Vaimo pettänyt useasti - pääsenkö yli?

Rankkaa toi on. Suosittelen terapiaan menemistä. Sillä toi syö parisuhteen, jos ette saa puhuttua. Varsinkin jos vaimosi ei osoita mitään katumisen, merkkejä, sä alat olemaan tosi paskana pikkuhiljaa. Vaimosi tulisikin ymmärtää nyt, että sulla saattaa mennä vuosiakin, että luottamus palautuu. Ja joka kerta kun vaimosi lähtee jonnekin, niin tää tulee sun mieleen. Ja sun vaimon pitää kestää se, että saat sanoa pelkosi joka kerta.

Kertoiliko vaimo itse vai miten asia selvisi?

Jos puheyhteyttä ei ole, niin eron se varmaan pukkaa, ellet jää jostain syystä jeesustelemaan siihen.

Hänen luottohenkilö kertoi sen jälkeen kun heidän välinsä katkesivat. En sanoisi että hän ei katuisi mutta jotenkin haluaisin hänen osoittaa se. En tarkoita että hänen pitäisi madella edessäni vaan jotain muuta tapaa kuin vaan olla ns. normaalisti. 

Olen ollut tuota vastaavassa tilanteessa, tosin parikymppinsenä, eikä tyttöystävälläni ollut ainakaan montaa vakituista panokaveria, pääasiassa etsi baareista seuransa kunhan oli minut saanut "hukattua" jos yhdessä matkaa oltiin. Jäi kerran kiinni, todisteiden valossa paransi tapansa. Ja ajan kanssa sain annettua anteeksi. Eli anteeksiantaminen ja tilanteen normalisoituminen on mahdollista.

Mikä minua häiritsee tuossa sun tarinassa, on tuo vakikumppani ja se että olitte jo tuossa tilanteessa elämässä

Mies36 kirjoitti:

Olen ollut tuota vastaavassa tilanteessa, tosin parikymppinsenä, eikä tyttöystävälläni ollut ainakaan montaa vakituista panokaveria, pääasiassa etsi baareista seuransa kunhan oli minut saanut "hukattua" jos yhdessä matkaa oltiin. Jäi kerran kiinni, todisteiden valossa paransi tapansa. Ja ajan kanssa sain annettua anteeksi. Eli anteeksiantaminen ja tilanteen normalisoituminen on mahdollista.

Mikä minua häiritsee tuossa sun tarinassa, on tuo vakikumppani ja se että olitte jo tuossa tilanteessa elämässä

Nyt vasta älysin että noista kerroista on noin "kauan" aikaa. Eli nainen ei siis ole lapsiperhettä ollut potentiaalisesti hajottamassa noilla jutuilla tekojen aikaan?

Tärkeää on, että osaisitte asettua toistemme asemaan. Miltä asia tuntuu, jos tilanne olisi toisin päin. Jos tulee aito ymmärrys, ja olette ihan auki toisillemme, tämä saattaa liittää suhteenne todella lujasti yhteen uudelleen. Koska luottamus saattaa palata entistä voimakkaampana.

Jokin syy vaimollasi on näihin pettämisiin, joka on hänen itse kannettava. Onko hänellä kykyä katsoa itseensä, ja kykyä avautua sinulle omista puutteistaan, on pointti. Ja jos hän avautuu, niin ei pidä tuomita. Ihmisiä me kaikki ollaan, virheinemmekin.

Jos vaimoani kuin ottaa muut toisinaan, niin voitte ehkä ajatella jotain jumppaa, tms. Pääasia että puhutte kaikki auki. Jos kantti kestää.

Mies36 kirjoitti:

Mies36 kirjoitti:

Olen ollut tuota vastaavassa tilanteessa, tosin parikymppinsenä, eikä tyttöystävälläni ollut ainakaan montaa vakituista panokaveria, pääasiassa etsi baareista seuransa kunhan oli minut saanut "hukattua" jos yhdessä matkaa oltiin. Jäi kerran kiinni, todisteiden valossa paransi tapansa. Ja ajan kanssa sain annettua anteeksi. Eli anteeksiantaminen ja tilanteen normalisoituminen on mahdollista.

Mikä minua häiritsee tuossa sun tarinassa, on tuo vakikumppani ja se että olitte jo tuossa tilanteessa elämässä

Nyt vasta älysin että noista kerroista on noin "kauan" aikaa. Eli nainen ei siis ole lapsiperhettä ollut potentiaalisesti hajottamassa noilla jutuilla tekojen aikaan?

