Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka ahdistut huomiosta : Miksi?
15.01.2019 |
Itse rakastan huomiota ja haluan ymmärtää tätä yleistä suomalaista ilmiötä. En kehtaa kysellä livenä, joten kysyn anonyymisti täällä.
Miksi ahdistut huomiosta?
Ahdistutko sekä posiitivisesta että negatiivisesta huomiosta?
Onko lapsuudessasi, kasvatuksessasi jotain selittävää?
Toivoisitko muutosta?
Miten muutos voisi tapahtua?
Voiko toinen ihminen auttaa?
Ärsyttääkö kaltaiseni persoona, joka häpeämättömästi nauttii huomiosta? Miksi?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Ahdistun. Pidä tunkkis Ap
Kiitos vastauksesta.
Ymmärrän että jostain syystä et pitänyt kysymyksistäni. Voisitko kertoa miksi? Haluaisin vain ymmärtää ilmiötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa selittää miksi. En nyt varsinaisesti enää ahdistu, mutten halua huomiota. Se tuntuu kamalalta jos ihmiset katsoo ja kuuntelee, ja itse pitää kovaan ääneen puhua ihmisjoukossa. Kaikki ne tuijottavat katseet, ja ihmiset odottaa että mitä toi nyt sanoo tai tekee. Hyi.
En halua muuttua, haluan että muut ihmiset muuttuu sellaisiksi että ne jättää toiset rauhaan jos ne ei selvästi halua mitään huomiota.
Itselläni on niin huono itsetunto, että aina jos joku vaikka katsoo mua niin ajattelen, että se varmaan katsoo mun isoa nenää tai muuten vaan rumaa naamaa jne. Siksi ahdistaa.
Haluan olla rauhassa. Yksinkertaista.
Kävin terapiassa ja hoidin itsetuntoni kuntoon. Sitä ennen olin todella perso miesten huomiolle, mutta terapian lieveilmiönä olen huomannut etten enää kerjää tai edes kaipaa mitään "huomiota" 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu suomessa siitä, että täällä kaikki huomio on negatiivista.
Itse olen kasvanut muualla, ja tosiaan muualla huomio on ihan ok, mutta suomessa en tykkää yhtään.
Sen tietää, kun suomalainen sanoo jotain se yrittää kohottaa itseään ja mollata toista, joten kaikki huomio on aina jotain negatiivista. Menen heti lukkoon ja mahd. pian pois tilanteesta, jossa on huomiota suomessa.
Ei ärsytä kaltaisesi ihmiset ap, mutta epäilen ettet ihan täysin osaa lukea sosiaalisia tilanteita ja muita ihmisiä, jos nautit suomessa huomiosta....
Ahdistun. Enemmän positiivisesta kuin negatiivisesta huomiosta: negatiivista vastaan sentään herää viha ,ja voi puolustautua eli tietää mitä tehdä siinä tilanteessa. Positiivinen huomio, ja siinä sitten vaivautuneena olet etkä tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä.
Lapsuudessani tai kasvatuksessani ei mielestäni ole mitään selittävää. Käsittääkseni kyseessä on ihan synnynnäinen temperamenttipiirre ujous.
En toivo muutosta, ei tämä asia minun elämääni ihmeemmin haittaa.
Ei ärsytä ne jotka nauttivat huomiosta, hyvä vaan että niitäkin on että minunlaiseni jotka haluavat pysyä taustalla, saadaan rauhassa pysyä siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johtuu suomessa siitä, että täällä kaikki huomio on negatiivista.
Itse olen kasvanut muualla, ja tosiaan muualla huomio on ihan ok, mutta suomessa en tykkää yhtään.
Sen tietää, kun suomalainen sanoo jotain se yrittää kohottaa itseään ja mollata toista, joten kaikki huomio on aina jotain negatiivista. Menen heti lukkoon ja mahd. pian pois tilanteesta, jossa on huomiota suomessa.
Ei ärsytä kaltaisesi ihmiset ap, mutta epäilen ettet ihan täysin osaa lukea sosiaalisia tilanteita ja muita ihmisiä, jos nautit suomessa huomiosta....
