Miltä tuntuu kun joku rakastaa sinua intohimoisesti?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Ei kukaan ole rakastanut minua intohimoisesti.

t. Kilttinainen

Heti kun huomaat sen lähikaupan kiltti miehen niiden tinderin narsistien sijaan niin joku tulee rakastamaan sinua intohimoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika creepyä olis, pelottais, tulee tunne mielenvikaisesta takertujasta joka vetää esiin nyrkit jos ei kaikki mene kuten hän haluaa.

Tuleeko sulla sama tunne Jeesuksesta joka rakastaa sua intohimoisesti ja kuoli puolestasi?

Pelkäätkö rakkautta? Sitä oikeaa rakkautta siis.

No en pelkää enkä usko että Jeesus minua rakastaa INTOHIMOISESTI :D Intohimo on se avainsana tässä, liian intensiivistä ja seksiin viittavaa, mielestäni.

Koska sun mieli liittää rakkauden pelkästään seksiin vaikka rakkaus on paljon muutakin. Voiko olla mitään niin intohimoista kuin kuolla toisen puolesta = ultimaattinen rakkaus.

En liitä rakkautta pelkkään seksiin, vaan sana himo liitetään yleensä seksiin. Jos joku kuolee toisen puolesta ei se ole intohimoista rakkautta vaan pyyteetöntä syvää rakkautta. Käsite-eroja, you know.

Olen kokenut molemminpuolisen intohimoisen rakastamisen ja olimme tuon elämäni rakkauden kanssa kaukosuhteessa. Silloin oli jokailtainen puhelukin aina liian lyhyt, vaikka se saattoi kestää helposti tunninkin. Ja ai että sitä jatkuvaa kaipuuta ja odottamista, että sai taas toisen lähelleen viikon-kahden tauon jälkeen. Tuosta on aikaa jo yli kymmenen vuotta, ja edelleen kaipaan aika ajoin kyseistä ihmistä, vaikka minulla on hyvä puoliso ja tiedän, ettei entiseen olisi paluuta millään keinoin. Kai minä kaipaan sitä tunnetilaa, jota en usko saavuttavani enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika creepyä olis, pelottais, tulee tunne mielenvikaisesta takertujasta joka vetää esiin nyrkit jos ei kaikki mene kuten hän haluaa.

Minä ihan rehellisesti en ymmärrä tuollaista läheisyyden pelkoa ja tavallaan jonkinlaista "takaportin" auki jättämistä. Minä rakastan ehdoitta mutta intohimoisesti, ja siksi naiset eivät minusta ilmeisesti pidäkään.

Jonkinlainen itsehillintä ehkä auttaisi, liian innokas ja intohimoinen rakkaus lähinnä ahdistaa. Ei pidä tukehduttaa ketään eikä vaatia 150% omistautumista toiselle ihmiselle. Ei se ole läheisyyden pelkoa vaan jokainen tarvitsee tilaa hengittää ja elää. Mutta ehkä tässäkin on kyse siitä että miten kukakin tulkitsee sanan "intohimo", minulle se on tukahduttavaa ja ahdistavaa, pakottavaa ja sitovaa. Johtuu varmaan omista kokemuksistani.

Ei takertuvuus ole intohimoista rakkautta, ilmeisesti intohimoinen rakkaus voidaan käsittää väärin. Mustasukkainen rakkaus ei ole rakkautta ollenkaan. Se on vain ja ainoastaan itsekkyyttä,

Kyllä se on ainutlaatuisen ihanaa. Välillä ahdistaa mutta olen oppinut ottamaan tarvittaessa omaa aikaa. Nyt 12 vuoden jälkeen on itselläni päällimmäinen tunne syvä rakkaus ja turvallisuuden tunne. Usein kysym itseltäni että olenko todella tämän ansainnut! N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika creepyä olis, pelottais, tulee tunne mielenvikaisesta takertujasta joka vetää esiin nyrkit jos ei kaikki mene kuten hän haluaa.

Minä ihan rehellisesti en ymmärrä tuollaista läheisyyden pelkoa ja tavallaan jonkinlaista "takaportin" auki jättämistä. Minä rakastan ehdoitta mutta intohimoisesti, ja siksi naiset eivät minusta ilmeisesti pidäkään.

Jonkinlainen itsehillintä ehkä auttaisi, liian innokas ja intohimoinen rakkaus lähinnä ahdistaa. Ei pidä tukehduttaa ketään eikä vaatia 150% omistautumista toiselle ihmiselle. Ei se ole läheisyyden pelkoa vaan jokainen tarvitsee tilaa hengittää ja elää. Mutta ehkä tässäkin on kyse siitä että miten kukakin tulkitsee sanan "intohimo", minulle se on tukahduttavaa ja ahdistavaa, pakottavaa ja sitovaa. Johtuu varmaan omista kokemuksistani.

Ei takertuvuus ole intohimoista rakkautta, ilmeisesti intohimoinen rakkaus voidaan käsittää väärin. Mustasukkainen rakkaus ei ole rakkautta ollenkaan. Se on vain ja ainoastaan itsekkyyttä,

Asioita voidaan käsittää eri tavoilla, jokainen oman kokemuspohjan kautta, ei se ole välttämättä väärin käsittämistä.

Ihanaahan se on, kun on kyse molemminpuolisesta oikeasta rakkaudesta, ei mistään satuolentojen uhrautumisista tai k-miesten ahdistelusta.

Meillä on tuota ollut nyt vuosikymmenen verran, tiedostan että olemme hyvin onnekkaita.

Minä olen yhdessä elämäni rakkauden kanssa. Rakastan häntä enemmän kuin muuta ja niin hänkin minua. Toki jos tällainen tunne olisi yksipuolista, voisi se rakkauden kohteesta tuntua äärimmäisen ahdistavalta. Onhan tämä jonkinlaista riippuvuutta, ei me osattaisi enää elää ilman toisiamme.

Hän on mun toinen puolikas <3

Ihanalta. Löysin aikuisella iällä kiltin miehen, joka rakastaa minua intohimoisesti juuri sellaisena kuin olen. Tietysti se tuntuu hyvältä, että kaikki minussa on hänestä niin ihanaa. Tunne on molemminpuolinen.

Silloin kun se tulee halutulta henkilötä niin tosi mahtavalta, vapaalta ja kiihottavalta. Jos ei halutulta henkilöltä niin ahdistavalta ja pelottavalta.