Tämän päiväisestä keskustelusta kyllä huomaa että ihmisten tieto autismirjosta on lähes olematonta

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä tulee mieleen oma rakas asperger-poikani. Ihana, aito, suvaitseva ja erilaisuutta ymmärtävä aikuistuva nuori. Huumorintajuinen, eläinrakas, kielellisesti ja matemaattisesti lahjakas. Vaihtuvia mielenkiinnon kohteita joista imee kaiken tiedon itseensä.

Aistiyliherkkyyksiä. Murrosikä oli vaikea, itsetunto oli maassa ja välillä masensi, muutokset elämässä olivat vaikeita. Koulussa alisuoriutui ensimmäisten luokkien jälkeen. Nyt on ihana nähdä taas hyvinvoiva elämästä innostunut nuori. Selvästi ottaa itsenäistymisen askeleita nyt vaikkakin hieman viiveellä ikätovereihin nähden.

Ihana krjoitus. Meillä lähipiirissä varhaisteini, johon kuvauksesi liittyy täysin.

Kiitos sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen yrittänyt terapeutilleni puhua aspergerista, kun haluaisin päästä tutkimuksiin. Olen oireillut koko ikäni 14-v lähtien ja erilaisia mt-diagnooseja. Olen viime vuosina tutkinut asiaa ja epäilen vahvasti että mulla on asperger. Mutta ei puhettakaan terapeutin kanssa asiasta koska olen puhelias ja verbaalisesti hauska ihminen. Haluaisin tavata jonkun ammattilaisen mutta en yhtään tiedä miten ja minne päin lähteä tämän asian kanssa. Haluaisin vaan saada varmistuksen asialle ja tietää ns mikä mua vaivaa kun mulla on niin vahva tunne että olen erilainen kuin muut ja mitä olen aspergerista lukenut naisilla, pitää minuun niin paikkansa.

Verbaalinen lahjakkuushan ei sulje Aspergeria pois, päinvastoin. Monet Aspergerit ovat keskivertoa  verbaalisesti lahjakkaampia ja omaavat melko laajankin sanavaraston. Tuo diagnoosin saaminen erityisesti tyttönä/naisena onkin melko haastavaa, sillä autismia ollaan pääasiassa tutkittu pojilla ja piirteet monesti ilmenevät eri tavalla tytöillä ja pojilla. Toivottavasti pääset vielä varmistamaan asian! 

Toivottavasti pääsen. Mun terapeutilla on täysin vanhentunut käsitys aspergerista. Mulla itselläni on ollut toistuvia masennuksia ylikuormittumisen vuoksi ja burnouteja mistä syystä haluaisin selvittää niiden perimmäiset syyt. Opin lapsen nuoren lukemaan ja helposti vieraita kieliä ja ulkoa pitkiä runoja. Oon aina pystynyt opettelemaan asioita ulkoa. Kun alan muistella muistan pikkutarkkoja asioita lapsuudesta mutta en välttämättä jotain ihan tavallista juuri tapahtunutta asiaa. Olen tosi sinisilmäinen ja joutunut siksi ikäviin tilanteisiin. Aikuisiällä olen ymmärtänyt miten en yleensä ymmärrä huumoria tai vitsejä tai otan vitsit tosissaan- tätä en tosin itse ole huomannut tietenkään missään vaiheessa elämääni. Minua on sanottu tosikoksi ja ylipuheliaaksi. Saatan jakaa henkkoht asioita suht tuntemattomille helposti. Olen joutunut noloihin sosiaalisiin tilanteisiin kun käsitän jotain väärin. Olen lievästi kasvosokea ja usein joudun miettimään tunnistanko tuttuja ihmisiä tai ihmiset näyttää samalta. Olen hyvä töissä mutta kuormitun ja väsyn ja stressaantuneena en osaa enää töitäni (kouluaikoina kävi esim niin että oppiaine jossa olin 9-10 oppilas en osannut kokeessa mitään ja sain nelosen). En hahmota muutoksia ympäristössä, esim puoliso laittaa keittiöön uuden hyllyn seinälle jossa on uusia kahvikuppeja: minä ihailen kuppeja ja vasta myöhemmin tajuan että keittiössä on uusi hylly, pimeällä ajaessa vaikeuksia hahmottaa missä tie jne.. toimistossa vaihtui työpiste niin vessasta tullessa vieläkin monta kuukautta muutoksen jälkeen saatan lähteä väärään suuntaan tai hetken en hahmota mihin mennä.. mulle on sattunut kaikenlaisia onnettomuuksia ja hajotan asioita herkästi vahingossa. Mitähän muuta.. oon tosi herkkä ja jos katson jonkun voimakkaita tunteita aiheuttavan elokuvan mun aivot vähän niinku jää sinne elokuvaan, tulee epätodellinen olo, vaikeita tunteita en osaa käsitellä vaan saatan mennä jumiin/ itkeä tai vahingoittaa itseä (ennen käytin päihteitä).