En ole sosiaalisesti mikään välkky. :D Siksi kysynkin anonyymisti kun en ollut varma, onko tämä loukkaava kysymys. Ap
Vierailija kirjoitti:
En osaa selittää miksi. En nyt varsinaisesti enää ahdistu, mutten halua huomiota. Se tuntuu kamalalta jos ihmiset katsoo ja kuuntelee, ja itse pitää kovaan ääneen puhua ihmisjoukossa. Kaikki ne tuijottavat katseet, ja ihmiset odottaa että mitä toi nyt sanoo tai tekee. Hyi.
En halua muuttua, haluan että muut ihmiset muuttuu sellaisiksi että ne jättää toiset rauhaan jos ne ei selvästi halua mitään huomiota.
Kiitos vastauksesta myös sinulle! Pyrin ottamaan huomioon ettei huomioni ole välttämättä toivottavaa. :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on niin huono itsetunto, että aina jos joku vaikka katsoo mua niin ajattelen, että se varmaan katsoo mun isoa nenää tai muuten vaan rumaa naamaa jne. Siksi ahdistaa.
Ymmärrän hyvin, jos johtuu huonosta itsetunnosta.
Yleensä onneksi ihmiset välttelee tuijottamasta epäkohteliaasti, jos toisella olisikin vaikka hassu nenä. :) tuijotus on siis luultavammin neutraali tai positiivinen. Mutta ei se mitenkään muuta sitä, miltä tuntuu. Ap
Ahdistun huomiosta sekä negatiivisesta että positiivisesta. En näe mitään tarvetta henkilökohtaiselle huomiolle. En ole yhtään turhamainen/ itsekeskeinen. Mielestäni kypsä ihminen ei hae itselleen huomiota, vaan keskittyy esim töissä asian ratkaisuun ja laajempiin kokonaisuuksiin. Vapaa-ajalla huomio voi olla vaikka yhteisessä tekemisessä tai keskustelun aiheessa, ei yksittäisessä ihmisissä. Pidän huomionhakuisia ihmisiä lapsellisina, itsekeskeisinä, tyhminä ja rasittavina. En missään nimessä haluaisi olla itse tuollainen, enkä todellakaan kaipaa kenenkään apua muuttaaksesi epäkypsemmäksi huomiohuo€aksi. Todellakin ärsytetätte, isoja vauvoja, kasvavakaa aikuisiksi. Kysymys kuuluukin: onko huomiohu€tien psyykkisessä kehityksessä joku kupru?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan olla rauhassa. Yksinkertaista.
Okei. Mutta jos vaikkapa ystäväsi kehuvat sinua ja saat paljon huomiota, tuntuuko se miltä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Kävin terapiassa ja hoidin itsetuntoni kuntoon. Sitä ennen olin todella perso miesten huomiolle, mutta terapian lieveilmiönä olen huomannut etten enää kerjää tai edes kaipaa mitään "huomiota" 😀
Tämäkin on totta. Ei munkaan huomion rakastamisen väitä olevan ihannetilanne. :D ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistun. Enemmän positiivisesta kuin negatiivisesta huomiosta: negatiivista vastaan sentään herää viha ,ja voi puolustautua eli tietää mitä tehdä siinä tilanteessa. Positiivinen huomio, ja siinä sitten vaivautuneena olet etkä tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä.
Lapsuudessani tai kasvatuksessani ei mielestäni ole mitään selittävää. Käsittääkseni kyseessä on ihan synnynnäinen temperamenttipiirre ujous.
En toivo muutosta, ei tämä asia minun elämääni ihmeemmin haittaa.
Ei ärsytä ne jotka nauttivat huomiosta, hyvä vaan että niitäkin on että minunlaiseni jotka haluavat pysyä taustalla, saadaan rauhassa pysyä siellä.
Kiitos vastauksesta. :) ap
Vierailija kirjoitti:
Ahdistun huomiosta sekä negatiivisesta että positiivisesta. En näe mitään tarvetta henkilökohtaiselle huomiolle. En ole yhtään turhamainen/ itsekeskeinen. Mielestäni kypsä ihminen ei hae itselleen huomiota, vaan keskittyy esim töissä asian ratkaisuun ja laajempiin kokonaisuuksiin. Vapaa-ajalla huomio voi olla vaikka yhteisessä tekemisessä tai keskustelun aiheessa, ei yksittäisessä ihmisissä. Pidän huomionhakuisia ihmisiä lapsellisina, itsekeskeisinä, tyhminä ja rasittavina. En missään nimessä haluaisi olla itse tuollainen, enkä todellakaan kaipaa kenenkään apua muuttaaksesi epäkypsemmäksi huomiohuo€aksi. Todellakin ärsytetätte, isoja vauvoja, kasvavakaa aikuisiksi. Kysymys kuuluukin: onko huomiohu€tien psyykkisessä kehityksessä joku kupru?
