Miksi 90-luvulla naisillakin oli pienemmät peput?

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä ja muulloinkin oli kauniita vartaloita. Sopusuhtaisia eikä liian treenattuja. Enkä tarkoita sitä laihuutta!!

Mutta nykyään nuo isot treenatut takapuolet on oksettava! En löydä niistä mitään kaunista. Näyttävät miehiltä kaikki.

Nyt kaikki treenaavat vetää proteiinilisiä. Onkohan noille oikeasti edes tarvetta? Muokkaako jo liiaksi kehoa?

Miesten leveä alavartalo johtuu hormonihäiritsijöistä. 

Ja tietysti nykyään on kapeampi ylävartaloita (liikuntaa harrastetaan vähemmän) minkä vuoksi alavartalo saattaa näyttää suhteellisesti isommalta. 

Normaalistihan miehellä tällainen vartalomalli ei ole mahdollinen. 

Olin muuten todella hoikka, mutta peppuni oli hieman muhkeahko. Käytännössä kesäisin sidoin aina villatakin tai pitkähihaisen paidan lanteilleni peittämään peppuani ja käytin lähinnä mattamustia housuja, jotka häivyttivät peppua visuaalisesti. Mietin kaikki vaatteet ja asut sen mukaan, että peppuani ei huomaisi kukaan. Teini-ikäisenä kerran joku nuori poika haukkui mua läskip*rseeksi, vaikka olin oikeasti hoikka ja kokoa 36. Yksi silloisen kesätyöpaikan naispuolinen henkilö sanoi "nappulapepuksi" sinänsä ihan leikillä (mutta kuitenkin).

Yritin jumppailla sillä tavoin, että peppuni jotenkin kuihtuisi pienemmäksi, mutta se oli vaikeaa. Se peppu ja lantionseutu oli ainoa kroppaani liittyvä selvä ongelma ja häpeän aihe. Nykyään kroppani on (ironista kyllä, kun oon jo 80-luvun lapsena ja ysäriteininä liian vanha muuten naisihanteisiin sopivaksi) ihanteiden mukainen.

Vierailija kirjoitti:

Silloin oltiin hoikempia ja lihaksikas takapuolikaan ei ollut suosiossa. Pieni takapuoli oli muotia. Minua kiusattiin isommasta takapuolestani, vaikka muuten olin todella hoikka.

Sama juttu. Vaikka nuo Kardashian-takamukset ovatkin minusta hirveitä, niin olen kiitollinen siitä että tämän trendin myötä minua ei enää tulla solvaamaan kehoni muodoista. Ei kyllä pitäisi solvata ketään muutakaan.

90-luvulla jos nainen kysyi "eihän peppuni näytä isolta tässä asussa", oli kohteliasta vastata "ei tietenkään". 90-luvulla iso peppu oli selkeä kauneusvirhe.

Kroppani vuoksi välttelin uimarantoja ja uimista sekä lomamatkoja varten ostin mekkomaisen bikinin alaosan peppua peittämään. Ja siis olin muuten hoikka, mutta peppu pyöreä. Ajattelin myös, etten saisi vartaloni vuoksi seurustelukumppania ikinä, koska olin niin nolon "viallinen" kropaltani.

Se häpeä tosin pysyy edelleen, vaikka ulkonäköihanteet ovat muuttuneet. Lisäksi exäni mielestä pyöreät peput olivat rumia (hänen mielestään olisi pitänyt olla mahdollisimman kapea lantio ja jopa poikamaisen litteä peppu).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin oltiin hoikempia ja lihaksikas takapuolikaan ei ollut suosiossa. Pieni takapuoli oli muotia. Minua kiusattiin isommasta takapuolestani, vaikka muuten olin todella hoikka.

Sama juttu. Vaikka nuo Kardashian-takamukset ovatkin minusta hirveitä, niin olen kiitollinen siitä että tämän trendin myötä minua ei enää tulla solvaamaan kehoni muodoista. Ei kyllä pitäisi solvata ketään muutakaan.

Olen samaa mieltä! Nykyinen kauneusihanne on salliva ja antaa mahdollisuuden ihmisille itse vaikuttaa kroppaansa. 90-luvulla piti olla vain synnynnäisesti kapealanteinen ja pysytellä hoikkana, nykyään saa olla muotoja, luontaisesti leveähkö lantiokin ja treenaamista ihaillaan.

Vierailija kirjoitti:

Miesten leveä alavartalo johtuu hormonihäiritsijöistä. 

Ja tietysti nykyään on kapeampi ylävartaloita (liikuntaa harrastetaan vähemmän) minkä vuoksi alavartalo saattaa näyttää suhteellisesti isommalta. 

