Lue keskustelun säännöt.
Mitä epätavallisia parisuhdesääntöjä tai henkilökohtaisia rajoja teillä on?
16.01.2019 |
Minä en siedä kutittamista ikinä ja missään olosuhteissa. Lyön, jos mies yrittää kutittaa minua. Toinen oudohko raja on se, etten katselisi miestä, jota ällöttää kuukautisseksi.
Kommentit (67)
Puolison koira ei saa nukkua sängyssäni. Ei edes silloinkin, kun en ole kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme vaadi toisiltamme mitään. Pyytää voi, vaatia ei.
Av-ketjujen perusteella tämä on harvinaista.
No ihmetystä herättää se, että mies on avoimessa suhteessa, minä en. Toisin sanoen, mies saa käydä "vieraissa" luvan kanssa, mutta minä en. Se käy meille parhaiten. Hassua, mutta melkein kaikilla ulkopuolisilla on asiassa nokan koputtamista, vaikkei se kuulu kenellekään muulle millään tavalla.
T. Lähes aseksuaali nainen + erittäin viriili mies
Mies on oma-aloitteisesti päättänyt, ettei ole soveliasta olla öitä poissa ja palaa aina kotiin yöksi, vaikka vähän pidemmältäkin reissulta. Itse oon kyllä joskus ollut esim äidilläni yötä.
En halua tavata joka päivä. Vaikka tämän kerron aina tapailun alkuvaiheessa, useampi kuin yksi nainen on ajatellut, että kyllä tämä sitten myöhemmin muuttuu. Mutta en pitkässäkään suhteessa halua jokapäiväistä yhdessä roikkumista. Ja kun nainen pettyy, hän haukkuu minut sitoutumiskammoiseksi. Huokaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me emme vaadi toisiltamme mitään. Pyytää voi, vaatia ei.
Av-ketjujen perusteella tämä on harvinaista.
Sama meillä. Suoranaisia vaatimuksia ei ole esitetty edes vaikeissa asioissa. Olemme olleet yhdessä nyt 22 vuotta. En ole kaikkeen tyytyväinen liitossamme, mutta pari hyvin tärkeää asiaa on kehittynyt vuosien mittaan toivomaani suuntaan ihan vaatimuksia esittämättäkin. Ja jotkut asiat puolestaan ovat tulleet keljummiksi. Se kuuluu elämään, en minäkään ole se vaimoni nuoruuden unelmien mies. Joissain asioissa haluaisin, toisissa en pysty vaikka haluaisin kuinka.
Mutta tuli tuosta edeltä nyt yksi juttu mieleen, jossa olen jyrkkä. Jos vaimoni kutittelisi minua, se johtaisi melko vakavaan keskusteluun. Olen herkkä kutiamaan ja lapsena olin ihan mahdoton, ja liian moni aikuinen käytti sitä hyväkseen. Minua siis pidettiin väkisin paikoillaan ja kutitettiin. Muisto tuntuu pahalta ja herättää jopa kostoajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
En halua tavata joka päivä. Vaikka tämän kerron aina tapailun alkuvaiheessa, useampi kuin yksi nainen on ajatellut, että kyllä tämä sitten myöhemmin muuttuu. Mutta en pitkässäkään suhteessa halua jokapäiväistä yhdessä roikkumista. Ja kun nainen pettyy, hän haukkuu minut sitoutumiskammoiseksi. Huokaus.
Mikäs tähän on syynä? Omituiselta kuulostaa ettei kuukausienkaan seurustelun jälkeen halua syventää suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme vaadi toisiltamme mitään. Pyytää voi, vaatia ei.
Av-ketjujen perusteella tämä on harvinaista.
Sama meillä. Suoranaisia vaatimuksia ei ole esitetty edes vaikeissa asioissa. Olemme olleet yhdessä nyt 22 vuotta. En ole kaikkeen tyytyväinen liitossamme, mutta pari hyvin tärkeää asiaa on kehittynyt vuosien mittaan toivomaani suuntaan ihan vaatimuksia esittämättäkin. Ja jotkut asiat puolestaan ovat tulleet keljummiksi. Se kuuluu elämään, en minäkään ole se vaimoni nuoruuden unelmien mies. Joissain asioissa haluaisin, toisissa en pysty vaikka haluaisin kuinka.