Oon vaan opetellut elämään mahdollisimman normaalisti mut nyt on alkanut tuntua että miten jaksan työelämää, vaikka työ on kivaa ja tykkään siitä. Oon vaan niin poikki kokoajan ja haluan pois ihmisten seurasta, en jaksa miettiä kokoajan mitä sanoa ja vastata oikein jne.

T. Tämä jotain diagnoosia kaipaava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä huonosti ihmiset tietää esim. diabeteksestä tai astmasta vaikka tietoa on tarjolla kunhan viitsii itse tutustua aiheeseen. Mikä yllätti?

Tätä mietin itsekin ja että miksi ihmisillä pitäisi olla näistä tietoa ylipäänsä? Ihmisillä on satoja sairauksia, joita ei tunneta, so what? Tympii, että muutaman ihan tavallisen yksittäisen piirteen perusteella täällä jaetaan diagnooseja.

En ymmärrä ihan tämmöistä ajattelutapaa, että jos monesta asiasta ja sairaudesta ei olla perillä, niin ei mistään saisi olla perillä. Minusta yleinen sivistys eri sairauksista, diagnooseista ja ihan perus biologiasta olisi tarpeen. Autismikirjolaisia on lukumäärällisesti paljon ja jos tietoisuutta autismikirjolaisista lisättäisiin, niin se helpottaisi sekä diagnosointia, että neuropoikkeavien ihmisten ymmärtämistä ja sitä kautta toivottavasti myös seuraisi huomioon ottavampi kohtelu. Siinä missä monia sairauksia ei näe päällepäin, niin autismi eroaa siinä mielessä kun monesti vaikuttaa vaihtelevassa määrin koko ihmisen olemukseen ja lähes jokaiseen elämän osa-alueeseen. Sen sijaan että kutsuttaisiin toisia vain oudoksi tai friikeiksi, niin voitaisiin yrittää ymmärtää niitä vaikuttavia tekijöitä käytöksen ja olemuksen takana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä huonosti ihmiset tietää esim. diabeteksestä tai astmasta vaikka tietoa on tarjolla kunhan viitsii itse tutustua aiheeseen. Mikä yllätti?

Tätä mietin itsekin ja että miksi ihmisillä pitäisi olla näistä tietoa ylipäänsä? Ihmisillä on satoja sairauksia, joita ei tunneta, so what? Tympii, että muutaman ihan tavallisen yksittäisen piirteen perusteella täällä jaetaan diagnooseja.

En ymmärrä ihan tämmöistä ajattelutapaa, että jos monesta asiasta ja sairaudesta ei olla perillä, niin ei mistään saisi olla perillä. Minusta yleinen sivistys eri sairauksista, diagnooseista ja ihan perus biologiasta olisi tarpeen. Autismikirjolaisia on lukumäärällisesti paljon ja jos tietoisuutta autismikirjolaisista lisättäisiin, niin se helpottaisi sekä diagnosointia, että neuropoikkeavien ihmisten ymmärtämistä ja sitä kautta toivottavasti myös seuraisi huomioon ottavampi kohtelu. Siinä missä monia sairauksia ei näe päällepäin, niin autismi eroaa siinä mielessä kun monesti vaikuttaa vaihtelevassa määrin koko ihmisen olemukseen ja lähes jokaiseen elämän osa-alueeseen. Sen sijaan että kutsuttaisiin toisia vain oudoksi tai friikeiksi, niin voitaisiin yrittää ymmärtää niitä vaikuttavia tekijöitä käytöksen ja olemuksen takana. 

