Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vaimo pettänyt useasti - pääsenkö yli?

Rikki
22.01.2019 |

Syyskuussa 2018 sain tietää että vaimoni on pettänyt vuonna 2004 n.10 kertaa yhden tyypin kanssa ja 2009 kerran työkaverinsa kanssa. Meillä on kolme lasta joista viimeisin syntynyt 2010. Välillä tuntuu että hän olisi pahoillaan ja välillä taas tuntuu, että hän elää jo normaalia arkea huomaatta että minä olen pohjamudissa. Miten ajatella sitä asiaa että hän on viimeisimmän pettämisen jälkeen "herännyt" ja parantanut tapansa? Voiko luottamus palautua vielä?

Kommentit (27)

Vierailija
21/27 |
22.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en ainakaan päässyt yli. Oma vaimoni petti minua ensin vuosia sitten työkaverinsa kanssa. Tämän hän tunnusti, minä yritin harkinnan jälkeen antaa anteeksi ja jatkaa elämää. Vuosia kului, minullakin alkoi ajatukset jo hiukan normalisoitua ja itsetunto palautua. Sitten tuli uusi isku vasten kasvoja, vaimoni oli pettänyt uudestaan. Luottamus meni tietysti täysin ja erohan siitä lopulta tuli. Jälkiviisaana olisi pitänyt erota jo ensimmäisen pettämisen jälkeen.

Nyt olen uudessa suhteessa ja tuntuu hienolta pystyä luottamaan ihmiseen kaiken tuon jälkeen.

Vierailija
22/27 |
22.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oletko varmasti lastenne isä?

Minä en halunnu kysyä tuota häneltä ääneen, varmasti miettii itsekin. Sai ihan sivustaseuraajankin mielen matalaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/27 |
23.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

m44seassa kirjoitti:

Kannattaa myös miettiä mitä toinen joutuu läpikäymään /---/

luultavasti toinen ei tuu ikinä luottamaan suhun jos pienikin asia on jäänyt epäselväksi, vaikka hän ei sitä kysyiskään.

Olet täysin oikeassa.

Mä siis petin useamman kanssa tiettynä ajanjaksona. Ne on päällisin puolin puhuttu läpi. En tiedä onko enää vuosien jälkeen järkeä kaivella, missä järjestyksessä asiat meni tai muuta hyvin yksityiskohtia.

Sen sijaan olen edelleen valmis puhumaan, mitkä syyt johti pettämiseen, jos hän haluaa niistä puhua. Jos niissä on vielä jotain hampaankolossa. Näyttää ettei ole, koska on sanonut useampaan kertaan että on päässyt niistä yli. Toki joskus riidellessä hän tiuskaisee jotain. Pitäisikö siitä päätellä jotain?

Ihan yksinkertaisesti halusin vaan olla jollekin jotain muuta kuin vaimo, äiti, siivooja, kokki jne. Avioseksi oli käynyt tylsäksi.

Jälkikäteen tiedän että olisi pitänyt ottaa enemmän kahdenkeskeistä aikaa, pitää yllä jotain eroottista virettä lapsiperhearjessa. Ja olla toisillemme jotain muuta kuin iskä ja äiskä.

Puheeksi ottaminen on ihan h-tin hankalaa. Siinä joutuu avaamaan itsensä niin täysin ettei voi ollakaan ja ottamaan riski että tulee puukotetuksi. Niin. Kai koen edelleen valtavaa syyllisyyttä. Ja samalla tiedän että mun velvollisuus on olla rehellinen, vaikka satutan. Koska sittenhän se vasta sattuu jos jotain nousee myöhemmin esiin.

Luulen kuitenkin että enimmät on ok ja olen oppinut puhumaan muista asioista avoimemmin ja aikaisemmin. Esimerkiksi siitä mitä tarpeita mulla on seksin suhteen, jolloin ei pitäisi päästä syntymään tilannetta että päädyn hakemaan jotain muualta ilman lupaa.

