Lue keskustelun säännöt.
Miksi tuntuu, että joudun aina ongelmiin ja haen omaa paikkaani tyytymättä mihinkään?
17.01.2019 |
Olen oppinut paljon virheistäni. Rauhottunut jossain määrin ja pyrkinyt eteenpäin, sitä on kyllä vauhdilla mentykin enkä ole vieläkään hidastanut.
En vain pysty jämähtämään mihinkään. Pelkään jonkinlaiseen loukkuun joutumista. Vaihdan työpaikkaa, kaupunkia tms suht usein, kun alkaa tuntumaan, etten enää kehity ja alan väsymään samoihin kaavoihin.
Toimin tahdikkaasti ja päättäväisesti. Kuitenkin kun teen asioita ja paneudun niin teen parhaani ja siksi olen luonut hyvät työsuhteet. Pakotan itseni pärjäämään kunnes siitä tulee tylsää, ei ole tarpeeksi haasteita mutta toisaalta olen väsynyt kuitenkin antamaan itsestäni enempää.
Silloin aina jonkinlainen elämänmuutos piristää. Olen kaikista parhaimmillani, hoidan asioita ja saan paljon aikaiseksi. Tunnen itseni vahvaksi kun aloitan ns puhtaalta pöydältä.
Suhteista ei tule mitään koska pilaan ne omalla käytökselläni. Joko ahdistun tai olen liikaa kiinni vaikka pyrin olemaan tasapainossa. Kuitenkin alkaa riittämään jossain vaiheessa ja yritän pyrkiä pois.
Sitten kun lähden pois niin kaduttaa ja kaipaan takaisin.
En tiedä mitä haluan.
Vaikkakin on älyttömän paljon mielenkiinnon kohteita, halua oppia ja sivistyä. Halua muuttua ihmisenä vahvemmaksi ja nostaa tasoa, laatua ja älykkyyttä.
En vain tyydy vähempään ja saatan vain heittää repun niskaan ja lähteä kun tuntuu, etten ole oikeassa paikassa tekemässä oikeanlaisia asioita.
Tietysti kaikki kokemukset opettaa ja olen oppinut kantapään kautta. En haluaisi katua asioita mutta olen kyllä mennyt lujaa.
Tehnyt älyttömästi töitä, monta työtä samaan aikaan, dokannut,harrastanut, tuhlannut rahaa liiaksikin ja jäänyt tyhjän päälle.
Väsynyt ja tuskaillut ja taas eteenpäin.
Joskus toivoisin olevani tasapainoisempi ja että minulla pysyisi asiat sellaisena kun olen päättänyt. Harvoin suunnitelmani toteutuvat.
Joskus teen asioita vaikka epäilen(tiedän) sen menevän persiilleen.
En vain hallitse itseäni aina(toisinaan ajattelen liikaa muita) vaikka ulkopäin olen rauhallinen mutta oikeasti tekisi mieli juosta ja kovaa, jotain kohti mitä en ole vielä löytänyt.
Olen kyllä nuori vielä ja haluan saavuttaa asioita, jäädä ehkä paikoilleen hetkeksi. Ainakin opiskella lisää ja tehdä töitä.
Myöskin rakkautta ja ystäviä koska olen kiltti, ollut liian naiivi ja myöskin impulsiivinen niin olen roikkunut väärissä ihmisissä, joten nämä(kään) asiat eivät ole olleet tasapainossa.
Opinkohan koskaan olemaan tasapainoinen?
En haluaisi olla aina jonkinlaisessa ongelmassa kun useimmiten se johtuu itsestäni.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pohtia mistä oma levottomuus johtuu. Aika usein tasoittaa persoonaa.
Saatat olla erittäin älykäskin niinkuin minun testit osoittivat kun turhauduin monessa paikassa. Näinkin positiivinen ratkaisu saattaa selittää hyvinkin ongemasi jos se on ongelma. Hyvin älykkään on vaikeaa löytää tasoistaan seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä oot kuin mä. Onks sulla bipo?
tulin samaa kysymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä oot kuin mä. Onks sulla bipo?
En usko kohdallani siihen. Olen aina ollut aika menevä, levoton ja touhukas. Herkkä menemään tunteiden mukana.
Joskus tietysti väsähdän ja kärsin mutta uskon sen olevan aivan normaalia ja ihmisen henkisen vahvuuden kannalta tarpeellista.
Kasvamista.
Lähinnä uskon alkoholin tuovan kyllä sekaannusta elämään ja niitä vääriä valintoja. Toisaalta se rauhoittaa parhaimmillaan.
Harmikseen sitten lamaannuttaa jos käyttö on liiallista liian usein.
Olen huomannut altistuvani herkästi riippuvuuksille.
Omat vanhempani ovat alkoholisteja. Oli epävakaa lapsuus.