Oli lapsi ekan aikana ja toisen kerran aikana oli kaksi lasta. Kuinka käsittelit anteeksiantamisen? Millä ajatuksin? Itelle tuntuu että asiat olisivat olleet helpompia käsitellä silloin kauemman sitten kuin nyt..

-Rikki

Vierailija kirjoitti:

Mies36 kirjoitti:

Mies36 kirjoitti:

Olen ollut tuota vastaavassa tilanteessa, tosin parikymppinsenä, eikä tyttöystävälläni ollut ainakaan montaa vakituista panokaveria, pääasiassa etsi baareista seuransa kunhan oli minut saanut "hukattua" jos yhdessä matkaa oltiin. Jäi kerran kiinni, todisteiden valossa paransi tapansa. Ja ajan kanssa sain annettua anteeksi. Eli anteeksiantaminen ja tilanteen normalisoituminen on mahdollista.

Mikä minua häiritsee tuossa sun tarinassa, on tuo vakikumppani ja se että olitte jo tuossa tilanteessa elämässä

Nyt vasta älysin että noista kerroista on noin "kauan" aikaa. Eli nainen ei siis ole lapsiperhettä ollut potentiaalisesti hajottamassa noilla jutuilla tekojen aikaan?

Oli lapsi ekan aikana ja toisen kerran aikana oli kaksi lasta. Kuinka käsittelit anteeksiantamisen? Millä ajatuksin? Itelle tuntuu että asiat olisivat olleet helpompia käsitellä silloin kauemman sitten kuin nyt..

-Rikki

Mä en osaa valitettavasti tarkkaan sanoa enää, miten sen käsittelin, en ajan kulumisen takia (oma rikki meneminen samasta syystä tapahtui parikymppisenä)

Luultavasti siinä piti kysyä itseltään monia kysymyksiä kuten haluaako tästä huolimatta jatkaa, saako vihan ja inhon ulos itsestään, pystyykö arvostamaan toista enää jne. Ja ennenkaikkea, pystyykö enää luottamaan toiseen vai onko jatkossa niin mustasukkainen ja vainoharhainen ettei normaali elämä ei onnistu

Olen pahoillani ja toivon voimia!henkilökohtaisesti ajattelen että kukkasia tuli ilmi toista kautta kuin vaimoltasi en tiedä uskaltaisiko sitä enää luottaa.tokkopa olisi asiaa ikinä itse kertonut.ja näin ollen mikä takaisi sen ettei tekisi jatkossakin ja jättäisi taas kertomatta.

Rikki kirjoitti:

Syyskuussa 2018 sain tietää että vaimoni on pettänyt vuonna 2004 n.10 kertaa yhden tyypin kanssa ja 2009 kerran työkaverinsa kanssa. Meillä on kolme lasta joista viimeisin syntynyt 2010. Välillä tuntuu että hän olisi pahoillaan ja välillä taas tuntuu, että hän elää jo normaalia arkea huomaatta että minä olen pohjamudissa. Miten ajatella sitä asiaa että hän on viimeisimmän pettämisen jälkeen "herännyt" ja parantanut tapansa? Voiko luottamus palautua vielä?

itsellä 3.5v sekoilua takana ja ei ... se ei luottamus ei vaan palaa kunnolla, tommosen jälkeen aina on varpaillaan että mitä nyt taas tapahtuu. Ja tämä heijastaa uusiin suhteisiin myös ...

Miksi pitäisi päästä yli kun voi mennä ohi. Jätät sen rakorasian sillä kolmas kerta on viimeistään se missä mitataan onko sinussa miestä niin paljon että kunnioitat itseäsi tarpeeksi lähteäksesi. Naisesi ei selkeästikään kunnioita kerta vuosia paneskelee muita.

Kissa pöydälle ja terapiaan. Been there.

Ei sekään automaattisesti mitään auta. Meillä meni niin että mies antoi ajan mittaan mun teot anteeksi, mutta mulle jäi joku juttu, että en ehkä itse pettäjänä olekaan yli kaikesta edelleenkään, vuosien jälkeen.