Mutta tuli tuosta edeltä nyt yksi juttu mieleen, jossa olen jyrkkä. Jos vaimoni kutittelisi minua, se johtaisi melko vakavaan keskusteluun. Olen herkkä kutiamaan ja lapsena olin ihan mahdoton, ja liian moni aikuinen käytti sitä hyväkseen. Minua siis pidettiin väkisin paikoillaan ja kutitettiin. Muisto tuntuu pahalta ja herättää jopa kostoajatuksia.
Jep, aapeella samat kutitusmuistot. Ja tämä ei kuulemma ole mitenkään harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua tavata joka päivä. Vaikka tämän kerron aina tapailun alkuvaiheessa, useampi kuin yksi nainen on ajatellut, että kyllä tämä sitten myöhemmin muuttuu. Mutta en pitkässäkään suhteessa halua jokapäiväistä yhdessä roikkumista. Ja kun nainen pettyy, hän haukkuu minut sitoutumiskammoiseksi. Huokaus.
Mikäs tähän on syynä? Omituiselta kuulostaa ettei kuukausienkaan seurustelun jälkeen halua syventää suhdetta.
En ole tuo edellinen, mutta samanlainen. Asutaan erillään vaikka ollaan oltu yhdessä vuosikausia. Olen erakkoluonne, enkä jaksa nähdä ketään ihmistä joka päivä. Pidän suhdettamme hyvin syvänä, vaikkei joka päivä tavatakaan. Onneksi kumppanini ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua tavata joka päivä. Vaikka tämän kerron aina tapailun alkuvaiheessa, useampi kuin yksi nainen on ajatellut, että kyllä tämä sitten myöhemmin muuttuu. Mutta en pitkässäkään suhteessa halua jokapäiväistä yhdessä roikkumista. Ja kun nainen pettyy, hän haukkuu minut sitoutumiskammoiseksi. Huokaus.
Mikäs tähän on syynä? Omituiselta kuulostaa ettei kuukausienkaan seurustelun jälkeen halua syventää suhdetta.
Tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa ja lisäksi arvostan suhteessa sitä, että ehtii vähän kaivata toista. Olen suhteissa seksin ja romantiikan takia, ja ne paranevat siitä, kun arkista nysväämistä rajoitetaan.
En ole koskaan kokenut, että parisuhde mitenkään syvenisi sillä, että nähdään koko ajan. Suhde ennemminkin leviää kuin syvenee. Onhan se tavallista, että suhteesi kerran parissa kuussa näkemääsi ystävään on syvempi kuin aina paikalla olevaan kämppikseesi. Syvyys tulee yhteyden kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ihmetystä herättää se, että mies on avoimessa suhteessa, minä en. Toisin sanoen, mies saa käydä "vieraissa" luvan kanssa, mutta minä en. Se käy meille parhaiten. Hassua, mutta melkein kaikilla ulkopuolisilla on asiassa nokan koputtamista, vaikkei se kuulu kenellekään muulle millään tavalla.
T. Lähes aseksuaali nainen + erittäin viriili mies
No varmaan sitä nokan koputtamista on siksi, että muut pelkäävät miehen käyttävän sua hyväkseen olemalla yksipuolisesti avoimessa suhteessa. Se lienee yleisempää, kuin yksipuolinen avoin suhde joka on oikeasti molemmille osapuolille ok.
Vierailija kirjoitti:
Minä en siedä kutittamista ikinä ja missään olosuhteissa. Lyön, jos mies yrittää kutittaa minua. Toinen oudohko raja on se, etten katselisi miestä, jota ällöttää kuukautisseksi.
