Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten olisitte ratkaisseet tilanteen? minun vai ystäväni tavalla?
17.01.2019 |
Tilanne: Ystäväni lapsi oli ilmeisesti pihalla leikeissä suuttunut jostakin omalleni ja näytti nyrpeää naamaa eikä suostunut kertomaan kysyttäessä mistä oli suuttunut tai kenelle. Yritin maanitella lasta kertomaan mitä oli käynyt jotta asia voitaisiin ratkaista jotenkin jos vain tietäisimme mitä on tapahtunut tai mikä häntä kiukutti.
Mutta kun ystävän lapsi ei suostunut kertomaan, totesi ystäväni heti ettei lapsen tarvitse kertoa jos ei tahdo. Omalleni jäi todella paha mieli tapahtuneesta, sillä ei kuulemma hänkään tiennyt mistä kaveri oli suuttunut ja itsestänikin tuntui etten oikein onnistunut pitämään lapseni puolia, kun ystävä heti asettui omansa tueksi, vaikka hänen lapsensahan olikin se huonommin käyttäytyvä.
Onko mielestänne ok vanhempana antaa lapsen mököttää toiselle jos ei kuitenkaan aio kertoa miksi vai miten tuollaisessa tilanteessa mielestänne olisi fiksuinta toimia.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni lapsi oli ilmeisesti pihalla leikeissä suuttunut jostakin omalleni
ystävä heti asettui omansa tueksi, vaikka hänen lapsensahan olikin se huonommin käyttäytyvä.
Mitä se sinun lapsesi oikein mahtoi tehdä sellaista, että kaveri suuttui? Ei kukaan yks kaks noin vain suutu.
ei kannata tehdä tästä suurempaa numeroa, jos ne ei vaikka nolostuksissaan halua kertoa että kaikki lähti jostain pikkujutusta. kyllä noi selviää ja jos ei niin lapset voi pitää etäisyyttä vähän aikaa. ei kannata mitään kylmää sotaa tästä alkaa kyhäämään.
No eiköhän tuo äkkiä unohdu. Luultavasti käyvät kotona tilanteen läpi rauhassa. Et kerro minkäikäisistä on kyse, mutta ei etenkään pieniltä lapsilta voi kovin järkevää ja rationaalista suhtautumista tuollaisissa tilanteissa edellyttää.
Mielestäni olisi parempi opettaa lapsille että puhumalla asiat selvitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tällaisista asioista tehdä elämää suurempaa ongelmaa. Lapset nyt välillä kiukustuu milloin mistäkin eikä siihen aina ole mitään selvää tai järkevää syytä. Turha sitä on pientä lasta painostaa käymään tilanne läpi, jos ei kerran helpolla halua puhua asiasta. Varmaan kotona kertoo sitten äidilleen että mistä oli kyse tai mikä harmitti. Omalta lapseltasihan voit kysyä tapahtumista ja kertoa että ihmiset vaan välillä suutahtelee.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni olisi parempi opettaa lapsille että puhumalla asiat selvitetään.
Riippuu minkä ikäisistä on kyse. Jos pienistä lapsista, jotka vasta tutustuvat omaan tunne-elämäänsä ja sen kuohuntoihin, niin ei heidän kanssaan oikein toimi tällainen puhumalla selvittely. Eivät itsekään ymmärrä omia tunnereaktioitaan niin miten voisivat käydä niitä tuollalailla läpi. Varmaan kotona puhuvat vanhempien kanssa tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin lapsi saattoi olla vain väsynyt ja sen takia jo pinna kireällä. Sinun tapasi olisi ollut se, että siinä olisi tiukattu ja tiukattu syitä ja lapsi olisi mennyt entistä enemmän solmuun, kun olisi tuntenut olevansa kuin suuremmallakin tuomiolla. Kaverin tapa oli oikea. Hän osasi lukea lastaan ja päätti antaa lapsen ensin rauhoittua ja sitten vasta puhua asiasta.
Alue: Aihe vapaa
Eikai lapsen ole mikään pakko kertoa jos ei halua...tai miten ajattelit pakottaa kertomaan?