Millainen on "sadistinen persoonallisuushäiriö" - hesarin juttu?

Vierailija kirjoitti:

Hän hyökkää, haukkuu ja saa ilonsa toisen nujertamisesta – Sadistisen persoonallisuus­häiriön piirteitä ilmenee aivan tavallisilla ihmisillä, ja tällainen se on

Eli millainen?

Tyyppi joka iloitsee siitä, että sinulla on paha mieli... 

Postatkaa nyt vaan se hesarin artikkeli tänne, niin kaikki näkevät sen. Vois herättää vähän enemmän keskusteluakin.

Milloin sadisti kärsii? Silloin kun muilla menee hyvin?

Epäilen eräällä sanotaanko vaikka tutulla olevan tämä häiriö tai ainakin paljon sadistisisia piirteitä.

En ole koskaan nähnyt olevan empaattinen muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan. Jos kuule tapahtuneen jotakin paahaa, voi jopa nauraa tai pitää pilkkanaan, nyt puhun pahalla läheisen kuolemaa tai sairastumista.

Kasvatuksessa käyttää lievempiä kidutusmenetelmiä, voitte itse selvittää mitä ne ovat.

Todella suosittu ihminen ja saa kaverin kenestä vain, iskee vain itseään heikompiin.

Väkivaltainen lapsuus takana, joka osaltaa selittää käytöksen, entinen koulukiusaaja ja eläinten rääkkääjä.

Kun puhutaan, että saa iloa toisen tuskasta, niin tämä henkilö todellakin sitä saa, ellei se koska itseä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän hyökkää, haukkuu ja saa ilonsa toisen nujertamisesta – Sadistisen persoonallisuus­häiriön piirteitä ilmenee aivan tavallisilla ihmisillä, ja tällainen se on

Eli millainen?

Tyyppi joka iloitsee siitä, että sinulla on paha mieli... 

Eikä vain iloitse vaan pyrkii sitä paahaa mieltä aiheuttamaan, siitä itselleen saavan nautinnon vuoksi.

Siinä missä normaalilla ihmisellä toisen tuska aiheuttaa myötätuntoa, oma aiheuttama paha syylisyyttä, sadisti ei näitä normaaleja tunteita tunne.

Ei kadu, ei tunne myötätuntoa, ei kykene empatiaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on varmaan normaalia enemmän "rankaisijoita" eli tyyppejä jotka haluavat jakaa vähintään sanallisia rangaistuksia ja tuomioita vähän kaikille. Rankaisijoiden kovasanainen ja ikävä kommentointi on tällä palstalla tuttuakin tutumpi ilmiö. Tuo Hesarin tilaamista kommentoinut edusti minusta rankaisijaa.  

Mahtaako kyseessä olla joku sadismin lievempi muoto ellei sitten ole ihan sadismia? Sinänsä herättää lähinnä sääliä, ei noille voi vihainenkaan olla.   

Tietämättömyys ei ole sadismia.

Sadisti tietää tekevänsä pahaa ja nauttii siitä.

Sadistin kyllä tunnistaa kun se kohdalle sattuu. Sadisti näkee aikaa ja vaivaa satuttaakseen toista tietoisesti ja saa nautintonsa toisen kärsimyksestä. Muiden onni on sadistille uhka ja pois omasta "onnesta". Joten toisen onni pitää tuhota, tavalla tai toisella. Sadistille ei kannata mennä paljastamaan omia heikkoja kohtiaan, hän käyttää niitä aseena sinua vastaan ennemmin tai myöhemmin, ja julmasti sen tekeekin. Sadistilla ei ole empatiaa joten kyyneleet eivät häneen vetoa. Omatunto ei soimaa tehdystä pahasta. Vastaava tapaus on kai myös psykopaattitason narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Sadistin kyllä tunnistaa kun se kohdalle sattuu. Sadisti näkee aikaa ja vaivaa satuttaakseen toista tietoisesti ja saa nautintonsa toisen kärsimyksestä. Muiden onni on sadistille uhka ja pois omasta "onnesta". Joten toisen onni pitää tuhota, tavalla tai toisella. Sadistille ei kannata mennä paljastamaan omia heikkoja kohtiaan, hän käyttää niitä aseena sinua vastaan ennemmin tai myöhemmin, ja julmasti sen tekeekin. Sadistilla ei ole empatiaa joten kyyneleet eivät häneen vetoa. Omatunto ei soimaa tehdystä pahasta. Vastaava tapaus on kai myös psykopaattitason narsisti.

