Miten sanoa lapselle, ettei ole varaa hänen harrastukseensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useilla urheiluseuroilla on mahdollisuus hakea tukea vähävaraisille jäsenille. Voisitko jutella valmentajan tai joukkueen johtajan kanssa.

Ikävä tilanne, mutta toivottavasti joku ratkaisu löytyy ja lapsesi voi jatkaa harrastustaan.

No se, kun emme varsinaisesti ole vähävaraisia, vaan keskituloisia. Mutta kaikkien lasten harrastuskulut (yli 5000e vuodessa) tuntuvat jo meidänkin taloudessa.

Vähän jämäkkyyttä siihen talouden "hoitoon". Tuollaiset ylihintaiset harrastukset voit aivan suruttaa leikata pois. Kukaan ei tuomitse. Järki päähän ja nopeasti tai kirstun pohja näkyy ja se on sitten siinä. Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Miten tyhmä pitää olla?

Vuosibudjetti aina tehdään ja 6000e on lasten yhteenlaskettu harrastusraja. Raja, kun elämiseen riittää rahaa, jää vähän säästöönkin ja lapset kuitenkin voivat harrastaa. Että kyllä tässä yritetään olla ihan kestävällä talouspohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oienet lapset ymmärtää jos harrastuksiin ei ole varaa. Käykää vaikka yhdessä retkeilemässä, askarrelkaa ja käykää vaikka leikkipuistossa. Tekemisen ei tarvitse olla ohjattua ja kallista.

Muuten hyvä, mutta ei taida leikkipuistot ja askarteluhetket äidin kanssa toimia enää 15 v. teinin kohdalla.

Ex-heppatyttö kirjoitti:

Kirjoitat yksikössä vain itsestäsi - kai lapsella on myös toinen vanhempi? Voisiko suku (isovanhemmat, tädit, sedät, serkunveljenkaimat) auttaa?

Nykyään on kyllä todella paljon mahdollisuuksia hakea avustuksia eri järjestöistä (Lions? Rotaryt? yms.)

Torpedoit kaikki ehdotukset järjestään....?

Minkä olen torpannut?

Teinille kävi liian raskaaksi tehdä töitä koulun ja harrastuksen lisäksi, niin siitä luovuttiin.

Olemme keskituloisia, emmekä avustusten piirissä.

Ja miten selitän sen sitten 3 muulle lapselle, että yhden harrastus saa maksaa paljon enemmän, kuin sovittu summa? Tämä tilanne on uusi meille kaikille. Kukaan meistä ei tiennyt, että on suunnitteilla näin kalliita kisamatkoja.

Vierailija kirjoitti:

Jos seura ei halua osallistua rahankeruuseen, niin vanhemmat saavat itsekin olla aloitteellisia ja alkaa porukalla keräämään rahaa.

Pidän kyllä seuran linjausta outona, ellen jopa trollina.

Onneksi en kuulu mihinkään, minkä pitäisi kimppakivastri koota mitään.

YÄK kaikille meolemmeyhtä -ehdotuksille.

Oksetus!

.

.

.

.

Onneksi ei tarvitse olla i-di-oot-ti.

Tosiaan, tähän päälle se, että perheessä on 3 muutakin lasta, 2 heistä myös teini-ikäisiä, yksi alakoulussa.

Teemme yhdessä vuosibudjettia ym. Kaikki tietävät systeemin. Tämä kyseinen lapsi vain yhtäkkiä nostettiin seuran yhteen kisajoukkueeseen ja silloin kustannukset alkoivat nousta.

Yritän olla lapsilleni rehellinen, tasavertainen vanhempi. Ja nyt tilanne on se, että joudun asian ottamaan puheeksi tämän kyseisen lapsen kanssa.

Onko lapsella toista vanhempaa joka auttaisi häntä harrastusmaksuissa? Voiko sinun vanhempasi tai lapsen toiset isovanhemmat tukea harrastuksia? 

On todella kannustavaa ja piristävää, kun kerrotte tuhansissa euroissa lastenne harrastusten maksut.

Miten kävisi juokseminen uudeksi harrastukseksi? Juokseminen ei malsa mitään, riittää kun on edes jotkut ke gät ja paikka missä juosta. Ja lisäksi nytten kun on talvi voitte ryhtyä pilkkimään. Pilkkiminenkään ei maksa mitään ja voitte koko perheen voimin lähteä jäälle. Kesällä käytte sitten yhdessä sienessä ja marjassa ja sitten syksyllä opetat lapselle hillottamista.

Meillä on saama. Kun kysyn, miksi hän haluaa sitä harrastaa, lapsi vastaa "sydän käskee". Omasta näkökulmastani näen kuinka harrastus vie ajan ja siitä saa jännitystä ja kavereita. Jos näin ei olisi, niin lapåsi hakisi ne jostain muualta. Eli toden näköisesti kaduilta ja kauppakeskuksista. Näen myös kuinka lapsen identiteetti ja itsetunto rakentuu vahvasti harrastukselle. Nyt jo jarruttelen harrastusta. Hän on kilpasarjassa, mutta ei omalla tasollaan. Se syö motivaatiota, mutta mihin hän taidoiltaa kuuluisi, on liian kallis ryhmä.

Nyt tuntuu, että olen siinä pisteessä, että pakko pyytää lopettamaan harrastus. tiedän, että höntsäjoukkueessa ei motivaatio riitä, ja nekään ei ole halpoja. Nyt on kaikki vararahastot käytetty ja korut yms.myyty. pelottaa, olen yrittänyt jo pohjustaa asiaa. 

