Tämän päiväisestä keskustelusta kyllä huomaa että ihmisten tieto autismirjosta on lähes olematonta
Selkeästi huhtikuussa pidettävä maailman autismitietoisuuspäivä on tarpeen. Stereotypiat istuu tiukassa. Löytyy non-verbaaleja yksilöitä, joiden toimintakyky on heikkoa ja sitten löytyy monia keskivertoa huomattavasti lahjakkaampia ja älykkäämpiä autismikirjon yksilöitä. Tämän takia puhutaankin kirjosta. Sanaa "autisti" käytetään haukkumasanana, minkä koen mielestäni ongelmallisena.
Mitä teillä tulee ensimmäisenä mieleen sanoista "autismi" ja "Asperger"?
Kommentit (35)
Varmaan totta, että tietua ei paljoa ole, mulle tulee autistista mieleen se lapsi, joka uppoaa omaan maailmaan eikä siihen saa kontaktsia. Aspergerista tulee mieleen liian älykäs, joka keskittyy vain mieluiseen asiaan, kaikki muu saa jäädä.
Se ketju jossa mm. Einstein oli asperger?
tämä on niin totta, oma 3v poikani on lievästi autistinen, ja pelkkää vähättelyä jatkuvasti kun eivät tajua millaista se on..
Vierailija kirjoitti:
Se ketju jossa mm. Einstein oli asperger?
Sekä Cambridgen että Oxfordin yliopistoista ollaan arvioitu, että sekä Einstein että Newton omasivat monia Asperger-piirteitä. Jos googlaat kuuluisia autismikirjolaisia niin joukosta löytyy paljon enemmän neurotyypillisiltä vaikuttaviakin henkilöitä.
https://www.newscientist.com/article/dn3676-einstein-and-newton-showed-…;
Vierailija kirjoitti:
Se ketju jossa mm. Einstein oli asperger?
Aika selkeä tapaus. Selkeämpi kuin minä itse.
-Ap
Ensimmäisenä tulee mieleen huonot sosiaaliset taidot
Autistipirjo oli se hassu opettaja Tampereella joka oli välillä iloinen ja välillä outo.
Mielenkiinnosta kysyn varmasti hölmön kysymyksen, älkää suuttuko: voiko autisminkirjon oireilu olla niin lievää, että pystyy ns. normaaliin perhe-elämään, olla vanhempi ja puoliso? Tiedän, että on juntti kysymys, en vain oikeasti tiedä...
Yhtä huonosti ihmiset tietää esim. diabeteksestä tai astmasta vaikka tietoa on tarjolla kunhan viitsii itse tutustua aiheeseen. Mikä yllätti?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyn varmasti hölmön kysymyksen, älkää suuttuko: voiko autisminkirjon oireilu olla niin lievää, että pystyy ns. normaaliin perhe-elämään, olla vanhempi ja puoliso? Tiedän, että on juntti kysymys, en vain oikeasti tiedä...
Riippuu täysin autismikirjolaisesta. Itse olen työelämässä ja pärjään omillani oikein hyvin. Olen keskivertoa hajamielisempi ja varmasti olisi välillä ongelmia muistaa lasten ruokailuaikoja yms. En näkisi kuitenkaan ongelmaa. Tärkeintä että on tietoinen omista heikkouksista ja osaa kehittää oikeita selvitymiskeinoja (edellisessä esimerkissä laittaa vaikka hälytyksen soimaan tms.). Lisäksi en kyllä hankkisi lapsia avioliiton ulkopuolella, joten tuskin yksin vastaisin lasten hoidosta. Lisäksi autismilla on voimakas geneettinen perusta ja monesti siirtykin jossain muodossa sukupolvelta toiselle, joten onkin ihan turvallista olettaa että monilla autismikirjolaisilla on lapsia. Mutta vastaus kysymykseen on että kyllä. Tosin se minkä kukin määrittelee normaaliksi perhe-elämäksi vaihtelee ihan perheen sisällä. Olen itse sosiaalisesti melko kömpelö, mutta sitä tasapainoittaa kyky lukea toisten eleitä ja tunnetiloja. En ole sokea lasten tai muiden ihmisten tarpeille ja uskon että niihin osaisin vastata.
Vierailija kirjoitti:
Autismirjo?
Viestissä kirjoitettu sama sana oikein. Ärsyttävää kun toiset jaksaa jankkaa yksittäisestä kirjoitusvirheestä, sen sijaan että sisältäisi itse viestin sisällön.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä huonosti ihmiset tietää esim. diabeteksestä tai astmasta vaikka tietoa on tarjolla kunhan viitsii itse tutustua aiheeseen. Mikä yllätti?
