Lue keskustelun säännöt.
AV teki minusta velan
15.01.2019 |
Enkä oo ihan varmasti ainut. Kyllä täällä ollessa on kaikki ruusunpunaiset oletukset avioliitosta ja lapsiperhearjesta karistuneet nopeasti. Mies pettää, lapsilla ties mitä kehitysvammoja, rahat lopussa, äiti yksin pyörittää yksin taloutta, turvaverkot kaikkoavat...
Ennen tätä palstaa en edes tiennyt miten pahasti pelkkä synnytys voi paskoa kropan. En ollut kuullutkaan että pidätyskyky voi kadota kuin pieru Saharaan tai kohtu roikkua puoliksi ulkona. Monet koulut olen ehtinyt käydä ja missään ei tällaisesta puhuttu.
Eilen illalla taas yhtä ketjua selatessa tajusin - ei jumalauta ikinä lapsia! Harmi että tässä joutuu odottamaan sterilointia vielä useamman vuoden, muuten varaisin ajan vaikka heti.
Olenko ainut?
Kommentit (48)
On positiivista, että äitiyden tuomista peruuttamattomista ongelmista ollaan avoimempia. Hattarahötön ohella on kovaa faktaa tarjolla luettavaksi mm. synnytyksistä ja äitien urakehityksestä. Naisilla on hyvät mahdollisuudet arvioida mahdollisia riskejä ja päättää aikooko hankkia itse biologisia lapsia vai ei.
Itselleni palsta ei ole tuonut muutosta, en ole koskaan halunnut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Medialukutaito hoi. Ihmiset kirjoittaa tällaiseen paikkaan kun on ongelma. Ei kukaan niitä hyviä asioita raportoi.
Voi kyllä raportoi, heti kun paljastuu että joku on vapaaehtoisesti lapseton.
Tietysti, koska se nostaa asian esille. Mutta kun oot lapses kanssa ja tuntuu että sydän räjähtää rakkaudesta, niin ei sitä kukaan tuu tänne raportoimaan.
Riippuvuussuhde ei ole ikinä rakkautta.
Tyyppiesimerkki palstapaatoksesta, ollaan lukevinaan rivien välistä jotain, mitä siellä ei ole ja sitten huudetaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
On positiivista, että äitiyden tuomista peruuttamattomista ongelmista ollaan avoimempia. Hattarahötön ohella on kovaa faktaa tarjolla luettavaksi mm. synnytyksistä ja äitien urakehityksestä. Naisilla on hyvät mahdollisuudet arvioida mahdollisia riskejä ja päättää aikooko hankkia itse biologisia lapsia vai ei.
Itselleni palsta ei ole tuonut muutosta, en ole koskaan halunnut lapsia.
Kovien faktojen lisäksi kannattaa hallita desimaalipilkut ja prosenttilaskut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Medialukutaito hoi. Ihmiset kirjoittaa tällaiseen paikkaan kun on ongelma. Ei kukaan niitä hyviä asioita raportoi.
Eivät ne ongelmat muutu epätosiksi, vaikka sitä pinkkiä unelmaa viljeltäisiin rinnalla.
Jo tuo sanapari pinkki unelma kertoo miten lapsellisesti suhtaudut tähän asiaan. En tiedä kellä on pinkkejä unelmia, ehkä jollain vauvasta haaveilevalla teinillä? Mistä tavallisen arjen asioista sulla on pinkkejä unelmia? Töistä? Harrastuksista?
Kylläpä on lapsellisia äitejä AV:llä. AV:llä jotkut yrittävät tuputtaa väliin kaikenlaista valheellista pinkkiä höttöä. Jotkut kirjoittavat sivutolkulla kamalasta synnytyksestään ja siitä jääneistä vaivoista ja loppuun "mutta kaikki unohtui kun näki vauvan", "kaikki kannatti kärsiä" tms. älytöntä soopaa. Ei todellakaan kannattanut, itsellenne vain uskottelette niin, koska eihän niille syntyneille vammoille enää jälkikäteen mitään voi. Joku vaihtaa peräsuolentoimintansa vauvaan ja joku toinen ei. Kertokaa vaan itselle omissa pinkeissä unelmissanne, että kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Medialukutaito hoi. Ihmiset kirjoittaa tällaiseen paikkaan kun on ongelma. Ei kukaan niitä hyviä asioita raportoi.
