Lue keskustelun säännöt.
AV teki minusta velan
15.01.2019 |
Enkä oo ihan varmasti ainut. Kyllä täällä ollessa on kaikki ruusunpunaiset oletukset avioliitosta ja lapsiperhearjesta karistuneet nopeasti. Mies pettää, lapsilla ties mitä kehitysvammoja, rahat lopussa, äiti yksin pyörittää yksin taloutta, turvaverkot kaikkoavat...
Ennen tätä palstaa en edes tiennyt miten pahasti pelkkä synnytys voi paskoa kropan. En ollut kuullutkaan että pidätyskyky voi kadota kuin pieru Saharaan tai kohtu roikkua puoliksi ulkona. Monet koulut olen ehtinyt käydä ja missään ei tällaisesta puhuttu.
Eilen illalla taas yhtä ketjua selatessa tajusin - ei jumalauta ikinä lapsia! Harmi että tässä joutuu odottamaan sterilointia vielä useamman vuoden, muuten varaisin ajan vaikka heti.
Olenko ainut?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut vela jo ennen tänne eksymistä. Kiitos tästä eksymisestä kuuluu "Mieheni telakoitui saunaillassa" ketjulle.
Kyllä täältä on paljon saanut oppia. Tuon mainitsemasi ketjun jälkeen en ole saunaan mennyt. Eikä mieskään. Av tarjoaa todella hyvän tietopohjan elämän isojen asioiden ratkaisemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Medialukutaito hoi. Ihmiset kirjoittaa tällaiseen paikkaan kun on ongelma. Ei kukaan niitä hyviä asioita raportoi.
Eivät ne ongelmat muutu epätosiksi, vaikka sitä pinkkiä unelmaa viljeltäisiin rinnalla.
Jo tuo sanapari pinkki unelma kertoo miten lapsellisesti suhtaudut tähän asiaan. En tiedä kellä on pinkkejä unelmia, ehkä jollain vauvasta haaveilevalla teinillä? Mistä tavallisen arjen asioista sulla on pinkkejä unelmia? Töistä? Harrastuksista?
No esimerkiksi muistan kun kerran seurasin yhtä perhettä joka oli puistossa piknikillä. Odottelin siinä ystävääni niin oli siinä aikaa kyylätä. Lapset nauroi ja mies oli selvänä ja ihan mukana siinä auttamassa ruokien ja lasten kanssa. Kaikilla oli hauskaa ja plahplahplah. Tätä tarkoitin aloituksessani. Nyt jos näkisin samaisen perheen uudestaan osaisin miettiä tilannetta ihan eri näkökulmasta.
Aika harvinaista se kuitenkin on että sillä äiskällä olis tullu mukulan jalka väärästä reiästä ulos. Harva asia maailmassa on sellainen ettei jotain saavuttaakseen tarvitse uhrata mitään.
Jalka perseestä ulkona saattaakin olla harvinaista, kunnon repeytymät ja kohdunlaskeuma taas ei ole. Tilastoiden mukaan Suomessa naiset ottavat miehiltänsä toiseksi eniten turpaan Euroopassa. Eli saattaakin olla että tuollakin naisella oli vaippa pöksyissä ja mustelma meikkivoiteen alla piilossa. 🤷🏼♀️
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on käynyt hyvä tuuri kun kaikki asiat menevät aivan erilailla kun täällä useammilla näyttää menevän.
Ehkäpä se onkin av:n viehätys: oma elämä on näihin keksittyihin tarinoihin ja kärjistyksiin verrattuna helvetin helppoa ja lähipiiri täyspäisiä, lapset ongelmattomia ja mies aivan jumalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Medialukutaito hoi. Ihmiset kirjoittaa tällaiseen paikkaan kun on ongelma. Ei kukaan niitä hyviä asioita raportoi.
Voi kyllä raportoi, heti kun paljastuu että joku on vapaaehtoisesti lapseton.
Tietysti, koska se nostaa asian esille. Mutta kun oot lapses kanssa ja tuntuu että sydän räjähtää rakkaudesta, niin ei sitä kukaan tuu tänne raportoimaan.