Olen eri kirjoittaja, mutta mä taas olen sun kanssasi eri mieltä. Mun mielestä tärkeintä olisi hyväksyä, että me ihmiset olemme erilaisia. Siis ihan ilman mitään diagnoosejakin. Kyökkipsykologien päät on vaan sekaisin, kun jokaisesta tapaamastaan ihmisestä alkaa etsimään piirteitä ja ominaisuuksia, jotka voisi yhdistää johonkin vammaan tai sairauteen. Jos joku haluaa syödä säännöllisin väliajoin, annetaan syödä eikä odoteta häneltä lääketieteellistä perustelua, että kun mulla on tää diabetes.  Jos osattaisiin vain antaa kaikkien kukkien kukkia välittämättä siitä, täyttääkö toinen jonkun diagnoosin saamisen edellytykset vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä huonosti ihmiset tietää esim. diabeteksestä tai astmasta vaikka tietoa on tarjolla kunhan viitsii itse tutustua aiheeseen. Mikä yllätti?

Tätä mietin itsekin ja että miksi ihmisillä pitäisi olla näistä tietoa ylipäänsä? Ihmisillä on satoja sairauksia, joita ei tunneta, so what? Tympii, että muutaman ihan tavallisen yksittäisen piirteen perusteella täällä jaetaan diagnooseja.

En ymmärrä ihan tämmöistä ajattelutapaa, että jos monesta asiasta ja sairaudesta ei olla perillä, niin ei mistään saisi olla perillä. Minusta yleinen sivistys eri sairauksista, diagnooseista ja ihan perus biologiasta olisi tarpeen. Autismikirjolaisia on lukumäärällisesti paljon ja jos tietoisuutta autismikirjolaisista lisättäisiin, niin se helpottaisi sekä diagnosointia, että neuropoikkeavien ihmisten ymmärtämistä ja sitä kautta toivottavasti myös seuraisi huomioon ottavampi kohtelu. Siinä missä monia sairauksia ei näe päällepäin, niin autismi eroaa siinä mielessä kun monesti vaikuttaa vaihtelevassa määrin koko ihmisen olemukseen ja lähes jokaiseen elämän osa-alueeseen. Sen sijaan että kutsuttaisiin toisia vain oudoksi tai friikeiksi, niin voitaisiin yrittää ymmärtää niitä vaikuttavia tekijöitä käytöksen ja olemuksen takana. 

Olen eri kirjoittaja, mutta mä taas olen sun kanssasi eri mieltä. Mun mielestä tärkeintä olisi hyväksyä, että me ihmiset olemme erilaisia. Siis ihan ilman mitään diagnoosejakin. Kyökkipsykologien päät on vaan sekaisin, kun jokaisesta tapaamastaan ihmisestä alkaa etsimään piirteitä ja ominaisuuksia, jotka voisi yhdistää johonkin vammaan tai sairauteen. Jos joku haluaa syödä säännöllisin väliajoin, annetaan syödä eikä odoteta häneltä lääketieteellistä perustelua, että kun mulla on tää diabetes.  Jos osattaisiin vain antaa kaikkien kukkien kukkia välittämättä siitä, täyttääkö toinen jonkun diagnoosin saamisen edellytykset vai ei. 

Olen sitä mieltä että lähes jokainen ihminen kyllä saisi jonkinnäköisen diagnoosin jos vain kävisi diagnosoitavana. Itsellä kuitenkin Asperger-diagnoosi nosti valtavan taakan harteilta, antoi selityksen monille asioille menneisyydessä ja auttoi myös kehittämään uusia selvitymismalleja. Olen myös sitä mieltä, että toisten ihmisten ymmärtäminen helpottaa erilaisuuden hyväksymistä. Joidenkin ihmisten on helpompi ymmärtää toista jos on tiedossa ihan tieteellinen selitys tietyntyyppisille käyttäytymismalleille. Itse inhoan laatikoita, mutta  en silti koe että oma diagnoosini laittaisi minua sellaiseen. Diagnoosini ei määritä minua vaan minä määritän mitä autismikirjolaisuus on omalla kohdallani. 

