Mukava vai lähellä oleva työpaikka?
En osaa valita kahden tarjotun työn väliltä. Toinen työ on kiinnostavaa ja työkaverit kivoja, tiedän että viihtyisin työssä hyvin. Työpaikka on kuitenkin kaukana (reilu tunti yhteen suuntaan) ja julkisia yhteyksiä on rajallisesti.
Toinen työ olisi ihan ok, mutta yksinäisempää ja ilman etenemismahdollisuuksia. Työkavereista en tiedä, mutta tiedän edeltäjän olleen pitkään loppuunpalamisen rajamailla. Työmatka on selvästi lyhyempi (alle 30 min) mutta ilman julkisia yhteyksiä.
Työn peruskuva ja palkkaus ovat lähes samat. Sinkkuna tietäisin ratkaisuni heti, mutta pienten lasten äitinä ratkaisuni ei vaikuta pelkästään minuun.
Kumman valitsisit?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Itse valitsin mukavan. Työmatka 200m, 3 min pyörällä. Arvostan suuresti vapaa-aikaani. Sitä toistakin vaihtoehtoa, 1-1,5h suuntaansa, kokeillut. Ei ikinä enää.
Sori siis mukava ja lähellä. Ei etenemismahdollisuutta.
Aika pahat vaihtoehdot.
Ne kivat työkaverit voivat lopettaa ja tilalle tulla ilkimyksiä. Siihen ei kannata kiinnittyä. Lapsien hoitoon viemisestä tulee ilmeisesti jonkinlainen rumba, jos olet kaukana töissä.
Minua ei haittaisi työn yksinäisyys tai etenemättömyys, mutta sinulla lienee toisin, kun otit ne esille.
Minä inhoan pitkiä työmatkoja, tosin sellainen on tulossa, jos saan työn, jota juuri haen (mutta minulla ei ole vaihtoehtoja). Minä ottaisin sen lähempänä olevan, mutta en haluaisi neuvoa sinua työhön, jossa et viihdykään.
Ottaisin tietenkin sen kivemman duunin, se on olennaista elämänlaadun kannalta. Jos edeltäjä oli palamaisillaan loppuun, niin se riskihän sinullakin olisi siinä toisessa paikassa. Silloin ei paljoa paina tunnin säästö matka-ajassa.
Inhoan pitkiä matkoja töihin, vapaa-aika on minulle tärkeää.
Tosin ei sellaistakaan työtä voi tehdä, jossa palaa loppuun. Minua kyllä söisi työmatka ja saisi minut ajattelemaan mukavasta työstäkin pahaa - tosin jos en olisi niin matkapahoinvoiva, voisin tehdä vapaa-ajan asioita bussissakin.
Pidempi matka. Työmatkani on jo nyt 45 min joten puolen tunnin lisäys päivään ei olisi mahdoton.
Työ ei koskaan ole mukavaa. Ottaisin lyhyemmällä matkalla.
Aika hankala. Tuon pitemmän matkan etuna on kyllä myös julkinen yhteys. Voisitko käyttää matka-aikaa osittain työaikana?
Tunnin matka yhteen suuntaan on liikaa. Ottaisin heti sen paremman paikan, jos voisi muuttaa lähelle, tai jos matka olisi autolla puoli tuntia, ostaisin auton vaikka velaksi.
Jos matka olisi autollakin tunti, en ottaisi jos on pienet lapset. Ottaisin sen lähellä olevan, ja heti vuoden oltua katsoisin miten voisin vaihtaa mielekkäämpään työhön.
Kiitos vastauksista, hyvin samanlaisten pohdintojen keskellä olen itsekin!
Tuo kauempana oleva paikka on sellainen, jossa olen työskennellyt aiemminkin ja voin sanoa, että ne ovat olleet parhaita työvuosiani (töissä voi olla kivaa!).
Toisen paikan kaltaista työtä olen tehnyt myös ennemmin, mutta eri paikassa. Työssä itsessään ei ole mitään poikkeuksellisen hankalaa, mutta painetta on paljon kun kaikesta vastaa yksin. Jos sen lisäksi työilmapiiri sattuukin olemaan huono, alkaa koko paikka lopulta ahdistaa - näin oli edellisessä paikassa, josta päätin nyt lähteä.
Lähellä olevassa paikassa olisin siis fyysisesti enemmän kotona ja pystyisin osallistumaan paremmin esim. lasten hoitoonviemisiin. Jos työssä on kuitenkin loppuunpalamisen riski, pelkään etten ole emotionaalisesti lapsille läsnä sitäkään vähää, vaan kotonakin jatkan työasioista stressaamista. Pitkässä matkassa taas olisin kotona ajallisesti selvästi vähemmän, mutta oikeasti läsnä enemmän.
-ap
Mukavat paikat ovat harvassa... Onko se pitempi työmatka kuitenkin sellainen, että voit hoitaa ostokset ja muut askareet matkan varrella? Silloin matka ei haittaa, on itseasiassa aika kätevää. Mulla oli joskus lyhyt työmatka, mutta aina kun piti ostaa ruokaa, piti ihan menemällä mennä varta vasten kauppaan. Nykyään voisin piipahtaa vaikka joka päivä eri kaupassa matkan varrella.
Itse valitsin mukavan. Työmatka 200m, 3 min pyörällä. Arvostan suuresti vapaa-aikaani. Sitä toistakin vaihtoehtoa, 1-1,5h suuntaansa, kokeillut. Ei ikinä enää.