Opiskelu vs. työelämä

Siis millä tavalla ei jatku? Miten menestymistä työelämässä on mitattu?

Mistä johtuu, että paremmin opinnoissaan pärjäävien miesten menestys ei jatku samanlaisena työelämässä? Ahkeruudesta ja älystä tuskin on kyse, eikä kaikesta kai voi elämästä syyttää.

Entä mistä ylipäätääb johtuunee, että paremmin opinnoissaan pärjäävä ihmisen menestys ei jatku samanlaisena työelämässä? Ahkeruudesta ja älystä tuskin on kyse, eikä kaikesta kai voi elämästä syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Siis millä tavalla ei jatku? Miten menestymistä työelämässä on mitattu?

Palkkakehityksellä ja muilla urakehityksestä kertovilla mittareilla. Kuten vaikkapa alaisten määrällä tai projektien suuruudella.

Menestys -miten se sitten mitataankaan- riippuu niin paljon alasta, jolle kouluttautuu.

Ja se riippuu myös ihmisen -olkoot nais tai mies- asenteesta.

.

Ettei vain naisilla olisi entisaikojen vahva alistujarooli keskimäärin vahvempi kuin miehillä, vaikka opiskelumenestys olisi yhtä hyvä...

.

Pirkko Kolbe kirjoitti pakinoitsija nimellä Pii aikoinaan 1980-luvun alussa todella osuvan luettelon siitä, että jos nainen tekee jotakin, se on negatiivista, vaan kun mies tekee saman, se on erittäin hieno juttu.

Harmi, kun en googlaamalla kyseistä pakinaa löytänyt.

Olisi ollut tähän nappijuttu.

Pirkko Kolbe kirjoitti pakinoitsija nimellä Pii aikoinaan 1980-luvun alussa todella osuvan luettelon siitä, että jos nainen tekee jotakin, se on negatiivista, vaan kun mies tekee saman, se on erittäin hieno juttu.

Harmi, kun en googlaamalla kyseistä pakinaa löytänyt.

Olisi ollut tähän nappijuttu.

-joissain asioissa toi on niin totta. :D just mietin tänään joitain tilanteita esim. mun työharjottelussa, joista TIEDÄN, että jos oisin ollu miessukupuolinen, niin mua oltais taputeltu olalle niissä tilanteissa missä sain esim moitteita, vähättelyä ja lannistamista. :D

(ala on hoito-ala :D)

Vierailija kirjoitti:

Pirkko Kolbe kirjoitti pakinoitsija nimellä Pii aikoinaan 1980-luvun alussa todella osuvan luettelon siitä, että jos nainen tekee jotakin, se on negatiivista, vaan kun mies tekee saman, se on erittäin hieno juttu.

Harmi, kun en googlaamalla kyseistä pakinaa löytänyt.

Olisi ollut tähän nappijuttu.

-joissain asioissa toi on niin totta. :D just mietin tänään joitain tilanteita esim. mun työharjottelussa, joista TIEDÄN, että jos oisin ollu miessukupuolinen, niin mua oltais taputeltu olalle niissä tilanteissa missä sain esim moitteita, vähättelyä ja lannistamista. :D

(ala on hoito-ala :D)

Jep. Kun nainen tekee itsenäisiä päätöksiä, ottaa hän liikaa riskejä eikä tottele sääntöjä, vaikka lopputulos olis onnistunut (tuuria vaan!) ja kun mies tekee näin hän vie alaa eteenpäin ja toimii rohkeasti sekä oma aloitteisesti, johtaja tyyppi selvästi.

Mielipiteitä? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä tavalla ei jatku? Miten menestymistä työelämässä on mitattu?

Palkkakehityksellä ja muilla urakehityksestä kertovilla mittareilla. Kuten vaikkapa alaisten määrällä tai projektien suuruudella.

Voiko tuota sanoa menestymiseksi? Harva älykkäissä asiantuntijatehtävissä oleva haluaa pikkupomoksi, vaikka siitä lisää maksettaisiinkin. Gaussin käyrän oikea pää näkee työelämässä kiinnostavina ihan muita asioita

Sama koulutus miehen kanssa, minä suoritin miltei kaiken täysin pistein, mies selkeästi huonommin. Minä tienaan tuplaten enemmän.

Työelämässä menestyvät parhaiten he, jotka nostavat työkavereidensa tasoa.

Syystä tai toisesta näissä hyvissä tyypeissä on enemmän miehiä.