Mutta onko se tunne kaiken aloituksessa mainitun arvoinen? Mitä jos saankin erityslapsen? Suoraan sanottuna en tiedä räjähtäisikö sydämeni rakkaudesta... (olen työskennellyt erityislasten kanssa)
No minusta on sen arvoinen kertaa sata. Toisen puolesta ei voi päättää. Voi vain kertoa mielipiteensä. Mun vanhemmat jätti kolmannen lapsen tekemättä koska oli jo vähän ikää ja pelkäsivät erityislasta ja omaa jaksamista jne. Myöhemmin isä on sanonut että olis vaan pitänyt tehdä vielä yksi riskeistä viis. Harva tässä elämässä kolhuitta selviää muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Medialukutaito hoi. Ihmiset kirjoittaa tällaiseen paikkaan kun on ongelma. Ei kukaan niitä hyviä asioita raportoi.
Voi kyllä raportoi, heti kun paljastuu että joku on vapaaehtoisesti lapseton.
Tietysti, koska se nostaa asian esille. Mutta kun oot lapses kanssa ja tuntuu että sydän räjähtää rakkaudesta, niin ei sitä kukaan tuu tänne raportoimaan.
Riippuvuussuhde ei ole ikinä rakkautta.
Heh 😀. Camoon nyt....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Medialukutaito hoi. Ihmiset kirjoittaa tällaiseen paikkaan kun on ongelma. Ei kukaan niitä hyviä asioita raportoi.
Voi kyllä raportoi, heti kun paljastuu että joku on vapaaehtoisesti lapseton.
Tietysti, koska se nostaa asian esille. Mutta kun oot lapses kanssa ja tuntuu että sydän räjähtää rakkaudesta, niin ei sitä kukaan tuu tänne raportoimaan.
Mutta onko se tunne kaiken aloituksessa mainitun arvoinen? Mitä jos saankin erityslapsen? Suoraan sanottuna en tiedä räjähtäisikö sydämeni rakkaudesta... (olen työskennellyt erityislasten kanssa)
No minusta on sen arvoinen kertaa sata. Toisen puolesta ei voi päättää. Voi vain kertoa mielipiteensä. Mun vanhemmat jätti kolmannen lapsen tekemättä koska oli jo vähän ikää ja pelkäsivät erityislasta ja omaa jaksamista jne. Myöhemmin isä on sanonut että olis vaan pitänyt tehdä vielä yksi riskeistä viis. Harva tässä elämässä kolhuitta selviää muutenkaan.
Totta tämäkin, myönnetään. Harmi että sitä naperoa ei niin vain sitten myöhemmin palautetakkaan. Olisi kiva jos pystyisi ottamaan vaikka kuukauden koeajan, jossa olisi peruutusmahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on käynyt hyvä tuuri kun kaikki asiat menevät aivan erilailla kun täällä useammilla näyttää menevän.
Ehkäpä se onkin av:n viehätys: oma elämä on näihin keksittyihin tarinoihin ja kärjistyksiin verrattuna helvetin helppoa ja lähipiiri täyspäisiä, lapset ongelmattomia ja mies aivan jumalainen.
Just näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Medialukutaito hoi. Ihmiset kirjoittaa tällaiseen paikkaan kun on ongelma. Ei kukaan niitä hyviä asioita raportoi.
Voi kyllä raportoi, heti kun paljastuu että joku on vapaaehtoisesti lapseton.
Tietysti, koska se nostaa asian esille. Mutta kun oot lapses kanssa ja tuntuu että sydän räjähtää rakkaudesta, niin ei sitä kukaan tuu tänne raportoimaan.
Mutta onko se tunne kaiken aloituksessa mainitun arvoinen? Mitä jos saankin erityslapsen? Suoraan sanottuna en tiedä räjähtäisikö sydämeni rakkaudesta... (olen työskennellyt erityislasten kanssa)
No minusta on sen arvoinen kertaa sata. Toisen puolesta ei voi päättää. Voi vain kertoa mielipiteensä. Mun vanhemmat jätti kolmannen lapsen tekemättä koska oli jo vähän ikää ja pelkäsivät erityislasta ja omaa jaksamista jne. Myöhemmin isä on sanonut että olis vaan pitänyt tehdä vielä yksi riskeistä viis. Harva tässä elämässä kolhuitta selviää muutenkaan.
Aika sairas asenne.
Sä ja sun vanhemmat ajattelette vain itseänne, ja teidän kolhuja.
