Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoa lapselle, ettei ole varaa hänen harrastukseensa?
19.01.2019 |
Lapsi on teini-ikäinen. Pitää harrastuksestaan paljon.
Kustannukset ovat vain karanneet käsistä. Vuodessa pakollisia maksuja syyskausi 400e, kevätkausi 400e, kesätunnit 150e, pakollinen seuran paita aina kauden alussa 2x 35e. Lisäksi ostetaan kisoihin kisavaatteet omasta pussista, noin 100e per vaatekerta
Nyt suunnittelevat 3 kertaa kisamatkaa ulkomaille vuoden sisällä. Ja tässä kohtaa tulee budjetti vastaan. Olen ollut yhteydessä harrastuspaikkaan, eivät halua jotain myymällä tai vastaavilla keinoilla kerätä seuralle rahaa. Minulla tulee budjetti tässä kohtaa vastaan.
Miten siis sanoa nätisti lapselle, etten vain pysty kustantamaan tätä kaikkea?:(
Kommentit (94)
Keksikää joku uusi harrastus mitä voitte tehdä yhdessä lapsen kanssa. Sen ei tarvitse olla ohjattua eikä maksullista. Vaikka alatte yhdessä juoksemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu oudolta, että lukioikäiseltä salataan edelleen perheen vähävaraisuus. Monille paljon nuoremmillekin lapsille on selvää, mitä on varaa tehdä tai ostaa ja mitä ei. Tee laskelmat ja kerro niiden avulla lapsellesi, että tässä on käyttövaramme, siis se rahamäärä, joka jää, kun kaikki pakolliset menot on hoidettu. Kyllä nuori sen ymmärtää, jos ei ole aivan pönttöpää.
Minä olen ollut kiitollinen vanhemmilleni siitä, että minut otettiin mukaan talousasioihin jo aika nuorena. Ensin lajittelin ja mapitin kuitit ja kun älyä tuli enemmän, aloin tehdä pienyrityksen kirjanpidon. Näin tiesin jo ennen lukiotakin, mihin meillä oli varaa ja mihin ei. Omat kuluni pyrin kustantamaan omista pienistä tienesteistäni niin pitkälle kuin mahdollista.
Lukiko kukaan enää ketjua ollenkaan? Milloin vähävaraisen määritelmä on se, ettei ole yli 6000e vuodessa lasten pelkkiin harrastuksiin?
Kuten kerroin, teemme yhdessä lasten kanssa vuosibudjetin. Tähän sisältyy nämä harrastusmaksut. Tämä tilanne, jossa nyt olemme, on tullut yllättäen tietoon viime viikolla ja halusin vain ajatuksia miten otan asian puheeksi, ettei varaa ole kaikkiin teinin kisamatkoihin.
Nyt minut on haukuttu köyhäksi ja kehotettu ammatinvaihtoon ja opiskelemaan parempi ammatti (mikä varmaan tarkottaisi kaikkien harrastusten lopettamista siksi aikaa), on neuvottu syömään velliä ja olemaan hankkimatta vaatteita.
Veikkaan, että kyseessä on joukkuevoimistelu, muodostelmaluistelu tai cheerleading?
Samassa tilanteessa olen ollut, olen yh ja elatusavuksi saan sen minimi elatustuen määrän.
Minulla on 2 lasta, onneksi samaa sukupuolta. Ratkaisimme asia niin, että muutimme pienempään asuntoon. Heillä on siis yhteinen huone nyt. Kyse on nuorista, joilla on valtava palo omaan lajiin, ja yhdessä olemme keskustelleet siitä, minkä kokevat tärkeämmäksi. Teini ei ole enää pikkulapsi, kyllä heidän kanssaan voi ja pitää keskustella isoista asioista. Sieltä tulee todella fiksuja ajatuksia usein.
Olen itse nuorena urheillut myös, lama-aikana ja sen jälkeen ja jostain ihmeestä se raha kaivettiin. Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, ja päätin ettei myöskään mahdollisten omien lasten harrastaminen jää rahasta kiinni - toki jos/kun on kallis yksi harrastus niin se on sitten ainoa eikä harrasteta muuta.
Emme syö ulkona, syömme terveellistä mutta yksinkertaista ruokaa, itse en harrasta mitään enkä osta mitään muuta kuin välttämättömän. Lapset eivät myöskään saa ylihintaisia merkkivaatteita tai muuta sellaista. Nämä vaihtoehdot kaikki on siis yhdessä juteltu, ja itse ovat edelleen aina valinneet sen harrastuksen jatkamisen. Näin on pärjätty. Hullulta tämä tietenkin kuulostaa sellaisesta, joka ei ole urheilun ja etenkään huippu-urheilun kanssa missään tekemisissä. En kadu yhtään, päinvastoin. Olen ylpeä lapsistani, jotka kumpikin tahoillaan tavoittelevat unelmiaan ja treenaavat todella lujasti päästäkseen niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teillä kaikilla muilla (jos nyt oltaisiin tasapuolisia 4 lapsen vanhempia) niin heittää 10 000 - 15 000e lasten harrastuksiin vuodessa?
Minusta meidän budjetoima 5000 - 6000 e vuodessa harrastuksiin on jo melko tuntuva summa. Ja nyt saan kuulla olevani vain köyhä? Tunnekylmää porukkaa täälläkin.
