Lue keskustelun säännöt.
Kateuden ja katkeruuden tunteet entistä kaveria kohtaan, miten käsitellä?
15.01.2019 |
Monille olenkin pystynyt anteeksi antamaan ja ainakin elämään niin, etteivät kouluaikaiset asiat vaivaa jatkuvasti. Tätä yhtä entistä kaveria kohtaan, joka hylkäsi silloin kun olin heikoilla, katkeruuden tunne ei vaan ota laantuakseen. Ehkä siksi, että me olimme niin samanlaisia, tulimme hyvin toimeen, meillä ei koskaan ollut riitoja ja silti hän päätti hylätä. Oma elämä menikin sitten niin, että olen aikuisena yksinäinen ja sairastan masennusta, hän taas on kaunis, naimisissa, menestynyt työelämässä alalla josta minäkin joskus haaveilin.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Monille olenkin pystynyt anteeksi antamaan ja ainakin elämään niin, etteivät kouluaikaiset asiat vaivaa jatkuvasti. Tätä yhtä entistä kaveria kohtaan, joka hylkäsi silloin kun olin heikoilla, katkeruuden tunne ei vaan ota laantuakseen. Ehkä siksi, että me olimme niin samanlaisia, tulimme hyvin toimeen, meillä ei koskaan ollut riitoja ja silti hän päätti hylätä. Oma elämä menikin sitten niin, että olen aikuisena yksinäinen ja sairastan masennusta, hän taas on kaunis, naimisissa, menestynyt työelämässä alalla josta minäkin joskus haaveilin.
Jos koskaan ei ole riitoja, on se valitettavan usein merkki siitä ettei siinä ihmissuhteessa olla puolin ja toisin täysin rehellisiä. Eli jompikumpi (tai molemmat) patoaa sisälleen asioita joita ei uskalla tuoda esille. Siitähän se hylkääminenkin kertoo, ettei hän tainnut ajatella ystävyydestänne ihan samalla tavoin kuin sinä.
Itse olen ollut ihmisuhteissa joissa olen vähän liian varovasti koittanut tuoda omaa kantaani ja omia tarpeita esille ilman että toinen on niitä ymmärtänyt joka on johtanut siihen että lopulta olen ollut turhautunut koko ihmissuhteesen ja antanut sen mennä. Minut kun on kasvatettu "kiltiksi tytöksi" joka ei saa koskaan tuoda esille mielipiteitään eikä tuntemuksiaan niin tuo taito on täytynyt opetella vaihtelevalla menestyksellä näin aikuisiällä.
En tietenkään voi tietää teidän välisestä suhteesta mutta tämä on vain yksi näkökulma jonka halusin tuoda esiin kun pisti silmääni tuo "ei koskaan riitoja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekemistä lapsella on menestyksen kanssa, työelämä & koulutus on kai perinteisiä indikaattoreita tästä. Lapsen kun saa kuka vaan.
Kai se lapsikin on merkki menestyksestä jos sen on saanut miehen kanssa joka myös jää kuvioihin? Hyvä parisuhde on meriitti.
Onpas erikoinen tapa ajatella läheisimmästä ihmissuhteesta. Ehkä sinulla ei ole kykyä luoda oikeita ja syviä ihmissuhteita, kun täytyy keskittyä siihen miltä asiat ulkopuolelta näyttävät. Me ihmiset olemme toki erilaisia, ja jokainen toimii omista lähtökohdistaan käsin. Ehkä kuitenkin sinuna kävisin juttelemassa jossain. :)
Noissa vastauksissa taisi mennä kirjoittajilla vähän meriitit ja menestymiset sekaisin. Mutta kyllä minun silmissä perhe (varsinkin tasapainoinen sellainen) on eräänlaista elämässä menestymistä. Itse olen mt-ongelmainen enkä kykene parisuhteisiin saati sitten vanhemmuuteen ja salaa mielessäni ihailen ja kadehdin ikäisiäni kolmekymppisiä äitejä.
Kannattaa muistaa, että esimerkiksi masennus on terve reaktio ympäristön epäterveeseen tilanteeseen. Et voi tietää ovatko esimerkiksi ystäväsi vanhemmiksi kelpaavia. Voi olla vaikka niin pahat traumat lapsuudesta, että sairaudentunto ja empatiakyky ovat hävinneet ja elämän rakentamisessa ovat ainoastaan kulissit tärkeitä, siinä ei onnellisia lapsia kasvateta (vaan pahoin traumatisoituneita) eikä olla tyydyttävässä parisuhteessa.
Noissa vastauksissa taisi mennä kirjoittajilla vähän meriitit ja menestymiset sekaisin. Mutta kyllä minun silmissä perhe (varsinkin tasapainoinen sellainen) on eräänlaista elämässä menestymistä. Itse olen mt-ongelmainen enkä kykene parisuhteisiin saati sitten vanhemmuuteen ja salaa mielessäni ihailen ja kadehdin ikäisiäni kolmekymppisiä äitejä.