Miehissä enemmän kyynärpäätaktiikan käyttäjiä ja aggressiivisia pyrkyreitä. Näillä ominaisuuksilla ei arvosanoja saa, mutta töissä pärjää.

Naisten pitää opetella olemaan isompia m*lkkuja, siis.

Vierailija kirjoitti:

Miehissä enemmän kyynärpäätaktiikan käyttäjiä ja aggressiivisia pyrkyreitä. Näillä ominaisuuksilla ei arvosanoja saa, mutta töissä pärjää.

Naisten pitää opetella olemaan isompia m*lkkuja, siis.

Tuolla tavalla pääsee vauhdikkaasti just siihen uraputken alkuun, jonka jälkeen aletaan sitten ihmetellä "lasikattoa", "politikointia" ym. juttuja, kun kukaan ei halua m*lkkua pilaamaan ilmapiiriä vaan otetaan tilalle mieluummin joku nuorempi m*lkku hyväksikäytettäväksi ja loppuunpoltettavaksi ja pomoksi/osakkaaksi nostetaankin joku hyvä tyyppi.

Ihmisen urakehitykseen liittyy aina monenlaisia asioita, joista noin puolet liittyvät heihin itseensä ja siihen, mitä he ovat ja tekevät ja haluavat ja miten he sen tekevät. Toinen puoli liittyy siihen, mitä työympäristö ja sen johto ovat ja haluavat ja miten he sen tekevät.

Naisiin, jotka haluavat edetä johtotehtäviin, kohdistuu enemmän ja ristiriitaisempia vaatimuksia, joista yksi on se, että oikeastaan tuollaisen haluaminenkin on naiselta vähän epäilyttävää. On thty tutkimuksia, joissa sama cv on annettu ihmisten luettavaksi naisen nimellä ja miehen nimellä. Se ryhmä, joka luki Harryn cvtä, piti häntä dynaamisena tyyppinä, jonka saavutukset osoittavat, että hän pystyy vetämään projekteja luotettavasti. Varmasti mukava mies, johon kokeeseen osallistuneet opiskelijat olisivat mielellään tutustuneet. Henriettan cvtä lukeneet taas pitivät cvn kuvaamaan henkilöä kylmäkiskoisena kiipijänä ja agressiivisen kunnianhimoisena, ja ajattelivat, ettei heistä todennäköiesti tulisi tämän kanssa ystäviä. Naisilta vaaditaan miellyttämistä, mutta johtajuus vaatii sitä, etti miellytä.

Toisaalta naisilla on myös omia ristiriitaisia toiveita ja haluja. Varsinkin siinä vaiheessa, kun naiset perustavat perheen, heidän riskinottohalukkuutensa pienenee merittävästi, he hakevat turvallisuutta ja varmuutta, koska perhe on heistä pitkällä tähtäimellä riippuvainen. Miehillä samanlaista turvallisuushakuisuutta ei niin merkittävässä määrin synny, miehet lähtevät seikkailemaan ja metsästämään tilaisuuksia lasten saamisen jälkeenkin. Tämä sitten johtaa siihen, että miehet ”pelaavat” ja ottavat urallaan enemmän riskejä, jotka joko palkitseevat tai toteutuvat ja heillä menee joko hyvin tai huonosti. Naiset ja varsinkin äidit ottavat varmanpäälle ja hakevat turvallisuutta, ja heillä menee siksi keskiverrosti.

Itse olen edennyt aika mukavasti, mutta olenkin tietoisesti ottanut riskejä urallani, heittäytynyt tyhjän päällekin, hakenut parempaa vaikken ole tiennyt, saanko. Olen näyttänyt, mitä haluan, ja että pystyn siihen, silläkin uhalla, että olisin saattanut myös epäonnistua. Olen välillä epäonnistunut, näyttävästi ja julkisesti, kerännyt palaset ja jatkanut taas. Miellyttämisvaatimusongelma iskee korville säännöllisin väliajoin, eikä mikään määrä esin. reiluutta, tasapuolisuutta ja kokonaiskuvan kannalta toimimista saa sitä tyyppiä heräämään, joka katsoo asiaa vain omalta kannaltaan ja on mielestään väärin kohdeltu. Ei ole kiva kuulla olevansa ruma, kiukkuinen, kohtuuton ahne kakkiainen ja ahdistava ihminen, ei vaikka tajuaisi, että oikeasti ongelma on puhujan eikä sinun. Mutta siihenkin tottuu kun totuttautuu.