Millaisia järjenvastaisia pelkoja sinulla oli lapsena?

Pelkäsin, että Saatana tulee huoneessani olleen peilin kautta yöllä hakemaan minut, koska serkut olivat kertoneet minulle, että jos katsoo kello 12 yöllä peiliin, niin Saatana vie mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäsin, että Saatana tulee huoneessani olleen peilin kautta yöllä hakemaan minut, koska serkut olivat kertoneet minulle, että jos katsoo kello 12 yöllä peiliin, niin Saatana vie mukaan.

'

Tuosta tulikin mieleeni ne naaapurin lasten kanssa kerrotut aivan kamalat kummitustarinat. Saatana seikkaili vähän jokaisessa, milloin sängyn alla milloin ikkunan takana.

Pelkäsin aivan järjettömästi romaneja, koska äitini pelotteli minua että myy minut mustalaisille, jos en ole kunnolla. Valitettavasti tämä ei ollut äitini ainoa typerä pelottelukeino.

Tappajahai  saimaassa :D 

Vierailija kirjoitti:

Pelkäsin, että Saatana tulee huoneessani olleen peilin kautta yöllä hakemaan minut, koska serkut olivat kertoneet minulle, että jos katsoo kello 12 yöllä peiliin, niin Saatana vie mukaan.

Joo minulle joku valopää kertoi ollessani noin 8 tai 9-vuotias että jos katsoo yöllä peiliin, näkee pirun. Tämän jälkeen jos piti mennä yöllä vessaan jätin kädet pesemättä, koska en halunnut peilin lähelle.

Nykyään kyllä välttelen katsomista ihan siksi, ettei keski-ikäisen akan uninen naama ole mikään  kauns näky :D

Minulla oli tavallisia pelkoja. Pelkäsin pimeää ja sitä, että yöllä sänkyni alla on hirviö. Suojauduin sängyssä niin, että vedin peiton korviin ja laitoin kädetkin peiton alle. Eipä silloin pääsisi mörkö tarttumaan niihin. Kädet ja jalat eivät saaneet roikkua sängyn laidan yli, jotta mikään ei nappaisi niihin kiinni.

Pelkäsin myös isoja koiria ja joitakin vieraita ihmisiä, etenkin häliseviä itseäni vanhempien lasten joukkoja.

Isän ollessa vatsataudissa,pelkäsin,että se oksentaa sydämensä. Ihan järkyttävä peiko.Pelkäsin myös kummituksia,en koskaan mennyt kotiin sisälle,kun tulin koulusta jollei kukaan ollut kotona..no se pelko ei toisaalta ollut aiheeton

Katsoin Tappajahain enkä uskaltanut mennä pariin vuoteen uimaan järveen tai edes uimahalliin , luulin että hai tulee ja syö.

Vierailija kirjoitti:

Isän ollessa vatsataudissa,pelkäsin,että se oksentaa sydämensä. Ihan järkyttävä peiko.Pelkäsin myös kummituksia,en koskaan mennyt kotiin sisälle,kun tulin koulusta jollei kukaan ollut kotona..no se pelko ei toisaalta ollut aiheeton

Kerro lisää! Uteliaisuus heräsi, tapahtuiko jotain?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tavallisia pelkoja. Pelkäsin pimeää ja sitä, että yöllä sänkyni alla on hirviö. Suojauduin sängyssä niin, että vedin peiton korviin ja laitoin kädetkin peiton alle. Eipä silloin pääsisi mörkö tarttumaan niihin. Kädet ja jalat eivät saaneet roikkua sängyn laidan yli, jotta mikään ei nappaisi niihin kiinni.

Pelkäsin myös isoja koiria ja joitakin vieraita ihmisiä, etenkin häliseviä itseäni vanhempien lasten joukkoja.

Arvaa mitä? Olen lähes 40 enkä vieläkään nuku komeron ovi auki tai varpaat esillä peiton alta saati, että käsi tai jalka roikkuisi reunan yli. Eieiei.

Pelkäsin, että jostain järjeytömästä syystä kaksi rakasta pehmolelukissaani päätyvät meren pohjassa makavaan Estoniaan. Olin 6-vuotias kun Estonia upposi ja koko tapaus järkytti ja pelotti minua ihan hirveästi. Etenkin kun muistan isovanhempien reissanneen useinkin Estonialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ydinsotaa, mutta en tiedä voiko sanoa järjenvastaiseksi. Luin lapsena liikaa sanomalehtiä, ja pelkäsin kuollakseni, että pommikoneet tiputtaa ydinpommin. Jokainen yli lentänyt kone sai minut odottamaan paineaaltoa.

Mäkin pelkäsin ydinsotaa 80-luvulla ja näin painajaisia ydinkärkiohjuksista.