Eivät ne ongelmat muutu epätosiksi, vaikka sitä pinkkiä unelmaa viljeltäisiin rinnalla.
Jo tuo sanapari pinkki unelma kertoo miten lapsellisesti suhtaudut tähän asiaan. En tiedä kellä on pinkkejä unelmia, ehkä jollain vauvasta haaveilevalla teinillä? Mistä tavallisen arjen asioista sulla on pinkkejä unelmia? Töistä? Harrastuksista?
Kylläpä on lapsellisia äitejä AV:llä. AV:llä jotkut yrittävät tuputtaa väliin kaikenlaista valheellista pinkkiä höttöä. Jotkut kirjoittavat sivutolkulla kamalasta synnytyksestään ja siitä jääneistä vaivoista ja loppuun "mutta kaikki unohtui kun näki vauvan", "kaikki kannatti kärsiä" tms. älytöntä soopaa. Ei todellakaan kannattanut, itsellenne vain uskottelette niin, koska eihän niille syntyneille vammoille enää jälkikäteen mitään voi. Joku vaihtaa peräsuolentoimintansa vauvaan ja joku toinen ei. Kertokaa vaan itselle omissa pinkeissä unelmissanne, että kannatti.
Niiden on pakko uskoa tuohon, että kannatti.
En tiedä, mikä tuon ilmiön suomalainen nimi on, mutta englanniksi se on sunk cost fallacy, eli jos jonkun asian eteen näkee paljon vaivaa, se on pakko nähdä arvokkaana.
Sen takia monet näkee esim. vaivalloisen pitkän ja huonon parisuhteen arvokkaana, ja sen takia menetetty peräsuoli on aina "sen arvoista", kun näkee oman lapsensa tai jotain vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vanhan kannan vela, eli aikaa ennen tätä palstaa ja omaa varsinaista kunnon internethistoriaa. Olin jo pienestä pitäen kammoksunut sitä "väistämätöntä pakkoa" mikä kohtaa jokaista naista, tai näin uskoin ja minulle uskoteltiin. Ei kai sitä edes ennen muuta osattu ajatella. Ilman muuta tulet äidiksi, ilman muuta teet pari lasta. Tottakai!
Teinivuosina sitten mietin, että miten kouluttaudun ja miten järjestän sen jälkeisen työelämän, että oma ainoa elämäni ei kokisi liikaa damagea siitä pakkoäitiydestä. Olen tavattoman tyytyväinen, etten koskaan lähtenyt toteuttamaan tätä suunnitelmaa, koska kappas kappas - löysin tieni nettiin. Ennen vuosituhannen vaihdetta veloja ei juurikaan missään näkynyt, mitä joskus satunnaisina sattumina. Mutta kun ensimmäisen kerran luin, että tällaisiakin vaihtoehtoja on, silmäni avautuivat. Tämähän on mun juttu!
Jos tämän palstan keskustelukulttuuria mollataan, niin voin sanoa, että siinä vuostuhannen alussa vela kyllä sai missä tahansa railakkaasti ympäri korvia ihan missä tahansa. Jos suunsa uskalsi avata, niin vastassa oli aivan järkyttävää tuubaa. Nykyään veloja kohtaan keskustelukulttuuri on huomattavasti, HUOMATTAVASTI suopeampi. Tässäkin ketjussa tämä käy hyvin ilmi. Tällä hetkellä kun kirjoitan on kolmas sivu vasta meneillään, ja kukaan ei ole huudellut itsekästä, epäkypsää, mielen muuttajaa, katujaa, tunnekylmää, väärää puolisoa tai pinnallisuutta. Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten se oli aivan arkipäiväistä. Tottakai jokaisella on omanlaisensa tarina ja tottakai joku veloista voi olla jotain noista edellä mainituista. Siltikin sitä huudeltiin aika surutta kaikkea mitä sylki suuhun toi, sen enempää miettimättä, että tunteeko sitä ihmistä siellä ruudun toisella puolen. Ehkä yleisesti keskustelukulttuurissa on menty terveempään suuntaan, eikä melskata epäkypsät tunnereaktiot edellä.
