Millainen ihminen hurahtaa sukututkimuksen? Mikä saa innostumaan?
Tiedän ihmisiä jotka viettää puolet vapaa-ajastaan lukien sukukirjoja, etsien familytree tai mikä onkaan ohjelmasta perimänsä mukaisia sukulaisia, käyden sukukokouksissa, ottaen yhteyttä KAUKAISIIN sukulaisiinsa, tonkien oman ja tuttaviensa sukujen menneisyyksiä...
Kommentit (11)
Just se.Mielenkiinto suvun vaiheisiin,kaipuu saada selityksiä- ja uskokaa tai älkää niitä löytyy.
Joillakin on tietty selkeä sukupuu ja luurangot visusti kaapissa...sitten on meitä jotka " maksavat tutkijalle ensin selvityksestä,sitten siitä että pitää tuloksista suunsa kiinni".
Itse löysin monessa ( ainakin kuusi) sukupolvessa hyvin vahvan äitilinjan- 200 vuotta sitten esiäiti oli aatelistyttö joka rakastui renkiin.Lähtö tuli kartanosta mutta vaakuna oli hieno...Samalla löytyi selitys vaikeisiin suhteisiin äitien ja tytärten välillä.
Mielenkiintoista!
Sukututkimus on ehkä vähän ns. paremman väen harrastus. Koulutettuja, usein jo iäkkäämpiä herrasmiehiä ja -naisia.
Olen sukua ainakin viidelle presidentille!
Mulla on erikoisia ulkomaalaisia nimiä sukupuussa, en tiedä ketä olivat.
Itselläni on pieni suku ja todella läheinen. Lapsuuteni rakkaimmat tarinat olivat mummon kertomuksia Karjalasta ja toisaalta taas mummini suuresta perheestä.
Pidän historiasta muutenkin kovasti, oman suvun historian penkominen on varmaan siksi tullut niin tärkeäksi.
Töitä teen mediapuolen tehtävissä. Olen 37-vuotias.
Se on oma maailmansa johon voi upota syvälle ja koukuttua. Vähän kuin joillain vaikka pelit.
Mikä siinä sitten kiehtoo ja koukuttaa... ihmiskohtalot, vanhempien kuolema nuorena ja liuta orpoja, miten selvisivät ja miten vaikutti suvun myöhempiin vaiheisiin... mitkä ammatit on esiintyneet suvussa, mitkä nimet, millaisella seudulla asuttu... lehtolapset ja useammat puolisot... mitä tehty sodissa ja miten nuorina menty naimisiin... vanhat kuvat ja miltä näytettiin sodan jälkeen tai mitkä piirteet on ulkonäössä suvussa vieläkin yms... kuvitelmat niiiden menneiden polvien luonteista, miten viihtyivät elämissään... mielikuvat itsestä siinä jatkumona ja itsen jälkeen taas seuraavat sukupolvet...
Jokaisella ihmisellä on iso suku, kun taaksepäin mennään. Esivanhempia kun on 2, 4, 8, 16, 32 jne.
Ihmiset nyt hurahtaa kuka mihinkin. Yksi tuijottaa saippuasarjoja, toinen luuhaa huutokaupoissa, kolmas rassaa autoja, neljäs istuu pilkillä, viides kerää muotilaukkuja ja kenkiä, jotkut kiertää tanssilavoja, jotkut matkailee, joku mskaa piilokpjussa puolet vuodesta elukoita kuvaillen, jne. Ja jotkut, kuten ap, ihmettee, miksi toiset tekee sitä sun tätä.
Hurahtaminen on inhimillinen piirre, osa ihmisyyttä.
Sain vasta kolmekymppisenä tietää, että isoisovanhempani olivat tanskalaisia. Alkoi kiinnostaa, mitä muuta en tiedä.
Mulla on erikoinen sukunnimi. Halusin selvittää milloin se on otettu käyttöön.
No kerro sinä, millaisia ihmisiä he ovat, jotka noin tekevät, kun sellaisia tiedät.