Minäkin pelkäsin ydinsotaa ja näin siitä painajaisia 80-luvulla, mutta olin silloin jo aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäsin, että jostain järjeytömästä syystä kaksi rakasta pehmolelukissaani päätyvät meren pohjassa makavaan Estoniaan. Olin 6-vuotias kun Estonia upposi ja koko tapaus järkytti ja pelotti minua ihan hirveästi. Etenkin kun muistan isovanhempien reissanneen useinkin Estonialla.

Mä pelkäsin myös laivalla matkustamista juuri Estonian takia, olin 4-vuotias kun tuo tapahtui. Vanhemmat joutuivat seilaamaan noilla töidensä puolesta ja pelkäsin että ne hukkuu :s Ei lapsia ennen suojeltu pahoilta uutisilta kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkäsin pimeää (en tarkemmin tiedä mitä) ja öisin valvoin monesti kauhusta jäykkänä peiton alla. Noita pelkotiloja mulla oli kyllä parikymppiseksi asti, onneksi sen jälkeen alkoi helpottamaan.

Itsekin välillä pelkään pimeää kolmekymppisenä jopa enemmän kuin lapsena. En tiedä miksi, kai se että aikuisena ymmärtää enemmän maailman pahuudesta ja siitä ettei ihminen loppujen lopuksi tiedä onko paranormaali totta vai ei niin ahdistaa välillä. Lapsena oli sentään äiti joka kumosi lapsen pelkoja höpönlöpöksi.

Mä tunnustan, että joskus yöllä pelottaa mennä pimeässä vessaan, vaikka matkaa on vaan muutama metri ja tiedän ettei täällä asunnossa voi olla ketään (kai?). Valoa en kuitenkaan halua sytyttää, etten herää liikaa ja uudelleen nukahtaminen vaikeudu. Aikuinen olen, ainakin fyysisesti.

Pelkäsin että jos soittaa "nuorisorinkiin" (kasarilla sellainen puhelinpalvelu) sieltä tullaan kotiin häiriköimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän ollessa vatsataudissa,pelkäsin,että se oksentaa sydämensä. Ihan järkyttävä peiko.Pelkäsin myös kummituksia,en koskaan mennyt kotiin sisälle,kun tulin koulusta jollei kukaan ollut kotona..no se pelko ei toisaalta ollut aiheeton

Kerro lisää! Uteliaisuus heräsi, tapahtuiko jotain?

Asuttii vanhassa mökissä pohjanmaalla, siellä kuului epämääräisiä ääniä,kolinoita ja askeleita. Äiti niitä eniten kuuli,lapsen itkua, kuului joku tulevan eteiseen ja oli varma jonkun tulevan,muttei ketään tullutkaan. Siinä mökissä vaan oli sellainen outo fiilis, vaikkei niistä asioista pennuille kerrottu,se tunnelma vaan oli jotenki pelottava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkäsin, että Saatana tulee huoneessani olleen peilin kautta yöllä hakemaan minut, koska serkut olivat kertoneet minulle, että jos katsoo kello 12 yöllä peiliin, niin Saatana vie mukaan.

'

Tuosta tulikin mieleeni ne naaapurin lasten kanssa kerrotut aivan kamalat kummitustarinat. Saatana seikkaili vähän jokaisessa, milloin sängyn alla milloin ikkunan takana.

Ihme hiippari tuo Saatana niinkin vaikutusvaltaiseksi henkilöksi. Miksi piileksiä ikkunan takana tai sängyn alla, kun voisi tehdä vaikuttavan sisääntulon?

Pelkäsin ufoja ja sitä, että humanoidit sieppaavat minut. Kiitos kuuluu esimerkiksi Ufot ja paranormaalit ilmiöt -ohjelmalle sekä Juhan af Grannille. Tuolloin oli peruskoulu minulla yli puolenvälin, eikä minulla ollut ollut mitään muita lasten pelkoja pitkään aikaan. No, tuohon aikaan ufoista puhuttiin melko paljon, ja välillä tuntui, että muitakin rupeaa pelottamaan, myös minua vanhempia henkilötä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tavallisia pelkoja. Pelkäsin pimeää ja sitä, että yöllä sänkyni alla on hirviö. Suojauduin sängyssä niin, että vedin peiton korviin ja laitoin kädetkin peiton alle. Eipä silloin pääsisi mörkö tarttumaan niihin. Kädet ja jalat eivät saaneet roikkua sängyn laidan yli, jotta mikään ei nappaisi niihin kiinni.

Mä pelkään vielä aikuisenakin tätä. En pysty roikottaa raakoja sängyn ulkopuolella koskaan. Ei auta vaikka koitan järkeillä itselleni ettei sängyn alla voi olla mitään ja jos olisi yhtä lailla se siellä on vaikka en kättä sen edessä roikottaisikaan. En vaan pysty. Alkaa ahdistaa heti. Mistä lie tämmöinen pelko voi edes kehittyä?Järjetöntä.

Pelkäsin että joku olis päässy meijän saunaan piiloon ja tulis sieltä esiin just silloin kun olin suihkussa:D