Ystäväni pääsi sairautensa vuoksi ravitsemusterapeutille tms. ja laihtui, nyt taas lihoo

Ravintoterapeutti voi pyytää pitämään ruokapäiväkirjaa, ja sitten vain sinnittelee sen seurantajakson. Kun jakso loppuu eikä ole ulkoista kontrollia, noin käy.

Kukaan muu ei voi syömisestä sanoa. Ihmisen täytyy se itse oivaltaa.

Ehkä pääsyy on jossain muualla kuin itse ruoassa. Yksinäinen. Jos kukaan ei katso syömisiä niin mitä väliä mitä syö mentaliteetti tai vastaava.

Kyllähän suurin osa laihdutuskuureista ja "elämänmuutoksista" epäonnistuu, niin kävi tässäkin tapauksessa.

Minulla ei ole itselläni enää jaksamista kuunnella vuodesta toiseen, miten ärsyttävää on kun ihmiset eivät vain anna hänen olla lihava ja ärsyttää kun pitää sanoa vaatekoko työvaatteita tilatessa (!?), ja ärsyttävää kun työpaikalla ovat yhdessä laihiksella, hän loukkaantuu noista asioista kuin hänen odotettaisiin myös liittyvän. Eikä hän uhallakaan liity, koska se ei muille kuulu eikä ole toisten asia. 

Jos sanoisin hänelle yhtään mitään, ystävyytemme olisi loppu. Ja tuo on ainoa ärsyttävä piirre hänessä, joten olen sietänyt ja ymmärtänyt tähän asti, mutta nyt alkaa tulla raja vastaan enkä jaksa enää. Hän pääsisi kaikista noista jankkaamistaan asioista ihan helposti, syömällä niinkuin opetettiin.

Ai niin, pointti tässä on se, että jos tunnistat itsesi eli omaat samanlaisia ajatuksia kuin hän,, niin voisitko kertoa miten saisin suututtamatta kerrottua hänelle tuon yksinkertaisen asian?

Hänellä on perhe ja työ, muu perhe syö normaalisti mutta hän ei. Lisäksi jättää töissä lounaita väliin, siis elimistö on säästöliekillä. Tuntuu kuin hän todistelisi töissä muille, että katsokaa nyt, en minä syömisen takia ole näin lihava. Vaikka nuo painonhallintaryhmäläiset ovat puhuneet elimistön säästöliekistä ja tuo ystävänikin tietää sen, mutta ei vain noudata ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, pointti tässä on se, että jos tunnistat itsesi eli omaat samanlaisia ajatuksia kuin hän,, niin voisitko kertoa miten saisin suututtamatta kerrottua hänelle tuon yksinkertaisen asian?

Se asia ei kuulu sinulle millään tavalla, joten sinun ei sitä tarvitse hänelle kertoa. Hän tietää sen jo eli älä pidä tyhmänä. Noin käy hyvin usein kun tuki loppuu ja pitäisi pärjätä itsekseen.

Sano, ettet jaksa enää kuunnella kiloihin liittyvää marinaa.

Olen kuullut, että raskautensa ajaksi tupakointinsa lopettaneet tupakoivat imettäessään lapsiaan ja lukenut, että viinalle persot alkavat juoda uudelleen.

En tiedä, pitävätkö edelliset tiedot paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, pointti tässä on se, että jos tunnistat itsesi eli omaat samanlaisia ajatuksia kuin hän,, niin voisitko kertoa miten saisin suututtamatta kerrottua hänelle tuon yksinkertaisen asian?

Se asia ei kuulu sinulle millään tavalla, joten sinun ei sitä tarvitse hänelle kertoa. Hän tietää sen jo eli älä pidä tyhmänä. Noin käy hyvin usein kun tuki loppuu ja pitäisi pärjätä itsekseen.

Eli vastauksesi kysymykseeni on: et sano mitään vaan kuuntelet samaa marinaa? Toinen vaihtoehto on, että jos edes vihjaan etten jaksa kuunnella enää, niin hän suuttuu verisesti ja kertoo mitä kaikkea minun märinää ei jaksa kuunnella. Muuten olisi tosi hyvä ystävä, mutta on asioita joista en voi sanoa. "kyllä kai mä nyt itsekin sen tiedän" ja todella ylimielinen loukkaantuminen.