+++Vilttiketjun vko 20+++

Näin kauan siis maltoin pysyä poissa. Kyllä tähän on sen verran koukussa, et oli pakko tulla. Tunnelmat on kyllä edelleen ankeat, mut eiköhän se taas tästä. Nää menkat on ollu normaalia kivuliaammat ja runsaammat, niinkuin mua sairaalassa varoitettiinkin. Nyt on kp 4 ja alkaa hieman jo helpottamaan. Ja pääsee taas laskemaan päiviä. Oon yrittänyt itselleni takoa päähän, et pitäis osata ottaa jotenkin kevyemmin tää vauvakuumeilu ja lopettaa ainainen päivien laskeminen, mut eihän sitä osaa olla miettimättä. Ovistestejäkin on vielä jäljellä ainakin pariksi kierroksi. Mulla on tylsä viikonloppu tiedossa kun mies lähtee työmatkalle ja palaa vasta myöhään maanantai-iltana.



Isabelluskalle suuren suuret onnittelut! Kyselit vilttiketjun perustamisesta. Tää on perustettu huhtikuun alussa vai oiskohan ollu maaliskuun lopussa. Mäkin tosiaan sain sen plussan heti siinä kierrossa kun liityin vilttiksiin, mut se meni sit kesken. Toivon et sulla sujuu kaikki hyvin!! Odotuspuolella ei vielä taida olla vilttiksille omaa ketjua. Vois olla hyvä idea jossain vaiheessa jatkaa juttuja siellä. Koitahan nyt vetää meidät kaikki perässäsi sinne.



Masu06 tervetuloa joukkoomme!



Vilijonkalle ja stipliinalle pahoittelut tädistä!! Tuuhan stipliina kertomaan toivottavasti niitä iloisia uutisia sitten kesän aikana!!



Mikäs senniinan tilanne on? Kovasti pidän sulle täällä peukkuja!!!!!



Hyvää viikonloppua kaikille!!!!!



Shannon kp 4

Lyhyesti omaa napaa: ei edelleenkään mitään pientä huippausta, nälkää, palelua ja ilmavaivoja lukuunottamatta. Orastavat tissi- ja alavatsan kivut menivät ohi. Luulen, että ovista ei kaikesta lääkityksestä ja piikityksestä huolimatta ole tapahtunut ja oireettomuus liittyy siihen. Itkettää ja ketuttaa pienetkin asiat ja se yleensä enteilee mulla tätiä. Ensi viikolla sitten hermoilen taas oikein olan takaa...



Aurinkoista viikonloppua kaikille ja plussatuulia!!

Pahoittelut vilijonkalle ja stiipiliinalle. :( Stiipiliina, ymmärrän hyvin sun tuntemukset. Just about tossa vaiheessa mäkin " lopetin" aktiivisen kuumeilun. Jokin sisäinen suojamekanismi vaan sanoi et nyt loppu. Oli ihan liian rankkaa toivoa joka kk. Nyt mä oon pääasiassa pää kylmänä ja vauvakuume iskee sitten joissakin kierroissa pahemmin, muutaman kerran vuodessa, yleensä sillon jos jotkut poikkeavat oireet saa toiveet nousemaan. Nyt on niitäkin koettu jo niin paljon että saa nähdä millon iskee seuraava pahempi kuume... jos iskee enää ollenkaan. Meillä siis nyt 4 vuotta yritystä takana ja täälläkin aika pessimistiset fiilikset.

Ja onnittelut Isabelluska!

Masu06, tervetuloa joukkoon.

Senniina:

Mulla on ollut ärsyttävä kuiva yskä jo pitkään. Viikonloppuna olis kaksi keikkaa ja hirvittää, että menee rykimiseksi koko touhu. Oliskos tämän porukan lauluimmeisillä vinkkejä äänenkirkastukseen?