Tätä mietin itsekin ja että miksi ihmisillä pitäisi olla näistä tietoa ylipäänsä? Ihmisillä on satoja sairauksia, joita ei tunneta, so what? Tympii, että muutaman ihan tavallisen yksittäisen piirteen perusteella täällä jaetaan diagnooseja.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä huonosti ihmiset tietää esim. diabeteksestä tai astmasta vaikka tietoa on tarjolla kunhan viitsii itse tutustua aiheeseen. Mikä yllätti?
Mitä yleisiä harhaluuloja kyseisiin sairauksiin liittyy? Itselle ei tule mieleen juuri yhtään. Diabeteksestä tulee ehkä lähinnä vain se mieleen, että kaikki eivät tiedä eroa ykkös-ja kakkostyypin diabeteksen välillä.
Mä olen yrittänyt terapeutilleni puhua aspergerista, kun haluaisin päästä tutkimuksiin. Olen oireillut koko ikäni 14-v lähtien ja erilaisia mt-diagnooseja. Olen viime vuosina tutkinut asiaa ja epäilen vahvasti että mulla on asperger. Mutta ei puhettakaan terapeutin kanssa asiasta koska olen puhelias ja verbaalisesti hauska ihminen. Haluaisin tavata jonkun ammattilaisen mutta en yhtään tiedä miten ja minne päin lähteä tämän asian kanssa. Haluaisin vaan saada varmistuksen asialle ja tietää ns mikä mua vaivaa kun mulla on niin vahva tunne että olen erilainen kuin muut ja mitä olen aspergerista lukenut naisilla, pitää minuun niin paikkansa.
Ensimmäisenä tulee mieleen oma rakas asperger-poikani. Ihana, aito, suvaitseva ja erilaisuutta ymmärtävä aikuistuva nuori. Huumorintajuinen, eläinrakas, kielellisesti ja matemaattisesti lahjakas. Vaihtuvia mielenkiinnon kohteita joista imee kaiken tiedon itseensä.
Aistiyliherkkyyksiä. Murrosikä oli vaikea, itsetunto oli maassa ja välillä masensi, muutokset elämässä olivat vaikeita. Koulussa alisuoriutui ensimmäisten luokkien jälkeen. Nyt on ihana nähdä taas hyvinvoiva elämästä innostunut nuori. Selvästi ottaa itsenäistymisen askeleita nyt vaikkakin hieman viiveellä ikätovereihin nähden.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yrittänyt terapeutilleni puhua aspergerista, kun haluaisin päästä tutkimuksiin. Olen oireillut koko ikäni 14-v lähtien ja erilaisia mt-diagnooseja. Olen viime vuosina tutkinut asiaa ja epäilen vahvasti että mulla on asperger. Mutta ei puhettakaan terapeutin kanssa asiasta koska olen puhelias ja verbaalisesti hauska ihminen. Haluaisin tavata jonkun ammattilaisen mutta en yhtään tiedä miten ja minne päin lähteä tämän asian kanssa. Haluaisin vaan saada varmistuksen asialle ja tietää ns mikä mua vaivaa kun mulla on niin vahva tunne että olen erilainen kuin muut ja mitä olen aspergerista lukenut naisilla, pitää minuun niin paikkansa.
Verbaalinen lahjakkuushan ei sulje Aspergeria pois, päinvastoin. Monet Aspergerit ovat keskivertoa verbaalisesti lahjakkaampia ja omaavat melko laajankin sanavaraston. Tuo diagnoosin saaminen erityisesti tyttönä/naisena onkin melko haastavaa, sillä autismia ollaan pääasiassa tutkittu pojilla ja piirteet monesti ilmenevät eri tavalla tytöillä ja pojilla. Toivottavasti pääset vielä varmistamaan asian!
Olen autistin äiti ja tytär.
Autismissa, etenkin korkean suoriutumisen autismissa, on hyvin tavallista että ihminen on älykäs ja pystyy oppimaan nopeasti ja seuraamaan loogista päätelmää tai tapahtumasarjaa melko pitkälle.
Samanaikaisesti kuitenkin hänellä saattaa olla vakavia puutteita normaaleissa, meistä muista yksinkertaiselta tuntuvissa asioissa, kuten ajan hahmottamisessa, hygieniassa tai sosiaalisissa kirjoittamattomissa säännöissä ja normeissa.
Äly itsessään ei takaa vielä paljoakaan elämässä, jos toimintakyky on kovin puutteellinen.
Täällä kirjoittelevat vuodesta toiseen samaa jankkaavat miehet.