Miksi tuntuu, että joudun aina ongelmiin ja haen omaa paikkaani tyytymättä mihinkään?

Olen oppinut paljon virheistäni. Rauhottunut jossain määrin ja pyrkinyt eteenpäin, sitä on kyllä vauhdilla mentykin enkä ole vieläkään hidastanut.
En vain pysty jämähtämään mihinkään. Pelkään jonkinlaiseen loukkuun joutumista. Vaihdan työpaikkaa, kaupunkia tms suht usein, kun alkaa tuntumaan, etten enää kehity ja alan väsymään samoihin kaavoihin.
Toimin tahdikkaasti ja päättäväisesti. Kuitenkin kun teen asioita ja paneudun niin teen parhaani ja siksi olen luonut hyvät työsuhteet. Pakotan itseni pärjäämään kunnes siitä tulee tylsää, ei ole tarpeeksi haasteita mutta toisaalta olen väsynyt kuitenkin antamaan itsestäni enempää.
Silloin aina jonkinlainen elämänmuutos piristää. Olen kaikista parhaimmillani, hoidan asioita ja saan paljon aikaiseksi. Tunnen itseni vahvaksi kun aloitan ns puhtaalta pöydältä.
Suhteista ei tule mitään koska pilaan ne omalla käytökselläni. Joko ahdistun tai olen liikaa kiinni vaikka pyrin olemaan tasapainossa. Kuitenkin alkaa riittämään jossain vaiheessa ja yritän pyrkiä pois.
Sitten kun lähden pois niin kaduttaa ja kaipaan takaisin.
En tiedä mitä haluan.
Vaikkakin on älyttömän paljon mielenkiinnon kohteita, halua oppia ja sivistyä. Halua muuttua ihmisenä vahvemmaksi ja nostaa tasoa, laatua ja älykkyyttä.
En vain tyydy vähempään ja saatan vain heittää repun niskaan ja lähteä kun tuntuu, etten ole oikeassa paikassa tekemässä oikeanlaisia asioita.
Tietysti kaikki kokemukset opettaa ja olen oppinut kantapään kautta. En haluaisi katua asioita mutta olen kyllä mennyt lujaa.
Tehnyt älyttömästi töitä, monta työtä samaan aikaan, dokannut,harrastanut, tuhlannut rahaa liiaksikin ja jäänyt tyhjän päälle.
Väsynyt ja tuskaillut ja taas eteenpäin.
Joskus toivoisin olevani tasapainoisempi ja että minulla pysyisi asiat sellaisena kun olen päättänyt. Harvoin suunnitelmani toteutuvat.
Joskus teen asioita vaikka epäilen(tiedän) sen menevän persiilleen.
En vain hallitse itseäni aina(toisinaan ajattelen liikaa muita) vaikka ulkopäin olen rauhallinen mutta oikeasti tekisi mieli juosta ja kovaa, jotain kohti mitä en ole vielä löytänyt.
Olen kyllä nuori vielä ja haluan saavuttaa asioita, jäädä ehkä paikoilleen hetkeksi. Ainakin opiskella lisää ja tehdä töitä.
Myöskin rakkautta ja ystäviä koska olen kiltti, ollut liian naiivi ja myöskin impulsiivinen niin olen roikkunut väärissä ihmisissä, joten nämä(kään) asiat eivät ole olleet tasapainossa.
Opinkohan koskaan olemaan tasapainoinen?
En haluaisi olla aina jonkinlaisessa ongelmassa kun useimmiten se johtuu itsestäni.