Ihmisilke vtuiillaan koska ihminen ei ole tarpeeksi mielenkiintoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä huonosti ihmiset tietää esim. diabeteksestä tai astmasta vaikka tietoa on tarjolla kunhan viitsii itse tutustua aiheeseen. Mikä yllätti?

Tätä mietin itsekin ja että miksi ihmisillä pitäisi olla näistä tietoa ylipäänsä? Ihmisillä on satoja sairauksia, joita ei tunneta, so what? Tympii, että muutaman ihan tavallisen yksittäisen piirteen perusteella täällä jaetaan diagnooseja.

En ymmärrä ihan tämmöistä ajattelutapaa, että jos monesta asiasta ja sairaudesta ei olla perillä, niin ei mistään saisi olla perillä. Minusta yleinen sivistys eri sairauksista, diagnooseista ja ihan perus biologiasta olisi tarpeen. Autismikirjolaisia on lukumäärällisesti paljon ja jos tietoisuutta autismikirjolaisista lisättäisiin, niin se helpottaisi sekä diagnosointia, että neuropoikkeavien ihmisten ymmärtämistä ja sitä kautta toivottavasti myös seuraisi huomioon ottavampi kohtelu. Siinä missä monia sairauksia ei näe päällepäin, niin autismi eroaa siinä mielessä kun monesti vaikuttaa vaihtelevassa määrin koko ihmisen olemukseen ja lähes jokaiseen elämän osa-alueeseen. Sen sijaan että kutsuttaisiin toisia vain oudoksi tai friikeiksi, niin voitaisiin yrittää ymmärtää niitä vaikuttavia tekijöitä käytöksen ja olemuksen takana. 

Olen eri kirjoittaja, mutta mä taas olen sun kanssasi eri mieltä. Mun mielestä tärkeintä olisi hyväksyä, että me ihmiset olemme erilaisia. Siis ihan ilman mitään diagnoosejakin. Kyökkipsykologien päät on vaan sekaisin, kun jokaisesta tapaamastaan ihmisestä alkaa etsimään piirteitä ja ominaisuuksia, jotka voisi yhdistää johonkin vammaan tai sairauteen. Jos joku haluaa syödä säännöllisin väliajoin, annetaan syödä eikä odoteta häneltä lääketieteellistä perustelua, että kun mulla on tää diabetes.  Jos osattaisiin vain antaa kaikkien kukkien kukkia välittämättä siitä, täyttääkö toinen jonkun diagnoosin saamisen edellytykset vai ei. 

No joo ideaalimaailmassa kyllä. Mutta itse kaipaisin diagnoosia juuri siksi että esimerkiksi kun kamppailun näiden kuormittumiseen liittyvien haasteiden kanssa niin voisin työnantajalta pyytää siihen vedoten mahdollisuutta tehdä esim 6h työpäivää. Meillä ei ainakaan se onnistu töissä ihan vaan jos haluaa, ilman perusteita. Lyhyempi työpäivä olisi mun pelastus.. ja aina vaan lääkärit selittää mulle että mulla on taas joku masennus kun kuormitun vaikka itse tiedän että ei ole masennusta enkä ole laiskakaan! Niin monet asiat vaan vaatii multa ponnistelua että ne itsessään tuntuu suorituksilta tilanteesta riippuen,vaikka jollekin muulle ne on arkipäiväisiä asioita. Lisäksi haluaisin vertaistukea.

t.diagnoosia kaipaava

Vierailija kirjoitti:

Ihmisilke vtuiillaan koska ihminen ei ole tarpeeksi mielenkiintoinen.

?