Just näin!

Minulla oli aikoinaan tällainen esihenkilö, lty johtaja nainen. Näki valtavan suuressa liiketoimintayksikössä aikaa ja vaivaa nujertaakseen meitä alaisiaan, löytääkseen kohtia mistä voi huomauttaa, ihan mitä tahansa, jos ei löytänyt joko keksi tai sitten vana odotti hetkeä jolloin joku tekee pienenkin virheen tai joku juttu jää tekemättä tai tulee negatiivinen asiakaspalaute tms. - hän iski heti kimppuun.

Muiden (onni) eli työssä viihtyminen, onnistumiset, muualta meille hänen alaisille, tulleet kiitokset ja positiiviset palautteet olivat hänelle kuin punainen vaate, ne oli kai jotenkin häneltä pois. Ja aina, joka kerta kun jossain tuli pienikin tai isompikin onnistuminen, hän veti maton tuon ihmisen jalkojen alta, jos ei siinä samalla hetkellä niin lyhyellä aikavälillä, ettei vaan päästä ylpistymään ja luulemaan itsestään liikoja. Tällä toimintamallilla todettiin ihan isollakin porukalla olevan sama kaava joka toistuu. Aloimme jopa peitellä positiivisia palautteita tai sitä että jossain asiakkuuksistamme menee hyvin. Eli "onni" pitää tuhota.

Tällaiselle persoonalle ei todellakaan kannata paljastaa heikkouksiaan, hän iskee niihin myöhemmin ja käyttää taatusti aseena jossain. Tällainen persoona yrittää taitavasti, esim johonkin kehityskeskusteluun verhoten kaivella alaisiltaan niitä "kehityskohteita", jolla voi myöhemmin sivaltaa. Näin teki tämäkin ert sairas persoona.

Tuon lisäksi hänellä oli narsistiselle ihmiselle tyypillisesti se oma hovi, muutama jota nosti aivan avoimesti jalustalle, eikä hän välittänyt siitä vaikka varmasti tajusi tekevänsä niin ja tekevänsä väärin. Tällainen persoonahan oikeuttaa kaiken, jopa vilpillisen tai työpaikalla epäasiallisen käytöksen itselleen, koska hän on johtaja roolissa voittamaton, koskematon ja täydellinen kaikkien muiden typerysten ja vähempiarvoisten seassa.

Iso määrä, 1/3 alaista lähti kun ei vaan kestänyt. Hänestä ert' tehtii kanteluita Aviin, työsuojeluun, luottamusorganisaatioon, työterveyshuoltoon, HR johdolle, toimitusjohtajalle.... ei mitään vaikutusta, enne kuin n 5 v jälkeen joku antoi hänelle vihdoinkin potkut. Nyt hän nujertaa jotain muita toisessa firmassa... voi kumpa he osaisivat varoa ja tarttuisivat heti ensimerkkien ilmaannuttua tilanteeseen.

Mulla on sadistinen (tai sit ihan vaan klassisesti tyhmä kuin saapas) ystävä, joka kertoo päin naamaa että oli tunnistanut tilanteen jossa olisi pitänyt toimia toisin kuin miten toimi. Syynkin valehteli, käyttää aina samaa tekosyytä. Sitten vielä jatkaa juttua, että miksi ei sitten myöhemminkään reagoinut, vaikka tunnisti että kaiken järjen, empatian ja hyvän tavan mukaista olisi ollut toimia, mutta ei vaan viitsinyt. Olisi edes jättänyt viimeisen lauseen kertomatta, siis sen että ei toimi vaikka tunnistaa että olisi pitänyt ja kertoo päin naamaa sen. Hullu, tyhmä, dementikko vai sadisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän hyökkää, haukkuu ja saa ilonsa toisen nujertamisesta Sadistisen persoonallisuushäiriön piirteitä ilmenee aivan tavallisilla ihmisillä, ja tällainen se on

Eli millainen?