Voit lukea vaikka tilastotietoa miten paljon vammaisia käytetään hyväksi ja pahoinpidellään, voisitte miettiä edes sekunnin sen elämää, millainen se olisi ollut, eikä vaan teidän kolhuja ja haluja.
Mielestäni te vammaisia haluavat olette niin itsekeskeisiä, etten edes ymmärrä miten voi olla olemassa noin pahalla sydämellä, oikeasti.
Mustakin av teki velan. Olin koko elämäni haaveillut perheestä, asia ei ollut mitenkään ajankohtainen vielä, mutta täältä sitten luin karuja kuvauksia lapsiperhe-elämästä ja koko homma alkoi mietityttää. Lisäksi sisareni sai 2 lasta, mikä vahvisti jo syntynyttä ajatusta pitäytyä sittenkin itse lapsettomana. Silloin tällöin mieleeni pilkahtaa ajatus, että jos sittenkin, mutta aina järki voittaa. Liian raskasta ja sitovaa elämää sellainen ainakin omaan persoonaani ja voimavaroihini suhteutettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Medialukutaito hoi. Ihmiset kirjoittaa tällaiseen paikkaan kun on ongelma. Ei kukaan niitä hyviä asioita raportoi.
Voi kyllä raportoi, heti kun paljastuu että joku on vapaaehtoisesti lapseton.
Tietysti, koska se nostaa asian esille. Mutta kun oot lapses kanssa ja tuntuu että sydän räjähtää rakkaudesta, niin ei sitä kukaan tuu tänne raportoimaan.
Koska se on vain sinun sydämesi, ei lapsen.
Vierailija kirjoitti:
No sittenhän tämä palsta on yllättävän hyödyllinen. 👍
Juu, aina sitä vaan AV:ta parjataan, mutta tietoa täältä on saanut tosielämästä enemmän kuin mistään oppikirjasta!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Medialukutaito hoi. Ihmiset kirjoittaa tällaiseen paikkaan kun on ongelma. Ei kukaan niitä hyviä asioita raportoi.
Voi kyllä raportoi, heti kun paljastuu että joku on vapaaehtoisesti lapseton.
Tietysti, koska se nostaa asian esille. Mutta kun oot lapses kanssa ja tuntuu että sydän räjähtää rakkaudesta, niin ei sitä kukaan tuu tänne raportoimaan.
Mutta onko se tunne kaiken aloituksessa mainitun arvoinen? Mitä jos saankin erityslapsen? Suoraan sanottuna en tiedä räjähtäisikö sydämeni rakkaudesta... (olen työskennellyt erityislasten kanssa)
No minusta on sen arvoinen kertaa sata. Toisen puolesta ei voi päättää. Voi vain kertoa mielipiteensä. Mun vanhemmat jätti kolmannen lapsen tekemättä koska oli jo vähän ikää ja pelkäsivät erityislasta ja omaa jaksamista jne. Myöhemmin isä on sanonut että olis vaan pitänyt tehdä vielä yksi riskeistä viis. Harva tässä elämässä kolhuitta selviää muutenkaan.
Isälle tulee huomattavasti vähemmän kolhuja lapsen hankkimisesta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sittenhän tämä palsta on yllättävän hyödyllinen. 👍
Juu, aina sitä vaan AV:ta parjataan, mutta tietoa täältä on saanut tosielämästä enemmän kuin mistään oppikirjasta!
Ap
Mun mielestä av:llä jaettuun tietoon kannattaa suhtautua erittäin suurella varauksella. Näillä kannanotoilla, ”tiedoilla” ja ”kokemuksilla” on lähinnä viihdearvoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Medialukutaito hoi. Ihmiset kirjoittaa tällaiseen paikkaan kun on ongelma. Ei kukaan niitä hyviä asioita raportoi.
Voi kyllä raportoi, heti kun paljastuu että joku on vapaaehtoisesti lapseton.
Tietysti, koska se nostaa asian esille. Mutta kun oot lapses kanssa ja tuntuu että sydän räjähtää rakkaudesta, niin ei sitä kukaan tuu tänne raportoimaan.
Koska se on vain sinun sydämesi, ei lapsen.
