Lue keskustelun säännöt.
Missä menee ihastumisen ja pakkomielteen ero?
22.01.2019 |
Joudun ihan vakavissani kysymään. Aiemmin haaveilu ei ole ollut niin vakavaa että se haittaisi töiden tekoa ja arkielämän pyörittämistä. Nyt on,työt menevät niin päin honkia että siitä on tullut huomautuksia ja kotona en voi muuta kuin maata silmät kiinni hurmaantuneena unelmissani
Kommentit (44)
Auttakaa nyt pliis. Mitä tälle voi tehdä? En kehtaisi millekään työpsykologille juttelemaan näin typerästä aiheesta, ei teinitytöilläkään ole tällaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustu ilmiöön nimeltä limerenssi. Se sinua vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Auttakaa nyt pliis. Mitä tälle voi tehdä? En kehtaisi millekään työpsykologille juttelemaan näin typerästä aiheesta, ei teinitytöilläkään ole tällaista
Miksi et voi oikeasti aloittaa suhdetta ihastuksen kohteesi kanssa?
T. Myöskin ihastunut
Vierailija kirjoitti:
Auttakaa nyt pliis. Mitä tälle voi tehdä? En kehtaisi millekään työpsykologille juttelemaan näin typerästä aiheesta, ei teinitytöilläkään ole tällaista
Mä menin juttelemaan psykologille, sillä se oli elämässäni oikeasti vaikuttava asia. Nolottihan se (olen myöskin aikuinen), mutta psykologi suhtautui asiallisesti.
T. Myöskin ihastunut
Pakkomielteinen ihastus?
Oon kokenut saman ja kivaa ei ole. Vaikea päästä eroon/kuiville koko hommasta. Meinas koko elämä mennä pahasti sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varattu, kaukainen ja vieläpä julkkis. Vaikka ei olisikaan emme varmasti saisi aikaan sellaista perhe-elämää kuin haluaisin (usko huviksesi, olen ottanut hänestä selvää kaiken mikä mahdollista lain tällä puolella ja yksityisyyttä kunnioittaen) -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttakaa nyt pliis. Mitä tälle voi tehdä? En kehtaisi millekään työpsykologille juttelemaan näin typerästä aiheesta, ei teinitytöilläkään ole tällaista
Mä menin juttelemaan psykologille, sillä se oli elämässäni oikeasti vaikuttava asia. Nolottihan se (olen myöskin aikuinen), mutta psykologi suhtautui asiallisesti.
T. Myöskin ihastunut
Oliko siitä apua?
T. kolmas ihastanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakkomielteinen ihastus?
Oon kokenut saman ja kivaa ei ole. Vaikea päästä eroon/kuiville koko hommasta. Meinas koko elämä mennä pahasti sekaisin.
Ja lisään että asiaa pahansi se että tunteet oli molemminpuoleisia mutta kumpikaan/tai ainakaan toinen ei halunnut rikkoa mitään.
Vieläkin ajattelen että ehkä joskus joka päivä olemme vielä yhdessä. Vaikka pikkaisen utopistiselta se tuntuu niin silti tuntuu siltä.
Se on oikeasti todella kamalaa ja tuntuu olevan pitkäkestoistakin. Itse kärsinyt tästä jo pari vuotta eikä loppua näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikuttaa sinun jaksamiseen ja toimintakykyyn, niin kyllä työpsykologi on ihan oikea osoite. Kuten huomaat, ei ole mikään harvinainen asia vaikka tuntuukin nololta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttakaa nyt pliis. Mitä tälle voi tehdä? En kehtaisi millekään työpsykologille juttelemaan näin typerästä aiheesta, ei teinitytöilläkään ole tällaista
Mä menin juttelemaan psykologille, sillä se oli elämässäni oikeasti vaikuttava asia. Nolottihan se (olen myöskin aikuinen), mutta psykologi suhtautui asiallisesti.
T. Myöskin ihastunut
Mitä psykkari neuvoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutustu ilmiöön nimeltä limerenssi. Se sinua vaivaa.