Sitä en tiedä pystynkö jatkamaan tässä parisuhteessa kovin pitkään. Vuosi jo säädetty eron kanssa, suuntaan ja toiseen. On muutakin, mutta kyllä tämä vaikuttaa.

n30+

Vierailija kirjoitti:

Kissa pöydälle ja terapiaan. Been there.

Ei sekään automaattisesti mitään auta. Meillä meni niin että mies antoi ajan mittaan mun teot anteeksi, mutta mulle jäi joku juttu, että en ehkä itse pettäjänä olekaan yli kaikesta edelleenkään, vuosien jälkeen.

Sitä en tiedä pystynkö jatkamaan tässä parisuhteessa kovin pitkään. Vuosi jo säädetty eron kanssa, suuntaan ja toiseen. On muutakin, mutta kyllä tämä vaikuttaa.

n30+

Jotenkin huomaan saamaa eksän kanssa, tosin sillä erolla et hän kovasti yrittää aina saada asiat kuntoon .. mut lopuksi huomaa että miten paljon hän on rikkonut ja toiselle väärin tehnyt. Sit noista hyvin masennus päälle ja tukea haetaan sit taas muista, mikä ei tokikaan helpottanut suhdetta. 

Ja tosiaan valehtelu on ihan uskomatonta, ikinä ei oo kaikkea kertonut mitä on tehnyt ... voin vaan arvailla johtolangoista.

m44seassa kirjoitti:

Ja tosiaan valehtelu on ihan uskomatonta, ikinä ei oo kaikkea kertonut mitä on tehnyt ... voin vaan arvailla johtolangoista.

En minä ainakaan ole täysin kaikkea pystynyt kertomaan. Eikä vuosien jälkeen muista tarkkaan eikä edes halua kaivella. Tietysti jos mies ottais puheeksi, yrittäisin vastata. Omatoimisesti en kykene :(

N30+

Vierailija kirjoitti:

m44seassa kirjoitti:

Ja tosiaan valehtelu on ihan uskomatonta, ikinä ei oo kaikkea kertonut mitä on tehnyt ... voin vaan arvailla johtolangoista.

En minä ainakaan ole täysin kaikkea pystynyt kertomaan. Eikä vuosien jälkeen muista tarkkaan eikä edes halua kaivella. Tietysti jos mies ottais puheeksi, yrittäisin vastata. Omatoimisesti en kykene :(

N30+

Kannattaa myös miettiä mitä toinen joutuu läpikäymään, vaikka toinen kuvitteli itselläkin että en tiennyt mitä tapahtui niin kyllä monessa kohtaa huomaa käyttäytymisestä että nyt ei asiat oo kunnossa. Ja kun muutamassa kohtaa jopa sanoin et nyt riittää sekoilu.

Ja toki se h*lv*tin moinen miettiminen ja pähkäily et miksi, onko itsessä jotain vikaa (vaikka aina sanottiin että ei oo) ... mut mieti asiaa näin, luultavasti toinen ei tuu ikinä luottamaan suhun jos pienikin asia on jäänyt epäselväksi, vaikka hän ei sitä kysyiskään.

Oletko varmasti lastenne isä?

Vierailija kirjoitti:

Oletko varmasti lastenne isä?

Kuulemma olen.

-R

Hyvin yksinkertaista! Jätä se lumppu, eli vanha raviojaan ja uusi tiukkaperseinen fitness muija tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varmasti lastenne isä?

Kuulemma olen.

-R

Minä tarkistaisin tuossa tilanteessa tuon asian ja pohtisin jatkoa vasta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varmasti lastenne isä?

Kuulemma olen.

-R

Minä tarkistaisin tuossa tilanteessa tuon asian ja pohtisin jatkoa vasta sitten.

Samaa mieltä.ja siitä miten nainen ottaa pyynnön todistamisesta vastaan voi jo päätellä paljon.

Samassa veneessä oleena mä sain pohdittuani asioita näin.

Mikä se syy oli ett naiseni lähti pettämään..känni..vai ihastus. tilaisuus. toisen viehätys.

Mun tapauksessa noista monia.

Koitettu yhess miettiä ett miten jatketaan niin ett ei tarttis lähtee hakeen seksiä muualta.

En yritäkkään väittää ett syy olisi pelkästään naisen se oli vain seurausta...

Yksinkertaisesti oma pesä pitää toimia niin hyvin ettei tule tuollaisia..

Näin meillä jatkuu