Lue keskustelun säännöt.
Mies valittaa normaalin arjen asioista
21.01.2019 |
Mies valittaa minulle melkein joka päivä jostain, mikä hänen arjessa on hankalaa (tai siis meidän arjessa hänelle hankalaa). Ne asiat vaan on sellaisia, että minä selviän itse niistä valittamatta joka päivä. Esimerkiksi meidän auto hajosi muutama päivä sitten ja mies on joutunut kulkemaan julkisilla töihin. Valittaa koko aamun miten kamalaa ja raskasta on mennä bussilla ja palata bussilla ja pysäkillä odottaminen on ihan hirveää kun on pakkanen jne. No kummasti minä olen kulkenut vuosia bussilla satoi tai paistoi tai pakasti, koska auto on miehen käytössä, enkä valita siitä koskaan (vaikka saatanhan minäkin palella siellä pysäkillä). Tai jos joutuu tekemään jotain kotityötä, esim. ripustamaan pyykit samalla kun on lapsen kanssa, niin kauhea valitus miten hankalaa ja raskasta se on ja ei voi enää ikinä kuulemma ripustaa pyykkejä jos lapsi pyörii siinä jaloissa. No kummasti minä teen joka päivä kotitöitä lapsen pyöriessä samalla jaloissani, enkä valita siitä vaan teen vain koska vaihtoehtoja ei ole. Sitten hän loukkaantuu kun ei saa minulta sympatiaa valitukselleen. Ei kai saa kun asiat mistä valittaa on minun normaalia jokapäiväistä arkea ollut jo vuosia. Jos täällä on joku mies, niin voisiko kertoa, että eikö mies oikeasti ymmärrä, että vaimo tekee ihan samat asiat valittamatta koko ajan?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YliluutnanttiHeinonen kirjoitti:
Onko miehesi käynyt armeijaa?
On, ja on muutenkin sellainen perinteinen maskuliininen mies. Ap
Siinäpä se vika onkin.
Maskuliininen mies = vika.
Tätä on elämä feminismin mädättämässä maailmassa vuonna 2019
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miesystävä (tällä hetkellä työtön) valitti mulle just viime perjantai-iltana, kuinka oli väsynyt kun piti herätä 05.45 samana aamuna.
En sanonut mitään, loin vain vähän pidemmän katseen ja kohotin kulmiani kysyvästi.
Mies tajusi heti ja pyysi anteeksi että valittaa.
(Minä nimittäin herään ma-pe joka päivä 05.45, jotta ehdin lenkittää koiran kunnolla ennen kuin menen kahdeksaksi kokopäivätöihin.)
Mutta eipä silti, saahan hän väsynyt olla. Niin olen minäkin usein, minkä myös hänelle sanoin. Oltiin sitten yhdessä väsyneitä, koomattiin sohvalla, harrastettiin pikaseksiä ja mentiin aikaisin nukkumaan. :)
Tiedän tunteen. Mies saa imuiromisenkin kuulostaa maailman raskaimmalta työtä. Huokaillaan, valitetaan ja suututaan. Pyykinpesu aiheuttaa samanlaista huokailua sekä oikeastaan ihan kaikki kotihommat mitä mies joutuu tekemään. En oikein käsitä, etteikö näe sitä että minä teen ne suurimmaksi osaksi ja vielä hiljaa. Aina kauhea meteli, jos mies nyt sattuu joutua pesemään vaikka suihku. Aivan jäätävä kitinä, valitus ja ihmetellään missä on pesuaineet ja tarvikkeet. Kun satun kertomaan, että oiskohan ne siivouskaapissa - mies suuttuu ja alkaa hirveä puhina ja valitus siitä kuinka "kaikki pitää mennä sinun mukaasi". :D Sinkkuna oli niin paljon helpompaa!
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. Tässä mammojen neuvo: et tue kumppaniasi tarpeeksi. Monella mammalla tuo tukemattomuus ilmenee turhana valituksena.
Ok. Otan neuvon vastaan. Mutta neuvo vielä, että miten tukea miestä, jolla on joka päivä paljon helpompi ja kevyempi arki kuin minulla (kun mies ei kuitenkaan tue minua)? Pitäisikö minun ottaa vielä hoitaakseni osa hänen vastuulla olevista asioistaan? Tai maksaa hänelle taksi, kun hän ei kestä odottaa pari minuuttia bussia siellä pysäkillä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet valittaa säästäkin, joten ihan normaalia tuo, vai eikö mies saakkaan tehdä näin?