Olen kuitenkin pärjäävä ja omatoiminen. Levoton ja ahdistunutkin. Määrätietoinen mutta epäileväkin.
Haen tosiaan jotain, pelkään epäonnistumista ja jämähtämistä. En halua epäonnistua.
Toisaalta se ei voita joka menee nopeiten, vaan kuka pääsee pisimmälle.
Yleensä kyllä kestän tilanteita pitkäänkin vaikka ovat vaikeita ja epämiellyttäviä. Mietin ja kääntelen asiaa mielessä.
Sitten kun haluan eteenpäin niin se vain tapahtuu ja lähden. Edes itse en voi ennustaa tulevaa kohdallani. En ehkä edes sinne päinkään. Teen kuin parhaakseni tilanteessa nään, välillä menee mönkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Minäkin olin sellainen, että omin käsin piti laittaa kaikki paikaksi, jotta sitten jaksoi uudella innolla rakentaa kaiken taas eritavalla kasaan. Nyt olen 40 enkä enää jaksa. Olen siis tasaantunut tai vähintäänkin tajunnut että ahdistuksen syy on minussa itsessäni enkä pääse sitä pakoon työpaikkaa vaihtamalla, avioeroa hakemalla tai muuttamalla maailman ääriin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Minäkin olin sellainen, että omin käsin piti laittaa kaikki paikaksi, jotta sitten jaksoi uudella innolla rakentaa kaiken taas eritavalla kasaan. Nyt olen 40 enkä enää jaksa. Olen siis tasaantunut tai vähintäänkin tajunnut että ahdistuksen syy on minussa itsessäni enkä pääse sitä pakoon työpaikkaa vaihtamalla, avioeroa hakemalla tai muuttamalla maailman ääriin.
Minusta tuntuu tällä hetkellä, että muutokset ovat olleet erittäin tarpeellisia. Tosiaan niitä virheitäkin on tullut tehtyä mutta ne taas vienyt jossain määrin uudelle tasolle ja vienyt eteenpäin mutta myös olen ollut haavoittunut muutoksien edessä.
Tavallaan pidän elämästäni, olen vapaa kulkemaan vielä. En näe syytä, että miksi minun edes pitäisi pysähtyä jos ei tunnu oikealta.
Sitten mietin mikä muutoksien tuulessa menee normaalin rajoilla.
Menenkö liian lujaa vai kuuluuko minun mennäkin näin?
Hakea paikkaa ja pyrkiä parempaan.
Missä on raja, onko sellaista?
Paljon on taakse jäänyttä elämää, joskus haluan palata ja muistan jälleen syyt miksi lähdin alunperinkään.
Sitten matka jatkuu taas eteenpäin...
No niinhän tämä elämä menee. Eteenpäin mennään ja ymmärretään taaksepäin.
Ehkä löydän sen paikan vielä jossa oikeasti voin hetkeksi pysähtyä ja rauhottua, rakastaa ja nauttia vain hetkestä.
Onhan tämä matkakin ihan hauskaa, kunhan ei menisi äärimmäisyyksiin ja liian hapuiluksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista armeijassa yksi yliluuntnantti. Huomasi kyllä aika nopeasti että on väärissä tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on jo kaikki. Ihan heti ei meikäläiselle avaudu, mitä osaisi tähän sanoa. Jos sinulla on kaipuu Jumalan puoleen tiedostamatta?
Miksi et tekisi monia asioita, kun sulla on mahdollisuus? Mulla lapsi ja sairaus rajoittaa valintoja, voin vain unelmoida tuollaisesta vapaudesta.
Jos kadut jostain ihmissuhteesta lähtemistä, niin voit aina yrittää päästä takaisin, jos toinen vielä ottaa. Jos olet kova muuttumaan ja tarmokas, voit silläkin elämänalueella kehittyä valtavasti, kunhan päätät.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et tekisi monia asioita, kun sulla on mahdollisuus? Mulla lapsi ja sairaus rajoittaa valintoja, voin vain unelmoida tuollaisesta vapaudesta.
Jos kadut jostain ihmissuhteesta lähtemistä, niin voit aina yrittää päästä takaisin, jos toinen vielä ottaa. Jos olet kova muuttumaan ja tarmokas, voit silläkin elämänalueella kehittyä valtavasti, kunhan päätät.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Muista armeijassa yksi yliluuntnantti. Huomasi kyllä aika nopeasti että on väärissä tehtävissä.
Oli se kylllä. Muistan esiim kun mentiin ampumaaan ja piti viriiittää ampumarata kuntooon ja laitoiiin 7 miestää sen ajaaksi seisomaaan asennossa jotta minä oliin arneijaaan jo totttunu. Siiten see ihmettteli sitäää. Sen jälkeeen alooin mieeettiä kuriin ja järjeeen merkiitystä jaaa si kautttta koko armeeijan merkiiitystä.
up