Normaalistihan miehellä tällainen vartalomalli ei ole mahdollinen. 

Joillakin miehillä on myös luonnostaan ylimäärä estrogeenia, kuten Klinefelterin syndroomassa.

Eikö tästä asiasta ole keskusteltu jo ihan riittävästi? Ihmiset ovat koko ajan isompia: sekä keskipituus että paino kasvavat, jopa jalat kasvavat. Nuorilla naisilla yleisin kengän koko on nykyään 39-40, kun vielä 90-luvulla se oli 37-38. Lisäksi 90-luvun kauneusihanne ja muoti oli sellainen, että peppua ei kuulunut korostaa. Kukaan ei käyttänyt legginssejä eikä pillifarkkuja.

Myös 90-luvulla oli naisia, joilla oli iso takamus, mutta sitä peiteltiin vaatteilla. Salilla naisia varoiteltiin tekemästä sumokyykkytyypisiä liikkeitä, etteivät pakarat kasva. Nykyään vahvoja pakara- ja reisilihaksia ihaillaan, joten niitä myös treenataan. Suurin osa ei kuitenkaan saa ikinä hankittua mitään Jen Selter -peppua, vaikka treenaisivat kuinka, sillä kyse on pitkälti myös geneettisistä ominaisuuksista.

Illuusio voidaan kuitenkin luoda myös vaatteilla, kuten korkeavyötäröisillä housuilla, ja housujen läpi ei aina näe, onko alla läskiä vai lihasta. Naisten takapuolet eivät siis ole mitenkään mystisesti yhtäkkiä kasvaneet eikä kaikilla myöskään ole oikeasti mitään salitreenillä hankittua lihasmassaa.

Iso peppu ja siihen isot rinnat näyttää sutturalle.

Aihetta sivuten: 80- ja 90-luvuilla piti olla luonnostaan kapeahuulinenkin. Paksuhuulisia sanottiin "kumihuuliksi" ja paksuja huulia pidettiin todella rumana piirteenä. Niinpä minä olin kasvoiltakin ruma huulteni vuoksi ja uneksin huultenkavennusleikkauksesta (jollaisia ei ilmeisesti tosin tehdä juurikaan missään?).

T. Se pyöreäpeppuinen 90-luvun ihanteista poikennut ysäriteini

Vierailija kirjoitti:

Iso peppu ja siihen isot rinnat näyttää sutturalle.

Entäpäs jos se isopeppuinen ja -rintainen on oikeasti neitsyt ja uskollinen & pidättyväinen luonteeltaan? En saanut kilttiä, mukavaa poikaystävää koskaan nuorena, mutta jotkut vanhemmat limaiset äijät kiinnostuivat ilmeisesti muodokkaan vartaloni vuoksi ja sain hätistellä heitä, mutta oileasti kivaa poikaystävää en saanut ikinä. Olinkin sitten yksin nuoruuteni ja ainoa kumppani oli yksi sinänsä mukavanoloinen reilusti vanhempi mies, kun siis kivat nuoret miehet eivät tehneet aloitteita. Se sisäinen kauneus & ominaisuudet ovat tärkeämpiä - ei synnynnäiselle ulkonäölleen oikein mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Aihetta sivuten: 80- ja 90-luvuilla piti olla luonnostaan kapeahuulinenkin. Paksuhuulisia sanottiin "kumihuuliksi" ja paksuja huulia pidettiin todella rumana piirteenä. Niinpä minä olin kasvoiltakin ruma huulteni vuoksi ja uneksin huultenkavennusleikkauksesta (jollaisia ei ilmeisesti tosin tehdä juurikaan missään?).

T. Se pyöreäpeppuinen 90-luvun ihanteista poikennut ysäriteini

Tavalliset huulet oli ok, ei ihannoitu kapeahuulisia, eikä huulista vouhkattu ollenkaan. Ehkä joka omisti pusukalahuulet ne pisti joillekin silmään ja on sitten saanut kuulla niistä.

Ison perseen saadakseen ei tarvitse mennä kuntosalille. 99% isoista perseistä on hankittu kotisohvalla. Eli liikkumattomuus on suurin syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso peppu ja siihen isot rinnat näyttää sutturalle.