Eli eli. Kai mä yritän sanoa että pettäjäkin kokee omanlaista kipua teoistaan ja osa meistä ihan tosissaan haluaa muuttaa tapojaan.

n30+

Vierailija
24/27 |
23.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varmasti lastenne isä?

Kuulemma olen.

-R

Minä tarkistaisin tuossa tilanteessa tuon asian ja pohtisin jatkoa vasta sitten.

Mitä se muuttaa? Mun vaimo kertoi kun erottiin että ehkä en ole yhden lapsen isä. En ole halunnut testiä. Oma on kun omana olen kasvattanut. Eikä exän pettäminen ole lapsen vika.

Vierailija
25/27 |
23.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varmasti lastenne isä?

Kuulemma olen.

-R

Minä tarkistaisin tuossa tilanteessa tuon asian ja pohtisin jatkoa vasta sitten.

Mitä se muuttaa? Mun vaimo kertoi kun erottiin että ehkä en ole yhden lapsen isä. En ole halunnut testiä. Oma on kun omana olen kasvattanut. Eikä exän pettäminen ole lapsen vika.

Juuri noin. Kyllä nämä minunkin tenavat minun on, vaikka jotain muuta joskus selviäisikin. En ole aloittaja

Vierailija
26/27 |
23.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinuna en antaisi enää anteeksi vaan ottaisin eron ja yksinhuoltajuuden lapsista. Rakkaus on jo särkynyt kauan sitten, jos on jo yli 10 kertaa petetty

Sisältö jatkuu mainoksen alla
27/27 |
23.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Toki joskus riidellessä hän tiuskaisee jotain. Pitäisikö siitä päätellä jotain?

Ihan yksinkertaisesti halusin vaan olla jollekin jotain muuta kuin vaimo, äiti, siivooja, kokki jne. Avioseksi oli käynyt tylsäksi.

Jälkikäteen tiedän että olisi pitänyt ottaa enemmän kahdenkeskeistä aikaa, pitää yllä jotain eroottista virettä lapsiperhearjessa. Ja olla toisillemme jotain muuta kuin iskä ja äiskä.

Puheeksi ottaminen on ihan h-tin hankalaa. Siinä joutuu avaamaan itsensä niin täysin ettei voi ollakaan ja ottamaan riski että tulee puukotetuksi. Niin. Kai koen edelleen valtavaa syyllisyyttä. Ja samalla tiedän että mun velvollisuus on olla rehellinen, vaikka satutan. Koska sittenhän se vasta sattuu jos jotain nousee myöhemmin esiin.

Luulen kuitenkin että enimmät on ok ja olen oppinut puhumaan muista asioista avoimemmin ja aikaisemmin. Esimerkiksi siitä mitä tarpeita mulla on seksin suhteen, jolloin ei pitäisi päästä syntymään tilannetta että päädyn hakemaan jotain muualta ilman lupaa.

Eli eli. Kai mä yritän sanoa että pettäjäkin kokee omanlaista kipua teoistaan ja osa meistä ihan tosissaan haluaa muuttaa tapojaan.

n30+

No toki itsellä sillen "p*sk*" maku kun ei ikinä ees keskusteltu, jäin aina siihen ettei halua muistella vanhoja.

Tiuskimiseen on hankala sanoa, mut toki voi koittaa kysyä et onko jotain vielä murhetta niistä tai selvittämätöntä, se on meinaan hankala toisen päästä yli että se toinen vaan tekee jotain semmosta.

Itse tiedän jos ja kun se puhelu joskus tulevaisuudessa taas tulee, niin pakotan että nämä asiat läpikäymään ... ja tiedän kyllä että tulos on että olen täynnä vihaa sitä henkilöä kohtaa.

Juu puhuminen tärkeetä, toisella se ei toiminut .. kaikki piti selvittää aina monta päivää ennekun sai jotain irti.