Miksi lapsi kiukuttelee vaikka kaikki olisi hyvin?
On syöty, juotu, levätty sopivasti päivän aikana. Lapsi on saanut vanhempien huomiota, mutta myös aikaa omaehtoiseen leikkiin. On ulkoiltu. On tehty lapselle mieleisiä asioita, käyty vaikka lasten teatteriesityksessä tms.
Ja sitten se kiukuttelu syntyy yhtäkkiä vaikka siitä, että ei lapsi halua pitää esim kenkiä tai lapasia, jotka koko päivän kelvanneet hyvin. Tai siitä, että lempilelu annettiin syliin väärällä tavalla.
Miksi lapsi kehittää kiukuttelun ja raivon, vaikka olisi järjestetty ihan kaikki lapsen rytmin mukaan? Lepoa ja hauskaa tekemistä sopivassa suhteessa. Hyvää ruokaa. Jne.
Kommentit (9)
Hän opettelee tätä elämää ja yrittää kokeilla sitä omaa tahtoaan?
Jokaisella meillä on se oma tahto ja ehkä hänestä ne kengät tai lapaset ei enää tunnukaan niin mukavilta. Sinä valitset missä kohtaa taistelet vastaan ja missä annat lapsen tehdä oman mielensä mukaan.
Tottunut, että kaikki on kivaa. Sitten protestoi, kun jokin ei olekaan kivaa.
Riivinrautoja vain osa sitten aikuisena.Myös eräs lapsena kun kiukuttelua vain kiukuttelun ilosta ja valituksessa ollut mitään järkeä?
Vierailija kirjoitti:
Tottunut, että kaikki on kivaa. Sitten protestoi, kun jokin ei olekaan kivaa.
Eli luonteesta puuttuu joustavuus?
Lapsi kokee olonsa turvalliseksi vanhempien seurassa, kun uskaltaa ilmaista kiukkuaan. Pienet lapset väsyvät helposti ja tunteiden säätely ei ole vielä kehittynyt.
Liian lellitty ehkä. Elämässä ei kuulu "järjestää ihan kaikki lapsen rytmin mukaan". Kuulostat siltä, että nytkin pohdit mitä voisit vielä tehdä toisin, jotta lapsi ei kiukuttelisi. Anna kiukutella äläkä aina tee lapsen mielen mukaan. Tietysti hyvästä hoidosta ja perustarpeista on huolehdittava, mutta muuten on ihan hyvä oppia jo lapsena että maapallo ei pyöri oman navan ympärillä.
Lapsi on saanut pompottaa aikuista. Aikuinen tekee kaiken mitä lapsi ikinä keksii pyytää. Annat yhden lelun hetken päästä pyytää taulua seinältä. Eli pyytäminen ei lopu koska voi jatkaa kun huomaa et aikuinen tekee. Loppu tästä tehdään näin kerrot lapselle että tämä ei käy. Huutoa taatusti riittää kun huomaa että ei voikaan olla enää pomo. 2-vuotiaani aloitti tämän ruokapöydässä. En syö tätä enkä tätä anna maitoa anna mehua anna vettä. En lähtenyt tähän varoitin että jos et lopeta lähdet pöydästä jatkoi nostin lattialle. Huuto oli raastavaa ruoka jääkaappiin. Jatkoin omaa syömistäni en huomioinut lasta lainkaan. Annoin karjua tein omia hommia keittiössä. Kun huuto loppui menin lapsen luo ja sanoin et uskonut äitiä leikit ruualla. Tätä tein niin kauan kunnes homma loppu. Nykyisin pöydässä istuu 2 v syö nätisti ja kysyy anna äiti maitoa. Kyllä se pienikin osaa pyörittää asioita. Ovat kyllä yllättävän fiksuja. Säännöt ruokailuun pukeutumiseen nukkumaan menoon homma toimii hyvin
Lapsi testaa vanhemman sietokykyä ja koittelee rajoja mitä kaikkea voi tehdä.