No kyllä se on myös sen lapsen. Kun mukula oli just joku aika sitten oppinut puhumaan auton takapenkiltä kuului yhtäkkiä kauppareissulla että äiti mä rakastan sua niin paljon että mä melkein kaadun 😀.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sittenhän tämä palsta on yllättävän hyödyllinen. 👍
Juu, aina sitä vaan AV:ta parjataan, mutta tietoa täältä on saanut tosielämästä enemmän kuin mistään oppikirjasta!
Ap
Mun mielestä av:llä jaettuun tietoon kannattaa suhtautua erittäin suurella varauksella. Näillä kannanotoilla, ”tiedoilla” ja ”kokemuksilla” on lähinnä viihdearvoa
Meinaat että oikeasti siis aviomiehet pysyvät uskollisina, lapset terveinä ja kroppa pidätyskykyisenä? 🤭
Ja kuitenkin suurin osa suomalaisista ei edelleenkään petä, haluaa perheen ja rakastaa puolisoaan ja lapsiaan läpi vuosien.
Tämä fakta unohtuu samasta syystä kuin kaikki muutkin vastaavat hiljaisen enemmistön asiat: somessa huutavat kurkku suorana ne vähemmistöjen edustajat, jotka vakaasti uskovat että HEIDÄN asiansa on se ainoa oikea maailman tärkein asia, jonka mukaan enemmistönkin tulee elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sittenhän tämä palsta on yllättävän hyödyllinen. 👍
Juu, aina sitä vaan AV:ta parjataan, mutta tietoa täältä on saanut tosielämästä enemmän kuin mistään oppikirjasta!
Ap
Mun mielestä av:llä jaettuun tietoon kannattaa suhtautua erittäin suurella varauksella. Näillä kannanotoilla, ”tiedoilla” ja ”kokemuksilla” on lähinnä viihdearvoa
Meinaat että oikeasti siis aviomiehet pysyvät uskollisina, lapset terveinä ja kroppa pidätyskykyisenä? 🤭
En ole edellinen, mutta minun kokemukseeni tuo ainakin pätee. Paitsi viimeksi mainittu, mutta se pettää jokaisella, oli synnyttänyt tai ei, vähitellen ajan kanssa joka tapauksessa, minkä tietenkin tiesitkin.
Vierailija kirjoitti:
Helpostippa suhun voi vaikuttaa.
Opetelepa (yhdellä p-kirjaimella) sinä kirjoittamaan äidinkieltäsi, ennenkuin tulet tänne aukomaan päätäsi.
Onneksi löysin vauva.fi:n vasta kaksi lasta saatuani. En olisi ikinä uskaltanut hankkiutua raskaaksi av:n väkivaltaiseen synnytyskertomusotantaan tutustuttuani jos omat kokemukseni raskaudesta ja synnytyksestä palautumisesta eivät olisi olleet aivan erit.
Enkä olisi varmaan uskaltanut alunperin muuttaa edes yhteen miehen kanssa jos olisin av:ta lukenut. Johan olisin alkanut kytätä sikamiespiirteitä ja kylmettänyt tunteeni, hypännyt mieluummin kuuluisaan k*llikaruselliin. Nyt onnellisesti naimisissa ja elämä menee juuri niitä uria kuin haaveilin.
Kannattaa muistaa, että av:n (monesti lukutaidottomat) keittiöpsykologit laukovat elämänohjeita aika vähäisin lähtötiedoin ja ilman oikolukua. Vaikka on hyvä kuulla ulkopuolistenkin mielipiteitä niin nekin kannattaa punnita eikä suoraan hyväksyä ainoina totuuksina. Sekin kannattaa pitää mielessä keillä mahtaa olla ylivoimaisesti eniten aikaa roikkua av:ssa. (Ei ehkä kovin pärjäävillä ihmisillä.)
Mutta lapsia ei tietenkään kannata hankkia ainoastaan senkään vuoksi, että se palstalla sinulta kielletään, valitse elää niin kuin haluat. :)
Minusta myös. Ennen sitä minulla oli todella romantisoitu kuva äitiydestä, ja ilman av:ta olisin varmaan ollut yksi niistä, joka erehtyy tekemään lapsen ja katuu sitä sitten. Täällä käymisen aloittamisen aikoihin seurustelin myös hetken aikaa miehen kanssa jolla oli pieniä lapsia, ja näin myös käytännössä mitä se on.