Kamalin työpaikka joka sulla on ollut?

Puhelinmyynti 2000-luvun alussa. Istuttiin rivissä vanhanaikaisten lankapuhelimien ääressä vuoropäällikön kyylätessä ja kuunnellessa "työsuorituksia". Numerot joihin soitettiin saatiin kaivelemalla huoneen etuosassa sijainnutta isoa pahvilaatikkoa joka oli täynnä irrallisia puhelinluettelon sivuja, joista yritettiin löytää numeroita joita ei vielä oltu vedetty yli.

Ja sitten tietysti se, että soittelet klo 8 aamulla ihmisille töihin ja tyrkytät epätoivoisesti jotain Tekniikan Maailmaa.

Kestin kolme päivää ja irtisanouduin.

Olin pintakäsittelijä ja pienremonttien tekijä.

Vielä alaa opiskellessani olin yhdellä firmalla parin kuukauden harjoittelussa joissa omistajina oli kaksi naista. Tultiin tosi hyvin toimeen ja kaikki meni älyttömän hyvin. Sain kiitosta töistä ja mun oma työpanos oli ihan täysin tasavertainen pomojen panokseen nähden.

Menin sitten töihin tähän naisten johtamaan yritykseen. Ensimmäisestä päivästä lähtien olin aina yksin kohteessa, mikä oli mulle täysin ok koska olin jo saanut enemmän kokemusta ja kykenin ihan hyvin vaatimuksiin. Pari kuukautta meni ihan hyvin ja sitten ilmeisesti firmalle tuli rahallisesti tiukempaa koska äkisti mikään ei ollut hyvin ja ihan kaikki purettiin muhun.

Parhaimpia hetkiä oli kun olin kohteessa missä oli todella ison olohuoneen seinien paikkatasoitusta, eli tapetinpoiston jälkeen näkyvillä olevien klommojen paikkausta. Sanoin omistajalle että seinä on siinä kunnossa että varmaan järkevä tasoittaa suoraan vaan kaikki pinnat kauttaaltaan, omistaja sanoi että ei todellakaan, turhaa työtä. Sanoi että vain ja ainoastaan paikkatasoitus näkyvimpiin koloihin, päälle tulee paksu tapetti ja ei haittaa pienet naarmut. Seuraavana aamuna molemmat omistajat on paikalla ja tää toinen omistaja sanoo että olisi ehdottomasti pitänyt tasoittaa kaikki seinät. Paikkatasoittamaan käskenyt omistaja aidosti sysäs suoraan sen syyn mun niskaan ja sanoi että "joo niin mäkin ajattelin mut näköjään (minä) ymmärsi ohjeet väärin ja tää nyt on tällästä"

Vastaavia tilanteita oli PALJON ja aina syy oli mun. Mut laitettiin kerran isoon kerrostalo kolmioon ja sanottiin että kaikkien kattojen on oltava maalattu kahteen kertaan ja kaikki seinät kokonaan tasoitettu neljässä tunnissa. Seuraavana päivänä piti kaikki seinät hioa, pohjamaalata ja paikkatasoittaa. Sain jäätävät valitukset koska en ollut ehtinyt vessan seiniä paikkatasoittamaan koska maali ei ollut kuivunut tarpeeksi. Kolmantena päivänä piti laittaa pintamaalit ja tapetoinnit. Yllättäen pomot siirsi mut uuteen kohteeseen ja tapetoi ja maalas sitä huoneistoa kaksi päivää kahdestaan, ilmoittaen että pelastivat tilanteen koska aikataulu olisi muuten kussut.

Ruokatunnit oli kanssa mielenkiintoisia. Omistajat alkoi tulemaan aina paikalle ruokatauon aikana. Toisin sanoen, jos ruokatauko oli puoli kahdeltatoista, omistajat oli paikalla 10 vaille kaksitoista ja odottivat mua siihen 12sta asti, jos olin minuutinkin myöhässä sain paheksuvat nuhtelut. VAIKKA olisin lähtenyt vasta varttia vaille syömään pikaisesti. Lopulta en pitänyt taukoja.

Itse olin ihan liian kiltti ja annoin kävellä täysin mun ylitseni, en ikinä uskaltanut sanoa vastaan niin kuin olisi pitänyt. Epävarmuus omasta työnteosta on yhä tosi vahvasti läsnä ja pelkään olevani todella huono, vaikka saan nykyään töissä tosi paljon hyvää palautetta (ja sain aikanaan remonttialan töistä todella paljon hyvää palautetta ennen tota episodia).

Masennuslääkitys mulla kesti puoli vuotta, lopetin sen omasta tahdostani lääkärin kanssa keskusteltuani. Työt loppui siis niin että yksi aamu sanoin miehelle että vie mut lääkärille koska mä en enää pysty mihinkään.