On aika ikävää kuunnella päivästä toiseen kotona koko ajan valitusta ns. pikkuasioista. Tai siis miehelle ne ei varmaan sitten ole pikkuasioita, siis esimerkiksi yksi puolen tunnin työmatka bussilla, mutta minulle ne on pikkuasioita, koska itse joudun niitä tekemään poikkeuksetta aina. Ja on aika ikävää katsoa, kun toinen kerjää sympatiaa noilla pikkuasioilla, mutta hän ei koskaan tarjoa sitä sympatiaa vaimolle, joka kuitenkin elää joka päivä niiden (miehen mielestä ihan hirveiden) asioiden kanssa. Ap
Sinä et ole miehesi ,eikä miehesi ole sinä.
Eihän miehelläsi ole kuukautisiakaan, joten itsesi vertaaminen mieheesi on typerää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet valittaa säästäkin, joten ihan normaalia tuo, vai eikö mies saakkaan tehdä näin?
Säästä valittaminen on eri asia, sää on kaikille sama. Jos mun mies valittaisi esim. siitä, että joutui menemään lapsen kanssa kenkäkauppaan (kuten eilen meni) ja miten hirvittävän raskasta se oli, kun minä olen 10 vuotta vastannut 99% lasten vaate- ja kenkähankinnoista, niin kyllähän tuo lähettäisi sen viestin, että miehen aika ja mukavuus on tärkempää kuin minun. Mikä taas tuntuisi pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet valittaa säästäkin, joten ihan normaalia tuo, vai eikö mies saakkaan tehdä näin?
On aika ikävää kuunnella päivästä toiseen kotona koko ajan valitusta ns. pikkuasioista. Tai siis miehelle ne ei varmaan sitten ole pikkuasioita, siis esimerkiksi yksi puolen tunnin työmatka bussilla, mutta minulle ne on pikkuasioita, koska itse joudun niitä tekemään poikkeuksetta aina. Ja on aika ikävää katsoa, kun toinen kerjää sympatiaa noilla pikkuasioilla, mutta hän ei koskaan tarjoa sitä sympatiaa vaimolle, joka kuitenkin elää joka päivä niiden (miehen mielestä ihan hirveiden) asioiden kanssa. Ap
Minun ex nainen oli aivan samanlainenja siihen ei auttanut aika, eikä mikään. Jotkut ovat vain luonteeltaan sellaisia. Toki elämässä on stressaavia jaksoja jollain nämä ilmenevät tuollaisena käytöksenä. Tuntuu että osalla ihmisistä stressinhallintataidot ovat niin huonoja, että pienimmätkin odottamattomat asiat saavat ajatukset solmuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei mun miehellä on sama kun joutuu lapsen kanssa tekemään jotain! :D ärsyyntyy suunnattomasti jos laittaa pyykkejä ja lapsi pyörii siinä ja koskettelee pyykkejä ja repii niitä pesukoneesta. Annoin vinkin että antaa lapsen pistää jotain pyykkejä kuivumaan niin ”no ei se osaa ja menee ryttyyn ja joudun laittamaan uudestaan!” Lapsi on siis 2v.. joo mutta sitten lapsi keskittyisi edes hetken siihen eikä repisi niitä muita pois kuivumasta....
Suukkihoito aamuin illoin ja mies ei valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet valittaa säästäkin, joten ihan normaalia tuo, vai eikö mies saakkaan tehdä näin?
Säästä valittaminen on eri asia, sää on kaikille sama. Jos mun mies valittaisi esim. siitä, että joutui menemään lapsen kanssa kenkäkauppaan (kuten eilen meni) ja miten hirvittävän raskasta se oli, kun minä olen 10 vuotta vastannut 99% lasten vaate- ja kenkähankinnoista, niin kyllähän tuo lähettäisi sen viestin, että miehen aika ja mukavuus on tärkempää kuin minun. Mikä taas tuntuisi pahalta.
Säästä valittaminen on typerää, koska se on sellainen kun se on. Valittaminen on muutenkin typerää, mutta valitus asioista joille ei ketään voi mitään on lapsellista.
Miehelläni on tapana myös valittaa turhista asioista ihan joka päivä. Siis asioista joihin ei edes pysty vaikuttamaan. Onneksi ei loukkaannu kun huomautan että niistä on turha valittaa ja moni kotiaskare sujuu paljon helpommin jos käyttää sen energian siihen tehtävään ennemmin kuin siitä valittamiseen. Minä viihdyn paremmin siistissä kodissa enkä valita kodin jokapäiväisistä askareista, puuhastelen mielummin niitä kuin jämähtäisin telkkarin eteen tuijottamaan. Oma asenne on ratkaiseva.
