Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sisarusten väliset tappelut ja vanhempien rooli - kerro kokemuksesi
16.01.2019 |
Lapsena sitä helposti pitää oman perheen meininkiä normaalina, vaikkei se sitä olisi. Myöhemmin ymmärtää paremmin. Ja ymmärtää myös, että "normaali" ei ole silti ole välttämättä oikein. Mun lapsuudessa meidän sisarusten välillä oli paljon väkivaltaa, ja vanhemmat eivät siihen osanneet puuttua johdonmukaisesti ja rakentavasti. Vasta nyt mulla alkaa aueta silmät, että se ei ollutkaan ihan ok. Siksi kiinnostaisi kuulla teidän muiden kokemuksia aiheesta.
Uskon, että kaikki sisarukset riitelevät, toiset toki enemmän ja toiset vähemmän. Mutta miten riidellään: onko pientä sanallista kinastelua vai tapellaanko "verissä päin"? Ja ehkä kaikkein olennaisinta lopulta on, miten vanhemmat asiaan puuttuvat. Lapsethan vasta opettelevat itsehillintää, sosiaalisia taitoja, oikeaa ja väärää jne., ja tarvitsevat näihin asioihin vanhempien ohjausta ja pelisääntöjä (myös riitojen välttämiseksi). Tässä suhteessa hankalimpia taitaa olla tilanteet, joita vanhemmat eivät itse näe.
Jakakaapa siis kokemuksia ja näkemyksiä omasta lapsuudestanne tai, jos ootte itse vanhempia, oman perheenne tilanteesta:
- Miten sisarukset riitelevät/riitelivät keskenään?
- Miten vanhemmat puuttu(i)vat tilanteeseen ja millaisia sääntöjä on/oli?
- Mikä olisi oikea tapa toimia vanhempana näissä asioissa?
Bonuskysymyksenä: Viime aikoina on ollut puhetta, että koulukiusaamisen sijaan pitäisi puhua niistä tilanteista rikosnimikkeillä (pahoinpitely, laiton uhkaus, kunnianloukkaus, omaisuusrikos jne.). Pitäisikö mielestänne näin tehdä myös, kun kyse on sisarusten välisestä kiusaamisesta ja väkivallasta? Vai onko sisarusten välinen väkivalta jotenkin hyväksytympää/eri asia?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Pikkuveljeni usein löi ja raapi minua ilman syytä. Tai no syyksi saattoi sanoa, että "koska sulla on ruma/ärsyttävä naama" tai muuta vastaavaa. Tuhosi myös tavaroitani ja vaatteitani tarkoituksella. Vanhemmat eivät ikinä reagoineet tähän mitenkään.
Meillä sama juttu. Veli on mua vain vuoden nuorempi, eli koko elämäni oli tätä siihen asti että 18v muutin pois kotoa. Veljelleni en ole sen koommin puhunut ja vanhempani ovat molemmat sitä mieltä että toisen olisi pitänyt puuttua.
Paras kerta oli kun veli löi veitsen kädestäni läpi ja mulle huudettiin sotkusta. Tosin ei tuo veli ollut ikinä syyllinen. Minä sitten silloinkin kun en ollut tapahtuma-aikaan kotona. Ja todellakin rikosoikeudellinen alaikäraja pitäisi laskea. Yläastelaisen pitää tietää mitä saa ja ei saa tehdä.
Mulla on kolme lasta, nuorin on vauva ja isommilla on ikäeroa vuosi, eli välillä on rajujakin riitoja. Joskus äityy lyömiseksi ja se on ehdottomasti kielletty meillä. Joskus toinen on oikeassa jossain asiassa, aika usein molemmat väärässä. Toimin erotuomarina, koska en jaksa kuunnella. Pikkuriidat sopivat keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Pikkuveljeni usein löi ja raapi minua ilman syytä. Tai no syyksi saattoi sanoa, että "koska sulla on ruma/ärsyttävä naama" tai muuta vastaavaa. Tuhosi myös tavaroitani ja vaatteitani tarkoituksella. Vanhemmat eivät ikinä reagoineet tähän mitenkään.