No, pari vinkkiä jotka ei välttämättä kauheesti auta... jos on kurkku kipeä niin ei pitäis laulaa vaan antaa äänen levätä (mikä ei toki aina oo mahdollista). Maitotuotteita ei kannata ennen keikkaa syödä, ne lisää limaneritystä kurkussa. Ja rykimistä on tietysti hankala välttää varsinki jos pitäs pystyä laulamaan, mutta sitä kannattaa välttää niin paljo ku mahdollista tai kannattaa yrittää tehdä se mahdollisimman " hellästi" , koska rykiminen itsessäänki lisää limaneritystä. Siis kurkussa, nyt ei puhuta ovislimoista, muille tiedoksi! :D

).( Täällä ei lasketa edes kiertopäiviä kovin tarkkaan kun en oviksen aikaan ollut mieheni lähettyvillä. Alkukierrosta kyllä hommailtiin mut en oikein usko et ne simpat jaksoi ovikseen asti elellä. Eikä tosiaan tuota vauvakuumettakaan oo niin vahvasti nyt... ovis oli jotain viikko sitten.

Senniinalle ja muille piinailijoille (?) tsemppiä!

Shannon-75 Oon tosi pahoillani sun puolestas,toivottavasti pääset pian uudestaan plussaamaan ja masua kasvattamaan.



Oon pohdiskellut tota keskenmeno juttua nyt paljon,ja etenkin ennen raskautumista mietin että tuleeko koko alkuraskaus menemään murehtimiseen. Kyllä ainakin itse yritän sen koko ajatuksen työntää kauas pois aina kun se mieleen tulee. Mutta kyllä myöskin tiedostan sen että viikkoon 12 on pitkä aika. Onko kukaan teistä ollut raskaana keskenmenon jälkeen tai minkälaisia ajatuksia uusi raskaus herättää keskenmenon kokeneille? Anteeksi ikävät mietokseni..



Masulle tervetuloa :)



Joopas,toivottavasti saadaan pian iso kasa plussia ja voidaan kaikki siirtyä tonne toiselle puolelle palstailemaan.



T: Väsy-Isa

Majita: Kiitos vinkeistä tohon laulamiseen nähden. Mulle ovat tervetulleita todellakin:)

Masu: Tervetuloa!



Isabelluska: Kysyit onko kukaan ollut keskenmenon jälkeen raskaana. Joo kyllä. Mulla oli varhainen km 10/04 sen jälkeen kohdunulkoinen joka hoidettiin piikillä pois 4/05 ja nyt sitten oli tuulimunaraskaus ja kohdunulkoinen samaanaikaan 4/06 jossa menetin toisen munatorveni kun sikiö repi sen. Se miten suhtaudun noihin: Joka ikinen kerta on ollut mieletön pettymys. Aina plussan jälkeen iskee kamala pelko (paitsi nyt tässä viime kerrassa). Keskenmenon jälkeen olen todella katkera, pettynyt vihainen enkä jaksa nähdä raskaana olevia ystäviäni. En edes puhua heidän kanssaan. Elämä tuntuu todella epäreilulta. Jotkut tulevat vahingossa raskaaksi ja tekevät abortin ja ne jotka kauan ovat lasta toivoneet joutuvat pettymään yhä uudelleen. Kai mä vieläkin olen jotain surutyötä tehnyt oli sen verran kova kokemus tämä viimeinen kun meinas oma henkikin mennä.

Sydämessä elää pelko saanko enää lasta ja jos plussaan meneekö kesken vai toiseen munatorveen? Onko toinen munatorvi tukossa?

Silti halu saada toinen lapsi on niin syvällä, etten voi enkä halua antaa periksi.



On: Voi kun sais jo edes laskea jotain kp:ta mutta ei niitä menkkoja näy vielä. Tajusin muuten, että okei kaavinnasta on jo 5vk 2päivää mutta kohdunulkoinen poistettiin siitä 10 päivän päästä. Joten kai tässä voi ihan rauhassa niitä menkkoja odotella vaikka mun kärsivällisyydellä meinaa hermot jo pettää:) Touhutaan jo kuitenkin ihan normaalisti.