Meillä ei olisi, mutta (tunnekylmä kun olen) olenkin tehnyt vain 2 lasta.
Kuten varmaan osasit lukea, tarkoitin tunnekylmällä ihmisiä, jotka mm haukkuvat minua köyhäksi. Vaikka yritän olla mahdollisimman hyvä, rehellinen ja tasapuolinen vanhempi.
Tunnekylmä ei tässä yhteydessä liittynyt mitenkään kenenkään lapsilukuun, vaikka jostain syystä yhdistit sen itse siihen.
Sanot suoraa ettei ole varaa ja ehdotat halvempia harrastuksia 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kisamaatkoja. Mikä laji kyseesssä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä kisamaatkoja. Mikä laji kyseesssä?
Kisamatkooja? Eikö tällöin ole jo sponsoritt mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraa ettei ole varaa ja ehdotat halvempia harrastuksia 👍
Nii-i. Kyllä tuonikäinen nuori sen ymmärtää. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään uhmaikäinen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kisamaatkoja. Mikä laji kyseesssä?
Kisamatkooja? Eikö tällöin ole jo sponsoritt mukana.
Muiistan kun itte pelasiiin lätkää sain äidiin työkaverin pojan vanhoja varuuusteita. Ekaksi minullla oli tennnuskyynärsuojat jäääkiekkopeleeisssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kisamaatkoja. Mikä laji kyseesssä?
Kisamatkooja? Eikö tällöin ole jo sponsoritt mukana.
Muiistan kun itte pelasiiin lätkää sain äidiin työkaverin pojan vanhoja varuuusteita. Ekaksi minullla oli tennnuskyynärsuojat jäääkiekkopeleeisssä.
Muistan ekaan kerran 8 vuotiaana kun tuliin pelaamaan niin neuvottiin pukemaan munasuohat oikeeinpäiin :) Siitä see lähtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kisamaatkoja. Mikä laji kyseesssä?
Kisamatkooja? Eikö tällöin ole jo sponsoritt mukana.
Muiistan kun itte pelasiiin lätkää sain äidiin työkaverin pojan vanhoja varuuusteita. Ekaksi minullla oli tennnuskyynärsuojat jäääkiekkopeleeisssä.
Muistan ekaan kerran 8 vuotiaana kun tuliin pelaamaan niin neuvottiin pukemaan munasuohat oikeeinpäiin :) Siitä see lähtii.
Muistan kun ekaa kerran pelasin jalkapalloa 7 vuotiaana. Minun piti kokonaan kuvitella se jalkapallo, vastustaja ja kotijoukkue. 12 -vuotiaana kyllästyin kuvittelemaan ja leikkimään yksikseen. Maaseudulla eläminen oli kamalin vaihe lapsiudessani enkä kaipaa lainkaan takaisin maaseudulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teillä kaikilla muilla (jos nyt oltaisiin tasapuolisia 4 lapsen vanhempia) niin heittää 10 000 - 15 000e lasten harrastuksiin vuodessa?
Minusta meidän budjetoima 5000 - 6000 e vuodessa harrastuksiin on jo melko tuntuva summa. Ja nyt saan kuulla olevani vain köyhä? Tunnekylmää porukkaa täälläkin.
Meillä ei olisi, mutta (tunnekylmä kun olen) olenkin tehnyt vain 2 lasta.
Kuten varmaan osasit lukea, tarkoitin tunnekylmällä ihmisiä, jotka mm haukkuvat minua köyhäksi. Vaikka yritän olla mahdollisimman hyvä, rehellinen ja tasapuolinen vanhempi.
Tunnekylmä ei tässä yhteydessä liittynyt mitenkään kenenkään lapsilukuun, vaikka jostain syystä yhdistit sen itse siihen.
Tarkoitin sitä, että kylmästi päätin lapsiluvun osittain sillä perusteella, että kaikki lapseni saavat ainakin taloudellisten seikkojen puolesta harrastaa mitä haluavat. Jos hankkii neljä lasta niin tuskin kukaan lapsista voi harrastaa mitään superkallista, elleivät vanhemmat ole suorastaan rikkaita, tai ellei ronskisti tingitä niistä muiden lasten menoista, mikä taas ei olisi meille missään nimessä vaihtoehtim
Jos ei ole ra-haa, ei voi OS-TAA.
Ä-lä o-ta PI-KA-VIP-PE-JÄ.
Tuntuu oudolta, että lukioikäiseltä salataan edelleen perheen vähävaraisuus. Monille paljon nuoremmillekin lapsille on selvää, mitä on varaa tehdä tai ostaa ja mitä ei. Tee laskelmat ja kerro niiden avulla lapsellesi, että tässä on käyttövaramme, siis se rahamäärä, joka jää, kun kaikki pakolliset menot on hoidettu. Kyllä nuori sen ymmärtää, jos ei ole aivan pönttöpää.
Minä olen ollut kiitollinen vanhemmilleni siitä, että minut otettiin mukaan talousasioihin jo aika nuorena. Ensin lajittelin ja mapitin kuitit ja kun älyä tuli enemmän, aloin tehdä pienyrityksen kirjanpidon. Näin tiesin jo ennen lukiotakin, mihin meillä oli varaa ja mihin ei. Omat kuluni pyrin kustantamaan omista pienistä tienesteistäni niin pitkälle kuin mahdollista.