Uskon, että isälläni on jonkunlainen autisminkirjoon kuuluva diagnosoimaton häiriö. Voisiko joku asiasta tietävämpi kertoa, kuulostavatko oireet sellaiselta? Eli isäni uppoutuu helposti omaan maailmaansa, hänellä on tietyt mielenkiinnonkohteensa mutta ei oikeen osaa kiinnostua muista asioista, on perheellinen ja työssäkäyvä -töissä selkeät rutiinit, ylipäätään rutiinit ehdottoman tärkeitä! Jos niistä poikkeaa niin hän on pois tolaltaan ja ärtyisä. Lisäksi vaikeuksia osoittaa tunteitaan tai ymmärtää toisen ihmisen tunteita. Nykyään vanhempana osaa jo paremmin ilmaista omia tunteitaan (tosin nonverbaalisesti - enemmän kiukuttelemalla) mutta ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan ollenkaan eikä usein ymmärrä mistä esim. konfliktit vaikka perheen sisällä johtuvat vaikka muille olisi päivänkirkasta.  Osoittaa rakkauttaan sitten teoillaan - tämä tosin yleistä ihan muutenkin varmaan. Mutta suurin miksi olen ajatellut on tuo omiin ajatuksiin ja oloihin uppoutuminen, rutiinien ehdoton tärkeys ja ääretön ärtymys ja suuttumus jos rutiineista poiketaan, vaikeus asettua toisen ihmisen asemaan, ei parhaat sosiaaliset taidot. Toisaalta isäni on hyvin älykäs (mikä taas ei poista mielestäni mahdollisuutta johonkin autisminkirjoon viittaavaan) ja perustanut perheen vaikka äidilläni on ollut aika vaikeaa usein ja joutunut kantamaan suurimman osan vastuusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä huonosti ihmiset tietää esim. diabeteksestä tai astmasta vaikka tietoa on tarjolla kunhan viitsii itse tutustua aiheeseen. Mikä yllätti?

Tätä mietin itsekin ja että miksi ihmisillä pitäisi olla näistä tietoa ylipäänsä? Ihmisillä on satoja sairauksia, joita ei tunneta, so what? Tympii, että muutaman ihan tavallisen yksittäisen piirteen perusteella täällä jaetaan diagnooseja.

En ymmärrä ihan tämmöistä ajattelutapaa, että jos monesta asiasta ja sairaudesta ei olla perillä, niin ei mistään saisi olla perillä. Minusta yleinen sivistys eri sairauksista, diagnooseista ja ihan perus biologiasta olisi tarpeen. Autismikirjolaisia on lukumäärällisesti paljon ja jos tietoisuutta autismikirjolaisista lisättäisiin, niin se helpottaisi sekä diagnosointia, että neuropoikkeavien ihmisten ymmärtämistä ja sitä kautta toivottavasti myös seuraisi huomioon ottavampi kohtelu. Siinä missä monia sairauksia ei näe päällepäin, niin autismi eroaa siinä mielessä kun monesti vaikuttaa vaihtelevassa määrin koko ihmisen olemukseen ja lähes jokaiseen elämän osa-alueeseen. Sen sijaan että kutsuttaisiin toisia vain oudoksi tai friikeiksi, niin voitaisiin yrittää ymmärtää niitä vaikuttavia tekijöitä käytöksen ja olemuksen takana. 

Olen eri kirjoittaja, mutta mä taas olen sun kanssasi eri mieltä. Mun mielestä tärkeintä olisi hyväksyä, että me ihmiset olemme erilaisia. Siis ihan ilman mitään diagnoosejakin. Kyökkipsykologien päät on vaan sekaisin, kun jokaisesta tapaamastaan ihmisestä alkaa etsimään piirteitä ja ominaisuuksia, jotka voisi yhdistää johonkin vammaan tai sairauteen. Jos joku haluaa syödä säännöllisin väliajoin, annetaan syödä eikä odoteta häneltä lääketieteellistä perustelua, että kun mulla on tää diabetes.  Jos osattaisiin vain antaa kaikkien kukkien kukkia välittämättä siitä, täyttääkö toinen jonkun diagnoosin saamisen edellytykset vai ei. 

Olen sitä mieltä että lähes jokainen ihminen kyllä saisi jonkinnäköisen diagnoosin jos vain kävisi diagnosoitavana. Itsellä kuitenkin Asperger-diagnoosi nosti valtavan taakan harteilta, antoi selityksen monille asioille menneisyydessä ja auttoi myös kehittämään uusia selvitymismalleja. Olen myös sitä mieltä, että toisten ihmisten ymmärtäminen helpottaa erilaisuuden hyväksymistä. Joidenkin ihmisten on helpompi ymmärtää toista jos on tiedossa ihan tieteellinen selitys tietyntyyppisille käyttäytymismalleille. Itse inhoan laatikoita, mutta  en silti koe että oma diagnoosini laittaisi minua sellaiseen. Diagnoosini ei määritä minua vaan minä määritän mitä autismikirjolaisuus on omalla kohdallani. 

