen asti (firma, jossa olin koodarina, teki konkurssin, mikä tuskin oli minun vikani). Muutaman vuoden päästä sain pätkähommia kunnalta, mutta kun nekin olivat vain pätkiä, päättyivät kun ei enää ollutkaan rahaa palkata. 

Eli pääsen töihin aina silloin, kun ei tarvita suhteita työpaikan saamiseen. Ei esimerkiksi hyvillä työ- ja opiskelutodistuksilla ole mitään virkaa, jollei rekrytoivassa firmassa ole ketään joka tuntee sinut ja voisi suositella. Etenkin työttömänä olen työnhaussa taas ihan pohjasakkaa. Pakkohan  minussa on jotain vikaa olla :) Kuulemma on kova koodaripulakin; siihen sanon että näkis vaan. (Toisin kuin luullaan, se ei ole epäsosiaalisten ihmisten hommaa.)

Vierailija kirjoitti:

Rakenteelliset tekijät vaikuttavat. Järjestelmä on liian tiukka, vaativa ja tälläisille tapauksille ei ole kohdennettu minkäänlaisia tukitoimia. Jos näihin asioihin puututtaisiin jo vaikka alakoulusta lähtien tilanne voisi olla toinen.

Viime vuosikymmenet tähän asiaan on puututtu ja ala-ikäisten yksinäisyys osataan nykyään ottaa paremmin kuomioon. Rahaa on kokoajan ohjattu hoitavasta työstä ennaltaehkäisevään jotta sitä hoito- eli "laastari" -työtä ei enää tarvittaisi.

awkwardit ihmiset

poikkeavat

tylsät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani oli juuri tuollainen hiljainen, syrjäänvetäytyvä jne.

Hän valmistui maisteriksi 24v iässä ja meni vuotta aikaisemmin vakityöpaikkaan. Pari vastaavaa kaveriaan ovat samassa tilanteessa eli ei introvertti jää ilman töitä, jos ymmärtää mennä epämukavuusalueelleen ja todella osaa oman alansa.

Yksinäinen ja introvertti eivät ole mitään synonyymejä. Väittämällä näin teet vain hallaa yksinäisyydestä kärsiville ihmisille.

Enpä huomannut kirjoittavani poikani olevan yksinäinen

Työnantajat suosivat sosiaalisia henkilöitä työssä suoriutumisesta huolimatta

Toivottavasti et tarkoita tuolla niitä, joilla olisi töitä, mutta jotkut ovat sairastuneet vaikeaan fyysiseen sairauteen.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on koko joukko reppanoita, joille tuntuu tavallinen elämä vain olevan vieraalta planeetalta. Ei ole sitä pelisilmää jota työssä tarvitaan, ei oma-aloitteisuutta että kysyisi mitä silloin voi tehdä kun on joutoaikaa tms.

Osasta ihmisistä näkee jo kauas, että he ovat hiukan yksinkertaisia. Heille pitää näyttää kädestä pitäen kaikki, eikä viisi kertaakaan tunnu riittävän. Eikä näitä ole silti koskaan todettu mitenkään vammaisiksi tai poikkeaviksi, mutta taitavat silti jostain kohti hiukan olla sitä.

On paljon työpaikkoja, joihin ei pääse suhteilla vaan vaaditaan oikea koulutus ja pätevyys ja töihin voi päästä kuka vain hyvä tyyppi. Haastattelija on tietysti se, joka omalla kohdallaan määrittelee kuka on se hyvä tyyppi, kenestä jää positiivinen kuva ja kenen kanssa vallitsee oikea kemia ja aaltopituus.

Ennen nämä tyypit työllistyivät tehtaisiin "liukuhihnalle" tekemään jotain tiettyä hommaa. Enää ei ole tehtaita, joten he jäävät vain työttömiksi.

Työpaikat saadaan suhteiden avulla. Jos ei ole oikeanlaisia suhteita ei saa töitä. Jos ei saa töitä ei saa työkokemusta. Jos CV:ssä näkyy että ei ole työkokemusta ei tule jatkossakaan saamaan töitä. Itse olen tällaisessa kierteessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani oli juuri tuollainen hiljainen, syrjäänvetäytyvä jne.

Hän valmistui maisteriksi 24v iässä ja meni vuotta aikaisemmin vakityöpaikkaan. Pari vastaavaa kaveriaan ovat samassa tilanteessa eli ei introvertti jää ilman töitä, jos ymmärtää mennä epämukavuusalueelleen ja todella osaa oman alansa.

Yksinäinen ja introvertti eivät ole mitään synonyymejä. Väittämällä näin teet vain hallaa yksinäisyydestä kärsiville ihmisille.