Tutustuin. Mielenkiintoista ja monin paikoin osuvaa juttua mutta vaikka kuinka haaveilen niin järki pysyy mukana siltä osin että en kyllä kuvittele mitään vastaamista tunteisiini
Vierailija kirjoitti:
Varattu, kaukainen ja vieläpä julkkis. Vaikka ei olisikaan emme varmasti saisi aikaan sellaista perhe-elämää kuin haluaisin (usko huviksesi, olen ottanut hänestä selvää kaiken mikä mahdollista lain tällä puolella ja yksityisyyttä kunnioittaen) -ap
Kai te sentään tunnette toisenne ettei ole pelkkä julkkisihastus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttakaa nyt pliis. Mitä tälle voi tehdä? En kehtaisi millekään työpsykologille juttelemaan näin typerästä aiheesta, ei teinitytöilläkään ole tällaista
Mä menin juttelemaan psykologille, sillä se oli elämässäni oikeasti vaikuttava asia. Nolottihan se (olen myöskin aikuinen), mutta psykologi suhtautui asiallisesti.
T. Myöskin ihastunut
Oliko siitä apua?
T. kolmas ihastanut
Oli siitä apua siihen kaikkein pahimpaan suruun ja epätoivoon. Siten, että pääsin siitä synkimmästä epätoivosta ainakin eroon. Olen kyllä edelleenkin ihastunut, eikä ole aikaa tai varaakaan pitkälliseen terapiaan juuri nyt. Koetan jotenkin pärjätä sen asian kanssa ja ehkä hieman on helpottunut olo aikaisempaan verrattuna.
Miksei psykologille voisi puhua? Tuo ei ole erityisen noloa mutta vaikuttaa kyllä psyykkeeseen.
Siis ei kai tää nyt ole joku Dexteri tai House?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttakaa nyt pliis. Mitä tälle voi tehdä? En kehtaisi millekään työpsykologille juttelemaan näin typerästä aiheesta, ei teinitytöilläkään ole tällaista
Mä menin juttelemaan psykologille, sillä se oli elämässäni oikeasti vaikuttava asia. Nolottihan se (olen myöskin aikuinen), mutta psykologi suhtautui asiallisesti.
T. Myöskin ihastunut
Mitä psykkari neuvoi?
Mua auttoi eniten se, että edes kykenin kertomaan siitä jollekin. Ihastumiseeni liittyi muutama muukin vaikea asia, joita sivusimme myös. Siihen kaikkeen liittyi todella voimakas häpeä ja syyllisyydentunto, mihin auttoi jo se "pelkkä" puhuminen. Se psykologi toi myös jotain perspektiiviä ongelmaani -- ennen sitä se oli vain epämääräinen "tunnemöykky", joka ahdisti ja söi itsetuntoani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varattu, kaukainen ja vieläpä julkkis. Vaikka ei olisikaan emme varmasti saisi aikaan sellaista perhe-elämää kuin haluaisin (usko huviksesi, olen ottanut hänestä selvää kaiken mikä mahdollista lain tällä puolella ja yksityisyyttä kunnioittaen) -ap
Kai te sentään tunnette toisenne ettei ole pelkkä julkkisihastus?
Emme. Tämä Ei minusta mitenkään vähennä tilanteen vakavuutta, lisää kylläkin sen noloutta. -ap
Hyvän tähden. Kyllä nyt ropisee psykologien laareihin helpot rahat ja hyvät naurut.
Pakkomielle tulee esiin törkeänä häirintänä jossa yritetään paksulla sepustelulla itku kurkussa selittää kuin kakara monta vuotta kestänyttä häirintää kun mieskohteensä EI kiinnostu käytöshäiriöisestä. Seuraillaan, yritetään kostopornoa, häiritään kotirauhaa, solvataan, uhkaillaan, julkista häirintää ja käytetään radiokanavia ja sosiaalista mediaa julkisen häirinnän muotona. Tuosta on rikoslaissa mainittu mm. Vainoamispykälä joka todellakin koskee naikkostakin.
Yrittää väkisin kostaa häirinnällä, yrittää ärsyttää julkisesti leimaamalla kohdettaan,
Joutuu siis viranomaistaholle vastaajaan selittelemään kun ei tajua toimia kuin nainen eikä joku naikkoshupakko itseään tarjoamassa kadulla ja kustannuspaikalla. Mikäli vainon kohteelle koituu muutakin taloudeliista haittaa, ei todellakaan haluaisi olla kyseisen naikkosen housuissa.
Pst. Fiksut naiset toimivat, hieman toisin. Tuo kuulostaa ääliskakaralta pikemminkin.