 

Ei hyökkääminen ja haukkuminen ole varsinaisesti sadismia.

Riippuu tietenkin siitä millaista se on.

Sadistinen ihminen nujertaa toista, se on kuitenkin selvä.

Ks. Kissaa joka ns. leikkii hiiren kanssa. Sadistinen ihminen toimii niin. Luomakunta opettaa meitä.

 

Et voi verrata kissaa mitenkään tällaiseen ihmistyyppiin. Kissa ei leiki hiirellä, vaan se harjoittelee. Se mikä meille näyttää leikiltä (kissan leikkiessä lelulla) tai kidutukselta (hiiren jahtaaminen, irti päästäminen, jahtaaminen) on harjoittelua. Kissan on osattava metsästää pysyäkseen elossa. Kyse on hen

Kyllä sadistitkin pyrkivät hyötymään alistamistaidoillaan. Eivät he satunnaisia uhreja valitse vaan sellaisia, joilta haluavat jotakin. Kun ovat nujertaneet tämän, ottavat sen mitä haluavat.

Itsessään se kärsimyksen tuottaminen voi olla sadistille päämäärä tai sitten se on vain väline saada jotakin muuta. Vähän niinkuin ryöstäjällekin väkivalta on vain väline, ei itse tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadistin kyllä tunnistaa kun se kohdalle sattuu. Sadisti näkee aikaa ja vaivaa satuttaakseen toista tietoisesti ja saa nautintonsa toisen kärsimyksestä. Muiden onni on sadistille uhka ja pois omasta "onnesta". Joten toisen onni pitää tuhota, tavalla tai toisella. Sadistille ei kannata mennä paljastamaan omia heikkoja kohtiaan, hän käyttää niitä aseena sinua vastaan ennemmin tai myöhemmin, ja julmasti sen tekeekin. Sadistilla ei ole empatiaa joten kyyneleet eivät häneen vetoa. Omatunto ei soimaa tehdystä pahasta. Vastaava tapaus on kai myös psykopaattitason narsisti.

Just näin!

Minulla oli aikoinaan tällainen esihenkilö, lty johtaja nainen. Näki valtavan suuressa liiketoimintayksikössä aikaa ja vaivaa nujertaakseen meitä alaisiaan, löytääkseen kohtia mistä voi huomauttaa, ihan mitä tahansa, jos ei löytänyt joko keksi tai sitten vana odotti hetkeä jolloin joku tekee p

Aika harvassa yrityksessä työntekijöiden hyvinvointi on millään tasolla intressilistalla. Päin vastoin, mitä välinpitämättömämpi pikkupomo joka pitää alaiset kurissa ja nuhteessa, sen parempi.

Arkipäivässä sadistin toimintamalleja:

- ristiriitainen käytös. Kutsuu ja pyytää huomiota, mutta sen saadessaan pahoinpitelee ja kaltoinkohtelee. 

- ilkeä puhe ja ajatukset. Kadulla kulkevia ihmisiä arvostellaan, tapahtumat joita seurataan sisältävät väkivaltaa tai vääryyksiä, avuttomia ja tietämättömiä uhreja mustamaalataan surutta.

- aktiivinen vahingoittaminen ja tunnesäätelyn puutokset. Aivot tuntuvat olevan jossakin "tapa, kosta, tuhoa" -tilassa, vaikka mitään näennäistä vaaraa, uhkaa, tai ärsykettä ei olisi lähimaillakaan.

- sadistisen käytöksen verhoaminen perversioihin ja "kinkkeihin". Niiden sepittely mieltymyksiksi.