Tukea saa, mutta se riittää yhtee tai kahteen kuukauteen. Eli ei poista ongelmaa näin köyhältä. 

Moni ei ymmärrä, kuinka rakas joku asia voi olla. Nytkin oikeasti itken kun kirjoitan tätä ja tiedän, että skeidaa vaan saan tästä.

Mun mielestä lasten harrastusmenot ei tarvitse mennä tasan. Joskus joku perheessä voi saada enemmän. Ja kun kyse on teinistä, tuskin harrastus kestää vuosikausia. Sun sijassa myisin tavaraa ja tekisin ylitöitä lapsen harrastuksen eteen. Synttäri ym. lahjarahat hatrastukseen.

Vierailija kirjoitti:

Miten kävisi juokseminen uudeksi harrastukseksi? Juokseminen ei malsa mitään, riittää kun on edes jotkut ke gät ja paikka missä juosta. Ja lisäksi nytten kun on talvi voitte ryhtyä pilkkimään. Pilkkiminenkään ei maksa mitään ja voitte koko perheen voimin lähteä jäälle. Kesällä käytte sitten yhdessä sienessä ja marjassa ja sitten syksyllä opetat lapselle hillottamista.

Yksi lapsistamme juoksee. Piikkarit, valmentaja, kisat ym ym, ja raha palaa sielläkin, mikään ei tunnu olevan edullista!

Joukkuelajeissa joutuu jättämään vielä kaveritkin. sitä ei yksinään juokseminen korvaa. Ja tietysti jokainen etsii muita harrastuksia. monen joukkuelajin jättäneen tiedän päätyneen kadulle hengaileen. Siitä saa samaa kuin harrastuksesta.

Jari Sinkkonen: ”Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään eikä olla aina reipas”

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä lasten harrastusmenot ei tarvitse mennä tasan. Joskus joku perheessä voi saada enemmän. Ja kun kyse on teinistä, tuskin harrastus kestää vuosikausia. Sun sijassa myisin tavaraa ja tekisin ylitöitä lapsen harrastuksen eteen. Synttäri ym. lahjarahat hatrastukseen.

No, itsekin ajattelisin, että tilapäisesti toisen lapsen budjetista voisi siirtää varoja tämän kilpailevan nuoren budjettiin ja sitten joskus taas tukea toista lasta enemmän, Noinhan se talouselämäkin toimii - välillä budjettia täytyy tarkistaa ja siirtää tuloja/menoja.

Tai sitten yksinkertaisesti kilpailut jää, ja jos harrastus ei enää jatku niin sitten ei. Meneehän nitä yrityksiäkin konkurssiin...

Vierailija kirjoitti:

Jari Sinkkonen: ”Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään eikä olla aina reipas”

Mutta älä riistä lapselta harrastusta, jossa hän on lahjakas ja johon hänellä on kova palo. Toki niinkin, että jos rahat ei mitenkään riitä, niin se karsii kalliit harrastukset pois.

Lapsiahan pitäisi kannustaa kaikenlaiseen harrastamiseen: liikuntaan, taiteeseen, KAIKKEEN!

Ei se lasta auta, jos istuu kännykkä käteen kasvaneena.

Sanomalla että ei ole varaa enää harrastaminen loppuu tähän

Vierailija kirjoitti:

Meillä on saama. Kun kysyn, miksi hän haluaa sitä harrastaa, lapsi vastaa "sydän käskee". Omasta näkökulmastani näen kuinka harrastus vie ajan ja siitä saa jännitystä ja kavereita. Jos näin ei olisi, niin lapåsi hakisi ne jostain muualta. Eli toden näköisesti kaduilta ja kauppakeskuksista. Näen myös kuinka lapsen identiteetti ja itsetunto rakentuu vahvasti harrastukselle. Nyt jo jarruttelen harrastusta. Hän on kilpasarjassa, mutta ei omalla tasollaan. Se syö motivaatiota, mutta mihin hän taidoiltaa kuuluisi, on liian kallis ryhmä.

Nyt tuntuu, että olen siinä pisteessä, että pakko pyytää lopettamaan harrastus. tiedän, että höntsäjoukkueessa ei motivaatio riitä, ja nekään ei ole halpoja. Nyt on kaikki vararahastot käytetty ja korut yms.myyty. pelottaa, olen yrittänyt jo pohjustaa asiaa. 

Tukea saa, mutta se riittää yhtee tai kahteen kuukauteen. Eli ei poista ongelmaa näin köyhältä. 

Moni ei ymmärrä, kuinka rakas joku asia voi olla. Nytkin oikeasti itken kun kirjoitan tätä ja tiedän, että skeidaa vaan saan tästä.

Joskus on vain kuunneltava järkeä ja käskettäcä sydämen oleman hiljaa. Itse olen luopunut sadoista unelmista ja haaveista ja olen vasta 20. Nykyään vain tyydyn elämääni sellaisena kuin se on ja olen elämästä kiitollinen.

Kertokaa, mikä On se kamalan kallis harrastus?

Kun harrastuksen aloittaa lapsen halujen mukaan, ei useinkaan tajua mitä se tulevaisuudessa tulee maksamaan. Ja sitten tulee yllätyksenä lahjakkaan lapsen edistyminen sinne huipulle. Siellä huipulla maksaa. Ja hirveä sanoo lapselle, että äläs nyt unelmoi MM kisojen voitosta, koska siihen ei ole varaa. Muut mahdollisuudet olisi. Huipulle on tunkua, eli ei siellä säälitä. Rikkaampi tilalle.

Jääkiekkossakin huipulla on vain rikkaiden lapset. Tutkittu juttu.