Diagnoosi on tietysti tärkeä henkilölle itselleen ja lapsen ollessa kyseessä hänen vanhemmilleen. Samoin eri sairauksista ja vammoista tietäminen on  tärkeää niille, jotka työnsä puolesta hoitavat, opettavat tai muuten kohtaavat näitä ihmisiä. Mutta tarvitseeko työkaverisi tietää, mikä diagnoosi sinulla on? Tai naapurisi? Mitä enemmän ihmiset perehtyvät erilaisiin sairauksiin ja muihin poikkeamiin, sitä herkemmin he diagnoosin kuullessaan leimaavat toisen ihmisen tietynlaiseksi. Eli silloin diagnoosin saaneeseen liitetään sellaisiakin oletuksia, jotka diagnoosista huolimatta eivät hänen kohdallaan pidä lainkaan paikkaansa. Ihminen tavallaan jää näkymättömiin  diagnoosinsa taakse.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että isälläni on jonkunlainen autisminkirjoon kuuluva diagnosoimaton häiriö. Voisiko joku asiasta tietävämpi kertoa, kuulostavatko oireet sellaiselta? Eli isäni uppoutuu helposti omaan maailmaansa, hänellä on tietyt mielenkiinnonkohteensa mutta ei oikeen osaa kiinnostua muista asioista, on perheellinen ja työssäkäyvä -töissä selkeät rutiinit, ylipäätään rutiinit ehdottoman tärkeitä! Jos niistä poikkeaa niin hän on pois tolaltaan ja ärtyisä. Lisäksi vaikeuksia osoittaa tunteitaan tai ymmärtää toisen ihmisen tunteita. Nykyään vanhempana osaa jo paremmin ilmaista omia tunteitaan (tosin nonverbaalisesti - enemmän kiukuttelemalla) mutta ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan ollenkaan eikä usein ymmärrä mistä esim. konfliktit vaikka perheen sisällä johtuvat vaikka muille olisi päivänkirkasta.  Osoittaa rakkauttaan sitten teoillaan - tämä tosin yleistä ihan muutenkin varmaan. Mutta suurin miksi olen ajatellut on tuo omiin ajatuksiin ja oloihin uppoutuminen, rutiinien ehdoton tärkeys ja ääretön ärtymys ja suuttumus jos rutiineista poiketaan, vaikeus asettua toisen ihmisen asemaan, ei parhaat sosiaaliset taidot. Toisaalta isäni on hyvin älykäs (mikä taas ei poista mielestäni mahdollisuutta johonkin autisminkirjoon viittaavaan) ja perustanut perheen vaikka äidilläni on ollut aika vaikeaa usein ja joutunut kantamaan suurimman osan vastuusta. 

Kuulostaa melko tyypilliseltä Aspergerilta. Nykyisen diagnoosin historia (1996 poistui psykoosin luokasta) on vielä aika nuori, joten suurin osa suurista ikäluokista on vailla diagnoosia. Asperger ei todellakaan poissulje korkeaa älykkyysosamäärää. Omani on 140 mensan nettitestin mukaan, mutta en ole käynyt virallisesti mensan testissä. Kannerin oireyhtymän henkilöllä taas puolestaan on monesti keskivertoa alhaisempi älykkyysosamäärä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä huonosti ihmiset tietää esim. diabeteksestä tai astmasta vaikka tietoa on tarjolla kunhan viitsii itse tutustua aiheeseen. Mikä yllätti?

Tätä mietin itsekin ja että miksi ihmisillä pitäisi olla näistä tietoa ylipäänsä? Ihmisillä on satoja sairauksia, joita ei tunneta, so what? Tympii, että muutaman ihan tavallisen yksittäisen piirteen perusteella täällä jaetaan diagnooseja.