Samaa mieltä, huomiohuorat ne tässä ”hoitoa” tarvitsisi. Eivät ole järin älykkäitä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistun huomiosta sekä negatiivisesta että positiivisesta. En näe mitään tarvetta henkilökohtaiselle huomiolle. En ole yhtään turhamainen/ itsekeskeinen. Mielestäni kypsä ihminen ei hae itselleen huomiota, vaan keskittyy esim töissä asian ratkaisuun ja laajempiin kokonaisuuksiin. Vapaa-ajalla huomio voi olla vaikka yhteisessä tekemisessä tai keskustelun aiheessa, ei yksittäisessä ihmisissä. Pidän huomionhakuisia ihmisiä lapsellisina, itsekeskeisinä, tyhminä ja rasittavina. En missään nimessä haluaisi olla itse tuollainen, enkä todellakaan kaipaa kenenkään apua muuttaaksesi epäkypsemmäksi huomiohuo€aksi. Todellakin ärsytetätte, isoja vauvoja, kasvavakaa aikuisiksi. Kysymys kuuluukin: onko huomiohu€tien psyykkisessä kehityksessä joku kupru?
Samaa mieltä, huomiohuorat ne tässä ”hoitoa” tarvitsisi. Eivät ole järin älykkäitä...
No, tuo on ikävä kyllä suomessa totta.
Ap selittää miten hyvältä tuntuu, kun kaverit kehuu ringissä ja huomioi....ap, suomalaisessa kulttuurissa ne pilkkaa sua tuolla tavalla ja sä et tunnu tajuavan sitä.
Tietysti ihan sama, jos käytät tuota jonain "lähteenä" ap, etkä välitä todellisesta tarkoitusperästä asiassa, mutta vaikutat ainakin luulevan, että tuollainen kehuminen on jotain positiivista.
En ahdistu huomiosta, en tosin sitä erityisemmin kaipaakaan. Sen sijaan huomionkipeät ihmiset ovat aina jollain tavalla ahdistavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan olla rauhassa. Yksinkertaista.
Okei. Mutta jos vaikkapa ystäväsi kehuvat sinua ja saat paljon huomiota, tuntuuko se miltä? Ap
Teeskentelyltä ja lässytykseltä. En ole mikään pikkulapsi, jonka piirustuksia pitää kehua vaikka ne olisi mitä suttuja. En kaipaa kehuja enkä suitsutusta, sellainen on teennäistä. On ihan ok, jos joku joskus ohimennen mainitsee että onpa sun tukka kivasti tai nätit kengät, mutta enemmät huomionosoitukset saa jättää sanomatta.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistun huomiosta sekä negatiivisesta että positiivisesta. En näe mitään tarvetta henkilökohtaiselle huomiolle. En ole yhtään turhamainen/ itsekeskeinen. Mielestäni kypsä ihminen ei hae itselleen huomiota, vaan keskittyy esim töissä asian ratkaisuun ja laajempiin kokonaisuuksiin. Vapaa-ajalla huomio voi olla vaikka yhteisessä tekemisessä tai keskustelun aiheessa, ei yksittäisessä ihmisissä. Pidän huomionhakuisia ihmisiä lapsellisina, itsekeskeisinä, tyhminä ja rasittavina. En missään nimessä haluaisi olla itse tuollainen, enkä todellakaan kaipaa kenenkään apua muuttaaksesi epäkypsemmäksi huomiohuo€aksi. Todellakin ärsytetätte, isoja vauvoja, kasvavakaa aikuisiksi. Kysymys kuuluukin: onko huomiohu€tien psyykkisessä kehityksessä joku kupru?
Hui, et tosiaankaan taida pitää huomiosta, tai siitä pitävistä ihmisistä. Huomiota kun on monenlaista, eikä siitä pitäminen ole välttämättä paha asia.
Psyykisessä kehityksessä on varmasti kupru, jos huomio on liian tärkeää. Mutta jossain määrin on todellakin tervettä pitää huomiosta. Huomion pelkääminen / halveksiminen herättää sekin kysymyksiä.
Ap
Ahdistun. Pidä tunkkis Ap