- uhriutuminen käytöksen kyseenalaistamisesta, ja uhriutuminen muutenkin. Koko elämä on hänelle joko kärsimyksen tuottamista, tai sitten hän on väärinkohtelun uhri. Usein näissä tarinoissa käy aika äkkiä selväksi, että ongelma oli tässä tyypissä itsessään, mutta hän ei ota vastuuta vaan syyttää aina muita.

- muiden syyttäminen automaatiolla. Jos joku ei etene halutusti tai hallitusti, neutraalin tutkimisen sijaan syyllinen on yleensä olemassa jo ennen kuin tiedetään edes, mikä on ongelman luonne. 

- ylimielisyys, uhkaavat äänenpainot, dominoiva asenne. Sen sijaan, että kohtaisi ihmisen vertaisenaan, kyselisi ja osoittaisi kiinnostusta, jakaisi huomiota ja puheenvuoroja tasaisesti, suhtautuu vuorovaikutustilanteisiin hierarkkisina alistamis- ja kilpailutilanteina. Ja pyrkii aina niskan päälle.

- negatiivisen käytöksen ja väkivallan kohdistaminen avuttomiin olentoihin. Fyysisen ai henkisen. Esim. eläimiin tai pikkulapsiin. Pahimmillaan tällainen ihminen feikkaa olevansa kiinnosunut ja välittävänsä, esim. pienestä lapsesta, mutta ajaa vuorovaikutusta ja tilanteiat koko ajan siihen suuntaan, että avuton osapuoli kärsii tai on avuttomassa tilassa. Huolikiusaaminen on hyvä esimerkki tällaisesta piilosadismista.

Yksinkertaisuudessaan terve ihminen pyrkii :

- keskittymään omiin asiohinsa ja olemaan muille positiivinen kokemus.

- ei omaa halua vahingoittaa tai satuttaa ketään ja vihastuessaan pyrkii reiluuteen, oikeudenmukaisuuteen, sekä purkamaan tunteensa päästäkseen takaisin tasapainon tilaan.

- pyytää ja antaa anteeksi helposti.

- pyrkii sopuun, rakentavaan ja hedelmälliseen vuorovaikutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Arkipäivässä sadistin toimintamalleja:

- ristiriitainen käytös. Kutsuu ja pyytää huomiota, mutta sen saadessaan pahoinpitelee ja kaltoinkohtelee. 

- ilkeä puhe ja ajatukset. Kadulla kulkevia ihmisiä arvostellaan, tapahtumat joita seurataan sisältävät väkivaltaa tai vääryyksiä, avuttomia ja tietämättömiä uhreja mustamaalataan surutta.

- aktiivinen vahingoittaminen ja tunnesäätelyn puutokset. Aivot tuntuvat olevan jossakin "tapa, kosta, tuhoa" -tilassa, vaikka mitään näennäistä vaaraa, uhkaa, tai ärsykettä ei olisi lähimaillakaan.

- sadistisen käytöksen verhoaminen perversioihin ja "kinkkeihin". Niiden sepittely mieltymyksiksi.

- uhriutuminen käytöksen kyseenalaistamisesta, ja uhriutuminen muutenkin. Koko elämä on hänelle joko kärsimyksen tuottamista, tai sitten hän on väärinkohtelun uhri. Usein näissä tarinoissa käy aika äkkiä selväksi, että ongelma oli tässä tyypissä itsessään

Politiikassa on varmaan paljon sadisteja, joka puolueessa. Katsokaa hetki eduskunnan kyselytuntia, missä nähdään oikein vaivaa vastapuolen loukkaamiseen mahdollisimman paljon. Kieroutunutta, että eniten äänessä olevia, terävimmin 'sivaltavia' ihannoidaan julkisuudessa. Pitäisi päinvastoin arvostaa niitä (ilmeisesti harvoja) kohteliaita poliitikkoja, jotka eivät mene mukaan siihen toksiseen kulttuuriin ja jotka löytävät eri mieltä olevistakin kaunista sanottavaa. Tuo ilkeilykulttuuri on varmasti isosti syynä siihen, ettei politiikkaa arvosteta.