Musiikkityyliään radikaalisti muuttaneita bändejä/artisteja

Wigwamillakin progressiivisuus liukeni popimpaan suuntaan

Jefferson Airplane (sittemmin: Jefferson Starship)

   1960-luvun hippipsykedeliasta 1980-luvun poppiin.

mites olisi richie blackmore joka aloitti deep purplesta, jatkoi rainbowiin ja nykyään taitaa soittaa lähinnä vaimonsa bändissä jotain folk/rockia

Vierailija kirjoitti:

Joolol kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maija Vilkkumaa teki ennen reipasta rokkia ja nyt kuulostaa Kaija Koolta.

Miksi kaikkien pitää vanhetessaan muuttua ihan pas*oiksi

Apulanta soittaa jotain iskelmää, Jonne Aaron samoin ja on vielä pahempi. Klamydia vetää vielä jotenkin punkkiin päin.

Onneksi on Ac/Dc joka ei muutu/muuttunut koskaan:)

Sen Axl Rosen palkkaamisen väliaikaiseksi solistiksi olisi voinut jättää väliin, mutta siinä taisi olla sovitut konsertit jotka piti hoitaa ja kun Brian Johnson ei pystynyt kuulo ongelmien takia niin siksi. Kunhan eivät vaan levyä tee Axl Rosen kanssa..

eiköhän se ole koko porukka eläkkeellä ennen kuin axl saa levyn valmiiksi

Vierailija kirjoitti:

The 69 Eyes.

Bump n' Grind -albumin takakannessa kukkapaidassaan hymyävää Jyrkiä (tuolloin vielä nimellä Jyrkie Darling 😃) ei ihan äkkiä tunnistaisi samaksi, joka vuosikymmen myöhemmin on mustanpuhuvana niin tr00 k00ttia. Musatyyli vaihtui siinä samalla garage rockista ja glamista raskaamman kautta radiokelpoiseen goottipoppiin.

Mulla jopa on tuo cd... ostin kirpparilta kun ihmettelin ettei ole kovin tuttuja biisejä...

Nauroin kun kuuntelin :D

Bee Gees oli 60-luvulla hieno pop-yhtye, 70 -luvulla discoa

Nelly Furtado. Suorastaan "folkia" ennen "miestennielentäpoppia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joolol kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maija Vilkkumaa teki ennen reipasta rokkia ja nyt kuulostaa Kaija Koolta.

Miksi kaikkien pitää vanhetessaan muuttua ihan pas*oiksi

Apulanta soittaa jotain iskelmää, Jonne Aaron samoin ja on vielä pahempi. Klamydia vetää vielä jotenkin punkkiin päin.

Onneksi on Ac/Dc joka ei muutu/muuttunut koskaan:)

Sen Axl Rosen palkkaamisen väliaikaiseksi solistiksi olisi voinut jättää väliin, mutta siinä taisi olla sovitut konsertit jotka piti hoitaa ja kun Brian Johnson ei pystynyt kuulo ongelmien takia niin siksi. Kunhan eivät vaan levyä tee Axl Rosen kanssa..

eiköhän se ole koko porukka eläkkeellä ennen kuin axl saa levyn valmiiksi

Jostain luin tai kuulin semmosia pelottavia huhuja että levy olisi ollut jossain vaiheessa suunnitteilla, GN'R:n paluu taitaa kyllä pitää Axl:n onneksi kiireisenä että jää noi Ac/Dc hommat vähemmälle, siihen ei sopinut kyllä yhtään.

Mike Patton

Faith No More ja mr. Bungle on toki itsessään suht kokeellista, mutta se muu kama mihin hän on sekaantunut....

Loistava Artisti!

Laitetaan vähän kotimaista hämärää tuotantoa...

- Waltari

- Itä-Saksa

Koskaan ei voi tietää mitä sieltä tulee...

Maho Neitsyt. Punkkia 80- luvun alussa. 86 muuttivat nimekseen Matti ja Teppo ja alkoivat tehdä iskelmää. Sama myös Korroosio-> Joel Hallikainen.

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita ollut aikojen sivu, ihan Beatlesista ja Elviksestä lähtien. U2 teki myös melkoisen musiikillisen muutoksen Achtung Baby-levyllään.

Beatles oli kyllä uskomaton kehitystarina, joka onneksi laitettiin pakettiin juuri sopivalla hetkellä. Se oli tiiviisti kokoajan ajan hermolla ja suunnannäyttäjä, joka onnistui uudistumaan kehittymään upeasti..

Rollarit on hyvä esimerkki siitä, mikä olisi ollut Beatlesinkin kohtalo, jos olisivat jatkaneet hamaan tappiin (edellytten tietenkin, että Lennon olisi pysynyt elossa pappaikään asti). Kaikenlainen kehitys tyssäsi jo 70-luvun alussa ja sen jälkeen tyydyttiin rahastamaan huru-ukoiksi asti vuosikymmenien takaisilla hiteillä, luomatta mitään uutta.

Hyvin moni hevibändi.

Sanotaan ny esim. The Gathering

ja ja

Mr. Scott Walker!

Tik takin ensimmäiset biisit olivat sellaisia teinityttömäisiä hömppäbiisejä, kukkia ja perhosia, ja viimeiset tummanpuhuvaa poprockia, niittejä ja mustaa kajaalia.

Opeth. Diggailen kyllä uusistakin levyistä ja onhan noissa musiikillisesti paljon tuttuja elementtejä, mutta aika kauas vaikka Blackwater Parkista on tultu.

Status Quo

   1960-luvulla psykedeelistä rockia, 1970-luvulta lähtien ränttätänttäboogierockia.

Kent muuttui alun rokista pikkuhiljaa papparumpukonebiittiin, joka sekin välillä ok.

Vierailija kirjoitti:

Opeth. Diggailen kyllä uusistakin levyistä ja onhan noissa musiikillisesti paljon tuttuja elementtejä, mutta aika kauas vaikka Blackwater Parkista on tultu.

Sorceress-levyllä ei ole edes yli kymmenen minuutin biisiä :)

Roundhouse tapesin "under the weeping moon" on omalla "parhaat biisit ikinä" top vitosessa.

Santana

Jethro Tull