Entäpäs jos se isopeppuinen ja -rintainen on oikeasti neitsyt ja uskollinen & pidättyväinen luonteeltaan? En saanut kilttiä, mukavaa poikaystävää koskaan nuorena, mutta jotkut vanhemmat limaiset äijät kiinnostuivat ilmeisesti muodokkaan vartaloni vuoksi ja sain hätistellä heitä, mutta oileasti kivaa poikaystävää en saanut ikinä. Olinkin sitten yksin nuoruuteni ja ainoa kumppani oli yksi sinänsä mukavanoloinen reilusti vanhempi mies, kun siis kivat nuoret miehet eivät tehneet aloitteita. Se sisäinen kauneus & ominaisuudet ovat tärkeämpiä - ei synnynnäiselle ulkonäölleen oikein mitään voi.

Ei voi, mutta sille mielikuvallekaan mikä tulee ei voi myöskään mitään, se on varmaan harmillista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aihetta sivuten: 80- ja 90-luvuilla piti olla luonnostaan kapeahuulinenkin. Paksuhuulisia sanottiin "kumihuuliksi" ja paksuja huulia pidettiin todella rumana piirteenä. Niinpä minä olin kasvoiltakin ruma huulteni vuoksi ja uneksin huultenkavennusleikkauksesta (jollaisia ei ilmeisesti tosin tehdä juurikaan missään?).

T. Se pyöreäpeppuinen 90-luvun ihanteista poikennut ysäriteini

Tavalliset huulet oli ok, ei ihannoitu kapeahuulisia, eikä huulista vouhkattu ollenkaan. Ehkä joka omisti pusukalahuulet ne pisti joillekin silmään ja on sitten saanut kuulla niistä.

Ehkä ne mun huulet oli sitten "pusukalatasoa". Koulun luokkakuvissa ja muissakin valokuvissa vedin huulet mahdollisimman tiukiksi "sisäänpäin", jotten näyttäisi niin paksuhuuliselta. Nykyäänkin teen samaa, jos ihastun johonkin; koetan pitää huulet visusti kiinni ja näyttää jotenkin kapeahuulisemmalta, sillä inhoan kasvojani muutenkin ja oletan, että paksut huulet ovat muidenkin mielestä oikeasti nolot ja rumat. On mulle vihjailtu ikävästi huulistakin ja sanottu lörppähuuleksi tms. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso peppu ja siihen isot rinnat näyttää sutturalle.

Entäpäs jos se isopeppuinen ja -rintainen on oikeasti neitsyt ja uskollinen & pidättyväinen luonteeltaan? En saanut kilttiä, mukavaa poikaystävää koskaan nuorena, mutta jotkut vanhemmat limaiset äijät kiinnostuivat ilmeisesti muodokkaan vartaloni vuoksi ja sain hätistellä heitä, mutta oileasti kivaa poikaystävää en saanut ikinä. Olinkin sitten yksin nuoruuteni ja ainoa kumppani oli yksi sinänsä mukavanoloinen reilusti vanhempi mies, kun siis kivat nuoret miehet eivät tehneet aloitteita. Se sisäinen kauneus & ominaisuudet ovat tärkeämpiä - ei synnynnäiselle ulkonäölleen oikein mitään voi.

Ei voi, mutta sille mielikuvallekaan mikä tulee ei voi myöskään mitään, se on varmaan harmillista.

Myönnän kieltämättä itsekin, että ajattelen jotain muodokasta naista tai hunk-tyyppistä miestä seksuaalisempana vain sen ulkonäkönsä vuoksi. :/ Itselleni oli kyllä kirous se tietty muodokkuus, kun siis olin todella kiltti ja siveellinen runotyttö muodokkaalla kropalla -- ne kiltit, mukavat, ujot miehet eivät _koskaan_ tulleet juttelemaan mulle. Käytin aina peittäviä vaatteitakin, mutta eipä sekään auttanut, ilmeisesti vaikutin sutturalta vain. :(

Muistan, miten ysärillä oli yleistä kysellä "näyttääkö mun perse isolta?" Oli katastrofi, jos näytti .

Hyvä ystäväni sai ylä-asteella kuulla muhkeasta pepustaan ja paksuista huulistaan, vihasi ulkonäköään ja piti itseään rumana. Nyt nelikymppisenä on ihailtu kaunotar luonnollisen paksuine huuleineen ja  "ghettopeppunsa" kanssa.

Kun katsoo ysärijulkkiksia ja vertaa nykyisiin, niin miettii, että mihin ihmiset oikeasti tarvitsevat tuota lisääntynyttä kokoa. Ei ole edes kovin ekologista syödä noin paljon.

2010-luvun ulkonäköhullutukset tullaan kyllä muistamaan näistä ghettoperseistään ja ankkahuulistaan. Varmaan näille naureskellaan kamalasti 2030-luvulla "voi sitä kymmenluvun hirveää muotia".