Tsemppiä kaikille vastaavaa kokeneille, se toipuminen kestää mut lopulta alkaa näkyä valoa

Sol!

Olin töissä lounasravintolassa joka toimi yhden aktiviteettipaikan yhteydessä. Asiakaskunta oli vakiintunutta ja tosi mukavaa. Olin pitkään unelmoinut että saisin yksin pyörittää lounasravintolaa tarjoten hyvää ruokaa ja pettymys oli melkoinen kun tajusin että omistajan käsitys hyvästä lounaspaikasta on "vähän" erilainen. Kaikki tuotteet tilattiin mahdollisimman valmiina, salaattibuffet tuli suoraan tölkeistä ja koko touhu oli aika vitsi. Omistajalla oli oma a la carte ravintola myös toisaalla mut ei mitään kokemusta ravintolahommista. Oli tosi yllättynyt kun mä pesin automaattisesti lattiat joka päivä ja huolehdin tiskikoneen ja likakaivojen puhtaudesta :D

Asiakkaat oli ihania ja ymmärsi että mä en voi keittiön ruokatarjontaa muuttaa ja suoraan sanoen sääli mua. Jälkeenpäin monet vakioasiakkaat on nauranut et kaiken sen surkean ruoan keskellä mä olin hyvin piristävä ilmestys kun pärräsin keittiössä yksinäni ja koitin keksiä jotain järkevää esillelaitettavaa.

Omistajalla oli kaksi lasta, toinen oli töissä samassa puljussa tarjoilijana ja toinen kävi toisinaan pätemässä keittiössä. Meinasin saada hysteerisen naurukohtauksen kun maailman paras 22-vuotias kokki alkoi arvostelemaan mun tekemää perus annosta. (Siellä oli siis super suppea a la carte lista illaksi) annoksethan piti tehdä niinkuin omistaja käski. Tää kokki arvosteli grillimausteen makua ja ranskalaisten suolan määrää.

Omistajan lapset oli itseään täynnä olevia pikkunilkkejä, kauniisti sanoen. Ei se äitikään mikään alan ammattilainen ollut mut enimmäkseen vaan hukassa koko alalla.

Palkka tuli niinkuin piti, se oli tärkeintä. Lopetettuani siellä kuulin että lounaspaikka oli vaihtanut omistajaa ja toinen ravintola mennyt konkkaan.

Esperi, hullujen huone!

Mcdonalds

Olin torikahvilassa töissä ja siellä ei saanut sanoa ääneen, että pitää päästä vessaan. Tästä toimituksesta tuli käyttää fraasia 'käyn kastelemassa orkideaa'. Muutenkin taukotila oli yli 5 minuutin kävelymatkan päässä ja lounastauko tasan 20 min. Ei siinä hirveesti ehtinyt syödä saati orkideaa kastella! Hyi vieläkin tulee kylmät väreet, ku kävelee paikan ohi vaikka silloinen omistaja onkin jo eläkkeellä.

Mä oon ihan miehenä ihmetellyt tätä mansikan/jäätelön ynnä muiden yleensä nuoria tyttöjä/naisia työllistävien ihmisten häirintää miesten taholta. Tuntuu että se on miehillä lähinnä kansalaisoikeus mennä ihastelemaan ja flirttailemaan näiden ihmisten kanssa.

Oma vastaus tähän on että kannattaa yrittää välttää pieniä yrityksiä, yleensä niissä on natsijohto.

TAYS:n KNF-laboratorio. Porukka älyltä sekä yleisisvistykseltä lähes kehitysvammaisten tasolla. Muutama fiksumpi yksilö toki joukossa, mutta ne kova äänisimmät juuri näitä tyhjäpäitä. Eräs varoitteli kyllä jo alussa, että täällä ei sitten mitään "ruudinkeksijöitä" töissä ole, ja että älykkäimmät ei pitkään siellä viihdy. Aikani sinnittelin, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Nykyään paljon parempi duuni ja jopa fiksua keskustelua kahvihuoneessa:)

Eräs nimeltä mainitsematon, erään professorin ylläpitämä kauneuskirurgiaan erikoistunut erikoissairaala. Tervetuloa pelon ja epäluulon yhteisöön, jossa kukaan normaali työntekijä ei uskaltanut kertoa asioista muuten kuin kuiskailemalla.

Kun pomo ilmaantui paikalle tuntui kuin kylmä viima olisi puhaltanut huoneen läpi ja kuin veri olisi karannut kaikkien kasvoilta. 

Koe-eläinhoitaja. En viihtynyt kauan siinä.