En ymmärrä ihan tämmöistä ajattelutapaa, että jos monesta asiasta ja sairaudesta ei olla perillä, niin ei mistään saisi olla perillä. Minusta yleinen sivistys eri sairauksista, diagnooseista ja ihan perus biologiasta olisi tarpeen. Autismikirjolaisia on lukumäärällisesti paljon ja jos tietoisuutta autismikirjolaisista lisättäisiin, niin se helpottaisi sekä diagnosointia, että neuropoikkeavien ihmisten ymmärtämistä ja sitä kautta toivottavasti myös seuraisi huomioon ottavampi kohtelu. Siinä missä monia sairauksia ei näe päällepäin, niin autismi eroaa siinä mielessä kun monesti vaikuttaa vaihtelevassa määrin koko ihmisen olemukseen ja lähes jokaiseen elämän osa-alueeseen. Sen sijaan että kutsuttaisiin toisia vain oudoksi tai friikeiksi, niin voitaisiin yrittää ymmärtää niitä vaikuttavia tekijöitä käytöksen ja olemuksen takana. 

Olen eri kirjoittaja, mutta mä taas olen sun kanssasi eri mieltä. Mun mielestä tärkeintä olisi hyväksyä, että me ihmiset olemme erilaisia. Siis ihan ilman mitään diagnoosejakin. Kyökkipsykologien päät on vaan sekaisin, kun jokaisesta tapaamastaan ihmisestä alkaa etsimään piirteitä ja ominaisuuksia, jotka voisi yhdistää johonkin vammaan tai sairauteen. Jos joku haluaa syödä säännöllisin väliajoin, annetaan syödä eikä odoteta häneltä lääketieteellistä perustelua, että kun mulla on tää diabetes.  Jos osattaisiin vain antaa kaikkien kukkien kukkia välittämättä siitä, täyttääkö toinen jonkun diagnoosin saamisen edellytykset vai ei. 

Olen sitä mieltä että lähes jokainen ihminen kyllä saisi jonkinnäköisen diagnoosin jos vain kävisi diagnosoitavana. Itsellä kuitenkin Asperger-diagnoosi nosti valtavan taakan harteilta, antoi selityksen monille asioille menneisyydessä ja auttoi myös kehittämään uusia selvitymismalleja. Olen myös sitä mieltä, että toisten ihmisten ymmärtäminen helpottaa erilaisuuden hyväksymistä. Joidenkin ihmisten on helpompi ymmärtää toista jos on tiedossa ihan tieteellinen selitys tietyntyyppisille käyttäytymismalleille. Itse inhoan laatikoita, mutta  en silti koe että oma diagnoosini laittaisi minua sellaiseen. Diagnoosini ei määritä minua vaan minä määritän mitä autismikirjolaisuus on omalla kohdallani. 

Diagnoosi on tietysti tärkeä henkilölle itselleen ja lapsen ollessa kyseessä hänen vanhemmilleen. Samoin eri sairauksista ja vammoista tietäminen on  tärkeää niille, jotka työnsä puolesta hoitavat, opettavat tai muuten kohtaavat näitä ihmisiä. Mutta tarvitseeko työkaverisi tietää, mikä diagnoosi sinulla on? Tai naapurisi? Mitä enemmän ihmiset perehtyvät erilaisiin sairauksiin ja muihin poikkeamiin, sitä herkemmin he diagnoosin kuullessaan leimaavat toisen ihmisen tietynlaiseksi. Eli silloin diagnoosin saaneeseen liitetään sellaisiakin oletuksia, jotka diagnoosista huolimatta eivät hänen kohdallaan pidä lainkaan paikkaansa. Ihminen tavallaan jää näkymättömiin  diagnoosinsa taakse.

"Mitä enemmän ihmiset perehtyvät erilaisiin sairauksiin ja muihin poikkeamiin, sitä herkemmin he diagnoosin kuullessaan leimaavat toisen ihmisen tietynlaiseksi." Ei pidä paikkaan autismikirjolaisten kohdalla. Aloituksessa juuri puhuinkin, kuinka stereotypiat kirjolaisista istuu tiukkassa, ja kirjon laajuuden ymmärtäminen nimenomaan auttaisi vähentämään stigmaa autismin ympärillä. 

Ylen Kioskin autismipaneeli oli itselle melko valaiseva. Samaa mieltä! Lisää autismitietoisuutta! :) 

Vierailija kirjoitti:

Ylen Kioskin autismipaneeli oli itselle melko valaiseva. Samaa mieltä! Lisää autismitietoisuutta! :) 

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Nähnyt kyseisen pätkän. Hauska pätkä, johon on helppo samaistua. 

+