No mutta, miksi minä viihdyn täällä? Kukapa ei. Keskustelun ja viihteen takia. Joskus huokaan tyytyväisyydestä, jos luen jotain varsin raflaavaa raskaaseen lapsiarkeen liittyen. Mutta ei nämä asiat enää hetkauta minua puoleen eikä toiseen. Minä olen kulkenut tyytyväisenä tällä tiellä, mille lopulta uskalsin astua ja tulla kaapista ulos. Helppo sinänsä velan tie ei ole ollut, koska sille ei ole ollut mitään valmiita viitoituksia, tosin kuin äideille on selkeät toimintamallien rakenteet kulttuurissa jo olemassa. Mutta toisaalta - minulla on suuremmat vapaudet toteuttaa itseäni, ilman että joku parahtaa että enkö ajattele yhtään lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vanhan kannan vela, eli aikaa ennen tätä palstaa ja omaa varsinaista kunnon internethistoriaa. Olin jo pienestä pitäen kammoksunut sitä "väistämätöntä pakkoa" mikä kohtaa jokaista naista, tai näin uskoin ja minulle uskoteltiin. Ei kai sitä edes ennen muuta osattu ajatella. Ilman muuta tulet äidiksi, ilman muuta teet pari lasta. Tottakai!
Teinivuosina sitten mietin, että miten kouluttaudun ja miten järjestän sen jälkeisen työelämän, että oma ainoa elämäni ei kokisi liikaa damagea siitä pakkoäitiydestä. Olen tavattoman tyytyväinen, etten koskaan lähtenyt toteuttamaan tätä suunnitelmaa, koska kappas kappas - löysin tieni nettiin. Ennen vuosituhannen vaihdetta veloja ei juurikaan missään näkynyt, mitä joskus satunnaisina sattumina. Mutta kun ensimmäisen kerran luin, että tällaisiakin vaihtoehtoja on, silmäni avautuivat. Tämähän on mun juttu!
Jos tämän palstan keskustelukulttuuria mollataan, niin voin sanoa, että siinä vuostuhannen alussa vela kyllä sai missä tahansa railakkaasti ympäri korvia ihan missä tahansa. Jos suunsa uskalsi avata, niin vastassa oli aivan järkyttävää tuubaa. Nykyään veloja kohtaan keskustelukulttuuri on huomattavasti, HUOMATTAVASTI suopeampi. Tässäkin ketjussa tämä käy hyvin ilmi. Tällä hetkellä kun kirjoitan on kolmas sivu vasta meneillään, ja kukaan ei ole huudellut itsekästä, epäkypsää, mielen muuttajaa, katujaa, tunnekylmää, väärää puolisoa tai pinnallisuutta. Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten se oli aivan arkipäiväistä. Tottakai jokaisella on omanlaisensa tarina ja tottakai joku veloista voi olla jotain noista edellä mainituista. Siltikin sitä huudeltiin aika surutta kaikkea mitä sylki suuhun toi, sen enempää miettimättä, että tunteeko sitä ihmistä siellä ruudun toisella puolen. Ehkä yleisesti keskustelukulttuurissa on menty terveempään suuntaan, eikä melskata epäkypsät tunnereaktiot edellä.
No mutta, miksi minä viihdyn täällä? Kukapa ei. Keskustelun ja viihteen takia. Joskus huokaan tyytyväisyydestä, jos luen jotain varsin raflaavaa raskaaseen lapsiarkeen liittyen. Mutta ei nämä asiat enää hetkauta minua puoleen eikä toiseen. Minä olen kulkenut tyytyväisenä tällä tiellä, mille lopulta uskalsin astua ja tulla kaapista ulos. Helppo sinänsä velan tie ei ole ollut, koska sille ei ole ollut mitään valmiita viitoituksia, tosin kuin äideille on selkeät toimintamallien rakenteet kulttuurissa jo olemassa. Mutta toisaalta - minulla on suuremmat vapaudet toteuttaa itseäni, ilman että joku parahtaa että enkö ajattele yhtään lapsiani.
Todella mielenkiintoinen kommentti lukea! Kiitoksia. Meillä on varmasti reilusti ikä-eroa, mutta on mielenkiintoista miten samanlaiset ajatukset voi olla :)
Ap
Kannattaa kuitenkin muistaa, että iso osa palstan "tosielämästä" tulee ikävystyneiltä ylilaudanjonneilta ja toinen iso osa leningradilaisilta somensekoittajilta.