Onhan se toki raskasta jos on koko elämänsä saanut palvelua (ensin äiti ja sitten vaimo), ja vasta nyt huomaa ja opettelee hoitamaan kotiaan. Ja se bussilla kulkeminen, voi jestas mikä kakara ukko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet valittaa säästäkin, joten ihan normaalia tuo, vai eikö mies saakkaan tehdä näin?
Säästä valittaminen on eri asia, sää on kaikille sama. Jos mun mies valittaisi esim. siitä, että joutui menemään lapsen kanssa kenkäkauppaan (kuten eilen meni) ja miten hirvittävän raskasta se oli, kun minä olen 10 vuotta vastannut 99% lasten vaate- ja kenkähankinnoista, niin kyllähän tuo lähettäisi sen viestin, että miehen aika ja mukavuus on tärkempää kuin minun. Mikä taas tuntuisi pahalta.
Säästä valittaminen on typerää, koska se on sellainen kun se on. Valittaminen on muutenkin typerää, mutta valitus asioista joille ei ketään voi mitään on lapsellista.
Ei ollut pointtini, mutta okei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. Tässä mammojen neuvo: et tue kumppaniasi tarpeeksi. Monella mammalla tuo tukemattomuus ilmenee turhana valituksena.
Ok. Otan neuvon vastaan. Mutta neuvo vielä, että miten tukea miestä, jolla on joka päivä paljon helpompi ja kevyempi arki kuin minulla (kun mies ei kuitenkaan tue minua)? Pitäisikö minun ottaa vielä hoitaakseni osa hänen vastuulla olevista asioistaan? Tai maksaa hänelle taksi, kun hän ei kestä odottaa pari minuuttia bussia siellä pysäkillä? Ap
Etkö ole kuullut että heikompia kuuluu auttaa. Mistä sinä voit tietää miten kuormittavana hän arkensa kokee? Jos et rakasta puolisoasi voi tukea, koska sinä teet enemmän, niin eroa hyvä ihminen. Et ansaitse kumppania ollenkaan jos tuo on lähtökohta. Minä en tunne miestäsi, niin ehkä sinä tiedät paremmin mikä häntä auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. Tässä mammojen neuvo: et tue kumppaniasi tarpeeksi. Monella mammalla tuo tukemattomuus ilmenee turhana valituksena.
Ok. Otan neuvon vastaan. Mutta neuvo vielä, että miten tukea miestä, jolla on joka päivä paljon helpompi ja kevyempi arki kuin minulla (kun mies ei kuitenkaan tue minua)? Pitäisikö minun ottaa vielä hoitaakseni osa hänen vastuulla olevista asioistaan? Tai maksaa hänelle taksi, kun hän ei kestä odottaa pari minuuttia bussia siellä pysäkillä? Ap
Etkö ole kuullut että heikompia kuuluu auttaa. Mistä sinä voit tietää miten kuormittavana hän arkensa kokee? Jos et rakasta puolisoasi voi tukea, koska sinä teet enemmän, niin eroa hyvä ihminen. Et ansaitse kumppania ollenkaan jos tuo on lähtökohta. Minä en tunne miestäsi, niin ehkä sinä tiedät paremmin mikä häntä auttaisi.
Miten paljon minun pitäisi vielä oikein raataa hänen eteen? Nyt jo suostun siihen, että hän saa mennä autollamme omat työmatkansa ja minä menen julkisilla, enkä valita asiasta. Nyt jo hoidan kotihommia samalla kun olen lapsen kanssa, oman työpäiväni jälkeen, jotta hän saa levätä työpäivänsä päätteeksi sohvalla yksin, enkä valita tästäkään jne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. Tässä mammojen neuvo: et tue kumppaniasi tarpeeksi. Monella mammalla tuo tukemattomuus ilmenee turhana valituksena.
Ok. Otan neuvon vastaan. Mutta neuvo vielä, että miten tukea miestä, jolla on joka päivä paljon helpompi ja kevyempi arki kuin minulla (kun mies ei kuitenkaan tue minua)? Pitäisikö minun ottaa vielä hoitaakseni osa hänen vastuulla olevista asioistaan? Tai maksaa hänelle taksi, kun hän ei kestä odottaa pari minuuttia bussia siellä pysäkillä? Ap
Etkö ole kuullut että heikompia kuuluu auttaa. Mistä sinä voit tietää miten kuormittavana hän arkensa kokee? Jos et rakasta puolisoasi voi tukea, koska sinä teet enemmän, niin eroa hyvä ihminen. Et ansaitse kumppania ollenkaan jos tuo on lähtökohta. Minä en tunne miestäsi, niin ehkä sinä tiedät paremmin mikä häntä auttaisi.