Enpä huomannut kirjoittavani poikani olevan yksinäinen

Mutta tulit kuitenkin tähän ketjuun puhumaan introverteistä? Miten se liittyy asiaan?

Voidaan myös kysyä minkälainen naikkonen paskoo housuunsa lopun ikäänsä? Pitääkö laittaa muutama juristin käteen (vaikka ilmaiseksikin) etää hommaa häirinnät vereslihalle?

Antakaa yksinäisten ihmisten olla rauhassa sillä he ovat itse valinneet omasta tahdostaan olla yksikseen, kaikki eivät halua olla kokoajan tavoiteltavissa ja mukana sosiaalisessa oravanpyörässä. Monille se on kuluttavaa ja turhauttaa.

Miksi joidenkin ihmisten on näin vaikea käsittää että jotkut ihmiset haluavat olla yksin eivätkä kaipaa kavereita?

Tarpeetonta leimaamista koko juttu!

On erilaisia persoonallisuuksia. Mikään niistä ei ole paras. On vain paras temperamentti tiettyyn tehtävään.

Jos on ulospäinsuuntautunut ekstrovertti, niin tällainen on todennäköisesti hyvä myyjä: hän uskaltaa ottaa vieraisiin kontaktia ja alkaa juttusille. Hän saattaa olla oikea ihminen myös esiintymään, sillä hän hakee mielellään huomiota muilta ja nauttii keskipisteenä olemisesta. Häntä ei haittaa yksityisyyden puute, päinvastoin. Ekstrovertti aloittaa tehtäviä mielellään, mutta kyllästyy pian ja pomppaa taas seuraavaan hommaan.

Introvertti taas on hyvä pitkäjänteisyyttä ja tarkkuutta vaativassa tehtävässä, kuten kirjailijana, tutkijana tai tilintarkastajana. Hän ei kaipaa muita ihmisiä eikä huomiota. Hän nauttii analysoinnista ja ongelmanratkaisusta. Introvertillä on usein tarkkailijana osuvia luonneanalyyseja ihmisistä sekä hyviä ideoita. Hän saattelee ekstrovertin aloittamat ja kesken jättämät hommat loppuun saakka.

Yhteiskuntamme on osaamisemme summa. Kukaan ei ole toista huonompi. Kaikkia tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joidenkin ihmisten on näin vaikea käsittää että jotkut ihmiset haluavat olla yksin eivätkä kaipaa kavereita?

Eli sen takia että joku haluaa olla omasta tahdostaan yksin niin niidenkin pitää olla jotka eivät halua? Öh?

Vierailija kirjoitti:

Rakenteelliset tekijät vaikuttavat. Järjestelmä on liian tiukka, vaativa ja tälläisille tapauksille ei ole kohdennettu minkäänlaisia tukitoimia. Jos näihin asioihin puututtaisiin jo vaikka alakoulusta lähtien tilanne voisi olla toinen.

Mitä ihmettä? Siis onko täällä jo kuin USA:ssa, että lääkitään ujoja rohkeammiksi, koska se on heistä (muka) sairaus?

Miksi kaikkien pitää olla pinnallisia pälättäjiä, jotka hakevat huomiota kaiken aikaa kaikkien kanssa kaikkialla. Yök.

Olen rauhallinen ja ujo ollut aina ja silti töissä. Olen hyvä ja säntillinen työntekijä, kiitosta saanut joka paikassa. Nämä hölösuut taas...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joidenkin ihmisten on näin vaikea käsittää että jotkut ihmiset haluavat olla yksin eivätkä kaipaa kavereita?

Eli sen takia että joku haluaa olla omasta tahdostaan yksin niin niidenkin pitää olla jotka eivät halua? Öh?

No jos ei halua olla yksin, niin ratkaisu on mennä kylille. Sen kus ramppaat harrastuksissa ja lataat koko elämäsi sosiaaliseen mediaan aamukakasta iltapalaan. Varmaan tuttuja kiinnostaa (mutta eihän se tietenkään käy mielessäsi.)

:)

Ekstrovertit ei mielellään palkkaa introverttejä koska eivät tiedä miten pitäisi suhtautua ihmiseen, joka ei koko ajan tuo itseään esille joka tilanteessa. Menettävät siinä epäluulossaan monta pätevää ja hyvää työntekijää. Mutta esimiehetkin haluaa vain että töissä on kivaa ja hyviä tyyppejä, tuloksesta viis. Kyllähän sen näkee usein asiakkaanakin kun käy yrityksissä, palvelu on mitä on, kun on palkattu niitä hyviä tyyppejä eikä niitä osaavia tyyppejä. Kärjistetysti näin.