Sinut olisi hauska sitoa sängynpäätyihin kiinni ja kutitella oikein huolella joka paikasta ajan kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua tavata joka päivä. Vaikka tämän kerron aina tapailun alkuvaiheessa, useampi kuin yksi nainen on ajatellut, että kyllä tämä sitten myöhemmin muuttuu. Mutta en pitkässäkään suhteessa halua jokapäiväistä yhdessä roikkumista. Ja kun nainen pettyy, hän haukkuu minut sitoutumiskammoiseksi. Huokaus.
Mikäs tähän on syynä? Omituiselta kuulostaa ettei kuukausienkaan seurustelun jälkeen halua syventää suhdetta.
Olen eri, mutta minua alkaa ahdistaa liian tiivis yhteydenpito.
Vierailija kirjoitti:
Puolison koira ei saa nukkua sängyssäni. Ei edes silloinkin, kun en ole kotona.
silloinkaan
T. korjaaja
Vierailija kirjoitti:
Jos vaimoni kutittelisi minua, se johtaisi melko vakavaan keskusteluun. Olen herkkä kutiamaan ja lapsena olin ihan mahdoton, ja liian moni aikuinen käytti sitä hyväkseen. Minua siis pidettiin väkisin paikoillaan ja kutitettiin. Muisto tuntuu pahalta ja herättää jopa kostoajatuksia.
Jos minulla olisi miesystävä, joka kutittelisi minua, siitä seuraisi huutoa. Olen kiljunut ja purrut miestä, kun hän riitatilanteessa kahlitsi minut otteellaan ja "kutitti" - purin täysillä, enkä hellittänyt ennen kuin hän irroitti otteensa. Keho ei milloinkaan unohda lapsuudenaikaista kaltoinkohtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison koira ei saa nukkua sängyssäni. Ei edes silloinkin, kun en ole kotona.
silloinkaan
T. korjaaja
silloin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihmetystä herättää se, että mies on avoimessa suhteessa, minä en. Toisin sanoen, mies saa käydä "vieraissa" luvan kanssa, mutta minä en. Se käy meille parhaiten. Hassua, mutta melkein kaikilla ulkopuolisilla on asiassa nokan koputtamista, vaikkei se kuulu kenellekään muulle millään tavalla.
T. Lähes aseksuaali nainen + erittäin viriili mies
No varmaan sitä nokan koputtamista on siksi, että muut pelkäävät miehen käyttävän sua hyväkseen olemalla yksipuolisesti avoimessa suhteessa. Se lienee yleisempää, kuin yksipuolinen avoin suhde joka on oikeasti molemmille osapuolille ok.
Varmasti onkin yleisempää, mutta ei se silti tee siitä sellaista, että kaikilla tilanne olisi niin. Meillä tähän päädyttiin minun aloitteestani, kun en kerta kaikkiaan halunnut seksiä yhtä paljon kuin mies. En halua rajoittaa hänen seksuaalisuuttaan, enkä halua hänen kituuttavan kanssani puutteessa. Helpompaa näin, molemmille. Minun ei tarvitse suostua seksiin miehen iloksi, ja toisaalta hän saa tarpeeksi.
Keskustelupalstoilla kun kehtaan ottaa asian puheeksi, saan kuulla olevani säälittävä kynnysmatto, mieheni kanssa pelkästään rahojen vuoksi (turhaa kai mainitakaan, että minä tienaan meistä enemmän), ja että mies etsii koko ajan parempaa naista itselleen. Olen kuulemma huonoitsetuntoinen reppana, joka ansaitseekin sen, että mies käy vieraissa. Pidän ihmeellisenä.
Mutta se siitä, en halua tehdä tästä ketjusta pelkkää oman asiani jankkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Puolison koira ei saa nukkua sängyssäni. Ei edes silloinkin, kun en ole kotona.
Onko tämä epätavallinen sääntö? Miksi pa**aisia elukoita tulisi päästää säänkyyn?
Ei mitään epätavallisia. Meillä ei lyödä toista missään olosuhteissa, ei missään, mutta se ei toivottavasti ainakaan ole epätavallinen parisuhdesääntö.