Miten paljon minun pitäisi vielä oikein raataa hänen eteen? Nyt jo suostun siihen, että hän saa mennä autollamme omat työmatkansa ja minä menen julkisilla, enkä valita asiasta. Nyt jo hoidan kotihommia samalla kun olen lapsen kanssa, oman työpäiväni jälkeen, jotta hän saa levätä työpäivänsä päätteeksi sohvalla yksin, enkä valita tästäkään jne. Ap
Mistä minä tietäisin? Sinähän se hänen kanssaan asut. En ymmärrä mitä sinä odotat muuta kuin että joku ehdottaa eroa.
Minun ex valitti minulle että vain makaan sohvalla. Makasinkin työpäivän jälkeen sen puolituntia ja makaan edelleen. Ero on tullut ja nyt tämä ex ei saa yksinkertaisesti asioita hoidettua ja minä makaan edelleen sohvalla. Viikko viikko käytössä. Tulikin yllätyksenä itsellekkin että minun hommani vähentyivät eron jälkeen. Olin kai alkanut uskoa jo sitä nalkuttavaa laiskimusta.
Vierailija kirjoitti:
Hei mun miehellä on sama kun joutuu lapsen kanssa tekemään jotain! :D ärsyyntyy suunnattomasti jos laittaa pyykkejä ja lapsi pyörii siinä ja koskettelee pyykkejä ja repii niitä pesukoneesta. Annoin vinkin että antaa lapsen pistää jotain pyykkejä kuivumaan niin ”no ei se osaa ja menee ryttyyn ja joudun laittamaan uudestaan!” Lapsi on siis 2v.. joo mutta sitten lapsi keskittyisi edes hetken siihen eikä repisi niitä muita pois kuivumasta....
Ei nyt liity keskustelun varsinaiseen aiheeseen, mutta on kyllä varsinainen Luojan lykky ettei minulla ole lapsia – minulla nousi verenpaine jo pelkästään tuosta tilanteesta lukemisesta. :D Alan jo suunnilleen karjua jos vaikkapa itse laittamani painava pyyhe meinaa tippua telineeltä.
Huonoa huoltoa jos auto noinvain hajoaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. Tässä mammojen neuvo: et tue kumppaniasi tarpeeksi. Monella mammalla tuo tukemattomuus ilmenee turhana valituksena.
Ok. Otan neuvon vastaan. Mutta neuvo vielä, että miten tukea miestä, jolla on joka päivä paljon helpompi ja kevyempi arki kuin minulla (kun mies ei kuitenkaan tue minua)? Pitäisikö minun ottaa vielä hoitaakseni osa hänen vastuulla olevista asioistaan? Tai maksaa hänelle taksi, kun hän ei kestä odottaa pari minuuttia bussia siellä pysäkillä? Ap
Etkö ole kuullut että heikompia kuuluu auttaa. Mistä sinä voit tietää miten kuormittavana hän arkensa kokee? Jos et rakasta puolisoasi voi tukea, koska sinä teet enemmän, niin eroa hyvä ihminen. Et ansaitse kumppania ollenkaan jos tuo on lähtökohta. Minä en tunne miestäsi, niin ehkä sinä tiedät paremmin mikä häntä auttaisi.
Miten paljon minun pitäisi vielä oikein raataa hänen eteen? Nyt jo suostun siihen, että hän saa mennä autollamme omat työmatkansa ja minä menen julkisilla, enkä valita asiasta. Nyt jo hoidan kotihommia samalla kun olen lapsen kanssa, oman työpäiväni jälkeen, jotta hän saa levätä työpäivänsä päätteeksi sohvalla yksin, enkä valita tästäkään jne. Ap
No mitä jos olisit sanonut miehelle bussin odotus valitukseen että nyt kun sanoit niin noinhan se on. Minäkään en tykkää siitä. Sopiiko että jatkossa mennään vuoroviikot autolla/julkisilla niin kummankaan ei tartte kulkea kaikkina työpäivinä julkisella...,
On aika ikävää kuunnella päivästä toiseen kotona koko ajan valitusta ns. pikkuasioista. Tai siis miehelle ne ei varmaan sitten ole pikkuasioita, siis esimerkiksi yksi puolen tunnin työmatka bussilla, mutta minulle ne on pikkuasioita, koska itse joudun niitä tekemään poikkeuksetta aina. Ja on aika ikävää katsoa, kun toinen kerjää sympatiaa noilla pikkuasioilla, mutta hän ei koskaan tarjoa sitä sympatiaa vaimolle, joka kuitenkin elää joka päivä niiden (miehen mielestä ihan hirveiden) asioiden kanssa. Ap